keskiviikko 31. elokuuta 2011

Alkukirjainhaaste # 30: AA

Alkukirjainhaasteessa annetaan kaksi tai kolme alkukirjainta, joiden pohjalta etsitään suomenkielen sana ja siihen sopiva kuva. Tällä kertaa aloitetaan aakkosten alusta: AA. Ajattelin ensin aaltoa, mutta sitten keksin toisenkin sanan... Kuvani aiheena on AASIA. Kuva on otettu Guilinissa, Kiinassa. Kuvan värityksessä ja asetelmassa (puiden oksat, askelmien kaareva linja, taustalla oleva vuori) on minusta jotakin hyvin aasialaista.




Lisää aakkosia täältä.

maanantai 29. elokuuta 2011

Viikon värikollaasi #045 - Musta

Päätinpä minäkin kokeilla värikollaasihaastetta kun kerran muutkin... Aiheena oli musta, joka minusta oli aika haasteellinen aihe. Kollaasin aiheeksi valikoitui sekalainen sikermä kesämuistoja. Bye-bye kesä, welcome syksy!





Lisää mustia kollaaseja täältä...

Mustavalkomaanantai #81 "Skywatch-monday"

Kuudanyö, tähtisade, pilvipuutarha. Ihminen siivillä, kurkiaura, outo lentävä ilmiö? - Mitä sinun taivaallasi näkyy? 
Mustavalkomaanantaissa on tällä viikolla aiheena "Skywatch-monday".  Minun kuvassani ollaan meren rannalla ja ihmetellään luonnon suuruutta, jonka edessä tajuaa kuinka pieni ihminen oikeastaan onkaan.



Lisää taivaalle tuijottelua täällä.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Peking-ooppera Kolmen tien risteyksessä

Juhlistimmepa mekin Taiteiden yötä. Kävimme nimittäin katsomassa peking-oopperaa, esityksen nimeltä Kolmen tien risteyksessä. Erityiseksi esityksen teki sekin että esiintyjät olivat suomalaisia, Antti Silvennoinen ja Elias Edström, jotka ovat opiskelleet peking-oopperaa Kiinassa. 

Itse esitys perustuu tunnettuun kiinalaiseen näytelmään, se kertoo kahdesta miehestä, jotka viettävät kolmen tien risteyksessä olevassa majatalossa yön. Syystä tai toisesta, herrat epäilevät toisiaan ja yön pimeydessä toinen hiipii toisen huoneeseen miekkansa kanssa. Syntyy erikoinen kaksintaistelu, miehet etsivät vihollistaan pimeässä haparoiden. Loppu onkin sitten komiikkaa ja näyttäviä koreografioita. 

Peking-oopperassa eli Jingjussa on akrobaattisia elementtejä, laulua, taistelulajeja ja symboliikkaa. Taustalla soi kiinalainen musiikki, joka aina hetkeksi taukoaa, kuin korostaakseen yöllisen taistelun hiljaisuutta. Mielenkiintoinen tyylikeino tämäkin!

Jingjun roolikategoriat on määritelty tarkkaan; on dan eli naisroolit, sheng eli miesroolit, maalattu kasvoinen jing-hahmo, joka yleensä edustaa karkeaa mutta oikeudenmukaista miestä sekä chou-klovni, joka on ikäänkuin kansan edustaja. Kolmen tien risteyksessä mukana oli selkeästi nuori sheng-soturi (kuvassa sinivalkoisessa asussa) sekä chou (ruskeassa asussa). Hahmojen päätyypit jakautuvat vielä moniksi alalajeiksi, joista jokaisen asussa ja meikissä on omat sääntönsä. Meikin tarkoituksena on viestiä henkilön luonteesta, esimerkiksi punainen väri viittaa rehelliseen ja hyvään henkilöön, valkoinen taas epäluotettavaan.

Kolmen tien risteyksessä oli oikeasti hauska ja näyttävä esitys, siitäkin huolimatta että lavasteena oli yksi ainoa pöytä. Taistelukohtauksissa oli vauhtia ja chou piti huolen siitä että yleisöä nauratti. Kivaa että nykyisin järjestetään tällaisia kurkistuksia toiseen kulttuuriin... Suosittelen!


torstai 25. elokuuta 2011

Makroviikko 22 - Värikäs -

Päätin kokeilla makroviikkojakin, kun nyt haasteiden makuun pääsin. Kunnon makrovälineitä minulla ei ole, mutta eihän se estä tutkiskelemasta kaikkea läheltä... Väriloistoa löytyi läheisestä puistosta jossa ruusut vielä kukkivat. Pidin kovasti ruusunlehtien läpi suodattuvasta valosta.



Lisää väriloistoa täällä.

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Mustavalkomaanantai #80

Ajattelin kokeilla mustavalkomaanantaihin osallistumista tällä kuvalla, joka tosin on sepia. Mustavalkomaanantain aiheena tällä viikolla olivat tunteet, minun kuvassani on ilo.


Lisää tunteita täältä.

tiistai 23. elokuuta 2011

Uusi uljas maailma

Teemakuvaus 2011 -kerhon kuukauden aiheena oli "Uusi uljas maailma". Näillä kuvilla päätin osallistua haasteeseen, koin että uusi, uljas maailma on melkein nurkan takana, tuolla vuorten takana. Kuvat on otettu taannoisella Garda-järven matkalla, palatessamme Limonesta Rivaan lautalla. Sadepilvet olivat siirtymässä Limoneen.




sunnuntai 21. elokuuta 2011

Viikonloppu

.. tuli ja melkein jo menikin. Tässä siitä vielä viimeiset rippeet, sekalaisin kuvin.

Oli upeita taivaankansia...

... ja omppuja

ja metsäreissu

Sienestämistä (kuvan sientä en poiminut)

Ja herkkuja.

Riva del Garda, päivät 7 & 8

Viimeisenä matkapäivänä oli aika tehdä ostoksia. Suurimmaksi osaksi ostelimme kotiin Italian makuja, mutta jokunen vaatekin löytyi. Herkkukaupasta mukaan lähti erilaisia pastoja, maustettuja oliiviöljyjä (paprika, valkosipuli, tryffeli ja basilica), tryffeleitä, mausteita... Mukavaa että saadaan muistella talven tullenkin Italiaa lautasen kautta.

Polkuveneetkin kävimme hyvästelemässä. Tällä kertaa tuuli olikin kovempi ja aallokkoa oli enemmän, melkein liikaa minun makuuni, seuralainen kyllä nautti! Tämä on kyllä mukava ja helppo tapa liikkua, olisi mukava nähdä näitä vekottimia Suomessakin enemmän.

Illalla kävimme syömässä hotellimme, Villa Miravallen, ravintolassa Villetta Annessassa. Ravintolaa oli kehuttu meille ja se näytti todella romanttiselta iltavalaistuksessaan. Ateriat syötiin hotellin vehreässä puutarhassa ja iltaisin pöytiin oli sytytetty erilaisia lyhtyjä ja kynttilöitä. Hintatasoltaan ravintola oli hivenen muita alueen ravintoloita kalliimpi, suomalaista keskitasoa, mutta se oli myös sen arvoista. Palvelu ravintolassa, niinkuin hotellissamme yleensäkin, oli todella miellyttävää ja kohteliasta ja ruoka oli laadukasta. Ennen pääruokaa, ravintola tarjosi meille amuse bouchet, tomaatti-mozzarella-jäätelöt... Ensimmäinen kerta kun olen tomaattijäätelöä syönyt, mutta kyllä se toimi.

Villa Miravalle
Hotellista voisin kertoa vielä sen verran, että Villa Miravallea voin suositella Rivaan matkaaville. Hotelli sijaitsee muutaman sadan metrin päässä vanhan kaupungin muureista eli kaupat ja ravintolat ovat lähellä, samoin kuin bussi-ja lauttapysäkit. Palvelu oli ystävällistä ja ripeää ja puutarha uima-altaineen oli viihtyisä. Hotellipakettiin kuului tuhti ja hyvä laatuinen aamiainen, joka yleensä nautittiin puutarhassa. Meidän huoneemme oli ns. perustasoa, ilman järvinäköalaa, mutta hoiti tehtävänsä oikein hyvin, emmehän matkustaneet Italiaan ollaksemme hotellihuoneessa. Ja totta puhuen, meidän huoneestamme oli oikein kaunis näköala vuorille...

Lauantai-aamuna meillä oli aikainen herätys, lähtö oli jo viideltä aamulla. Auringonnousu oli kaunis kun sanoimme hyvästi Garda-järvelle. Olin kuullut Veronan lentokentän olevan hiukan hidas ja ruuhkautuvainen, mutta ainakin me pääsimme todella sujuvasti kansainväliselle puolelle. Siellä mieleni alkoi tehdä aamuteetä, mikä aiheutti lentokentän kahvilahenkilökunnassa hämmennystä. He eivät ensin olleet ymmärtää mitä "tealla" tarkoitin, lopulta kuitenkin sain eteeni ison kupillisen kuumaa vettä isossa pahvisessa limukupissa suuren muovisen lusikan kanssa. Ilmeisesti heikäläiset eivät ole teenjuojia...





lauantai 20. elokuuta 2011

Riva del Garda, Malcesine, päivä 6


Loman lopulla oli ehdottomasti ehdittävä käväistä Malcesinessa, olin nähnyt kuvia kauniista pikkukaupungista jonka edustalla oli LINNA! Niin, sinne oli mentävä ja siispä taas hypättin lautan kyytiin. Malcesine on toinen Gardan pohjoispään suurista rantakaupungeista, mielestäni se oli melko saman tapainen kuin Riva. Söpöjä, värikkäitä pikkutaloja, historiaa, jäätelöpuoteja, ravintoloita, historiaa... Kauppojen tarjonta näytti melko samanlaiselta, Malcesinessa oli mahdollisesti vähemmän vaateliikkeitä, mutta sen sijaan siellä oli muutama laadukkaan oloinen lelu-ja pienoismalliliike.

Ensimmäiseksi suuntasimme kuitenkin sinne LINNAAN eli Castello di Scaligeroon. Linnassa toimii nykyisellään museo, jossa, kuten Rivankin museossa, oli useita erilaisia näyttelyitä. Löytyi osasto, joka kuvasi mm. Garda-järven eläimistöä sekä järven syntyä, oli modernia taidetta patsaiden muodossa, 1400-luvulla Gardaan uponneen venetsialaisaluksen pelastusta, valokuvia ja sali Goethen matkasta Gardan alueella (josta muuten viereinen lainauskin on)... Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin itse linna ja ne näkymät! Aurinko paistoi kauniisti, joten seudut todella näyttivät parastaan. Linnan muureilta oli hienot näkymät moneen suuntaan, kuvattavaa riitti. Myös linnan torniin pääsi kipuamaan ja mehän kiivettiin. Tornin huipulla oli 500 vuotta vanha kello ja kuinka ollakkaan, juuri kun tutkailimme kelloa tarkemmin, se löi tasatunnin merkiksi. Olipa kova ääni, säikähdin todella!

Linna-seikkailun jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, olihan kello jo pitkällä iltapäivässä. Paikan löytäminen vain osoittautui hankalaksi, sillä paikallisilla ravintoloilla on meikäläisittäin hiukan mielenkiintoiset aukioloajat. Ravintola saattaa olla auki klo 12-14, sulkea sitten ovensa ja avata uudelleen klo 18 tienoilla. Olisi kiva tietää kuinka systeemi toimii työntekijöiden kannalta, äkkiseltään minusta tuntuisi hankalalta pitää neljän tunnin tauko keskellä päivää, mutta kenties siinä on puolensakin. Nälkäiselle turistille ratkaisu kuitenkin on hankala ja hämmennystä lisää se, että ruokapaikka saattaa olla auki, mutta keittiö on suljettu. Onneksi non-stopina pitsaa ja pastaa tarjoava paikka kuitenkin löytyi ja nälkäiset saivat sapuskansa. En ollutkaan ennen nähnyt peruna-pitsaa listalla, joten kokeilin. Maistui pitsalta jossa oli perunaa, yllätys, yllätys.

Sitten kauppoja kiertelemään. Suurin osa kaupoista myi matkamuistotavaraa, joka oli meille tuttua jo Rivan tarjonnastakin. Erilaiset pastat ja suloiset, värikkäät kulhot olivat kyllä kivoja, mutta hinnat olivat Rivan luokkaa, joten emme tehneet ostoksia. Kunnes Mies löysi itsensä autourheilun lisenssituoteita myyvästä liikkeestä, oli Porschea, Ducatia ja tietysti Ferraria. Muutama lippis lähtikin sieltä mukaan.

Lopulta väsyneet matkailijat kipusvat lauttaan ja matkustivat takaisin Rivaan lepäilemään.












perjantai 19. elokuuta 2011

Riva del Garda,Torbole, päivä 5

Polkuveneitä sai liukumäelläkin.
Keskiviikkona oli Rivassa markkinat. Markkinat järjestetään kahdesti kuussa ja markkinatapahtumat kiertävät järven kaupunkeja, eli jos oman kaupungin markkinapäivä menee jostakin syystä ohi, voi aina reissata vaikkapa Malcesineen ostoksille. Olimme aluksi melko innostuneita markkinoista, kuvittelimme tarjolla olevan paikallisia ruoka-aineksia sun muuta rustiikkista, mutta loppujen lopuksi tilaisuus olikin pienoinen pettymys. Myynnissä olikin lähinnä vaatetavaraa, saman tyyppistä halpakampetta kuin olimme Kiinan marketeissa tottuneet näkemään.

Markkinat siis siivuutettiin aika nopeasti ja kun aikatauluun näin olikin järjestynyt ylimääräistä aikaa, päätimme kokeilla polkuveneilyä. Se olikin hauskaa puuhaa. Järvellä oli pienoinen tuulenvire, joka viilensi mukavasti ja polkeminenkin oli oikeastaan aika kevyttä. Polkuveneitä näkyikin ulapalla roppakaupalla, niitä sai vuokrata satamasta. Tunnin kyyti maksoi 8 euroa ja jos vuokrasi veneen kahdeksi tunniksi, sai kolmannen tunnin kaupan päälle. Kivaa oli, mutta aurinko osoittautui petolliseksi - ensimmäistä kertaa elämässäni poltin polveni auringossa!
Rocca

Reippailun jälkeen oli kulttuurin vuoro, tutustuimme Rivan museoon, joka sijaitsi vanhassa linnoituksessa nimeltä Rocca.  Museossa oli useampikin erilainen näyttely, uutuutena Rivan seuduilta kuvattuja 1900-luvun alkupuolen kuvia. Vanhoissa valokuvissa oli mukavaa tunnelmaa. Yllättävää kyllä, Garda-järven alue ei näyttänyt muuttunut paljoakaan, ihmiset vaatteet ja kampaukset olivat selkein vinkki aikojen kulusta.

Muissa näyttelyissä esiteltiin kirkkotaidetta, näimme sen seitsemän erilaista ristiinnaulittua sekä kenties maailman rumimman kuvan Jeesus-lapsesta... Ja version Viimeisestä ehtoollisesta, joka sai minut taas miettimään da Vinci-koodin teorioita, sillä Jeesukseen nojautuva opetuslapsi oli niin naisellisen ja herkän näköinen. Kivana yksityiskohtana kerrottakoon että museossa oli myös lapsille oma tietopakettinsa ja erilaisia pisteitä joiden kautta tutkia taideteoksia.

Illemmalla päätimme tallustaa läheiseen Torbolen pikkukaupunkiin. Torbole on erityisesti rantakansan suosima paikka ja varsinkin surffarit viihtyvät siellä hyvien tuulien takia. Tienviitan mukaan Torboleen oli vaivaiset kaksi kilometriä, mutta kuinkas ollakkaan perillä matkaa oli kertynyt kymmenisen kilometriä.   Mutta kivahan se on kauniissa maisemissa kävellä, rantabulevardilla sai katsella uimareita ja surffareita ja nautiskella maailmanmenosta.

Torbolen keskustasta löytyi kiva ravintola jossa herra söi miekkakalaa (minäkin maistoin, ei yhtään hullumpaa!) ja meikäläiselle löytyi makoisa pitsa. Ja sitten tallusteltiin kotiin. Aurinko oli jo laskemassa ja rannat olivat muutamassa tunnissa tyhjentyneet tyystin. Autiossa hiekkarannassa on omaa, haikeaa tunnelmaansa siinäkin. Oli muuten kiva huomata että huolimatta rannan ihmispaljoudesta kaikki roskat oli kuitenkin korjattu todella siististi.

Kävelyretkellä tuli huomattua surullisiakin asioita lomaparatiisissa. Teiden varsilla, varsinkin tunnelien suiden lähettyvillä oli monta muistolaattaa onnettomuuksissa henkensä heittäneille, joista monet näyttivät olevan kovin nuoria. Yksi muistopaikoista näytti kovin tuoreelta. Nuoret huolettomat lomalaiset...

Pinocchio hauskuutti torilla

Katson autiota hiekkarantaa...




Polkuveneiden invaasio

Torbole



torstai 18. elokuuta 2011

Riva del Garda, Tenno, Limone, päivä 4


Näkymiä Tennolta.

 Neljäntenä lomapäivänä oli jälleen tarkoitus kiivetä, joten siitä oli päässyt tulemaan meidän lomamme "SE" juttu. Tällä kertaa oltiin suunniteltu matkaa Tennon keskiaikaiseen kylään, joka kartan perusteella olisi vaivaisen kymmenen kilometrin päässä Rivasta. Olimme ennen lomaa miettineet pyörien vuokraamista, kymmenen kilometriähän ei olisi fillarilla paljon mitään... Fillari-ajatus kuitenkin jäi, koska Gardan seutu oli... aika mäkistä, ehkä vähän liiankin tälläiselle sunnuntaipyöräilijälle. Hyvä niin koska Tennoon kulkemamme n. 10 kilometriä oli melko lailla koko ajan ylämäkeä, välillä loivempaa, välillä julmetun jyrkkää. Siinä ei olisi kyllä kunto kestänyt.

Näkymiä Tennolta.
Yksi päivän opetuksista oli siis se, että kymmenen kilometriä kartalla ja kymmenen kilometriä ylämäkeä eivät ole sama asia... Kaiken kruunasi se, että mitä ilmeisimmin eksyimme kiemuraisilla italialaisilla pikkuteillä. Jossain vaiheessa oli vain myönnettävä että olemme luultavasti menneet jossakin kohdin väärään suuntaan. Tennon kaupungin kylttejä ei näkynyt missään ja suoraan sanottuna aurinko ja kiipeäminen uuvuttivat. Joskus pitää vain tietää milloin antaa periksi...


Muutama kilometri matkasta oli pelkkää ajoradan laitaa kävelemistä, mikä tuntui aika pelottavalta. Autot kun ajoivat aika lujaa ohi ja varsinkin mutkaisilla teillä, kun isompi ajoneuvo pyyhkäisi ohi, pikkuisen hirvitti. Silti tuntui siltä että käveleminen oli ehdottomasti turvallisempi vaihtoehto meille. (Vaikka 10 km alamäkeä olisikin ollut houkuttelevaa...)
Illalla halusimme hiukan vaihtelua Rivan keskustaan ja päätimme ottaa lautan Limoneen. Lauttalippu maksoi muutaman euron ja kyyti kesti reilun puoli tuntia. Pidin kovasti lautalla matkustamisesta, se oli pitkän tarpomisen jälkeen rento ja raikas tapa taittaa matkaa. Ja järvimaisemathan olivat mitä upeimmat!


Limone on pieni kaupunki, joka tunnetaan parhaimmin sitruunalehdoistaan. Ihan hirveästi nähtävää siellä ei ole, mutta tällaiselle puolikkaalle päivälle kuitenkin riittävästi. Kaupunki on rakentunut kerroskakun oloisesti, tavallaan itsensä päälle. Alimmassa kerroksessa on ranta uimapaikkoineen ja satamineen, suuri osa vanhan kaupungin kaupoista, ravintoloista sun muista. Väliin mahtuu hotellia, asumuksia ja sitruunalehtoja. Ylimpänä, kuin kirsikkana kakussa, on autotie, kaiverrettuna kallioon.

Me tutustuimme tähän asiaan miettiessämme bussikyytiä. Ongelmaksi nousi aika yllättävä juttu, kuinka kivuta ylimpään kerrokseen. Se ei nimittäin ollut ihan yksiselitteinen asia... Tarpomisen jälkeen löysimme hotellin, jonka läpikulkemalla pääsi tien laitaan. En tiedä oliko jossain yleinenkin tie, siihen emme koskaan löytäneet viittoja.

Limonen kaupat pursusivat, yllättäen, kaikkea sitruuna-aiheista. Oman kylän sitruunoitakin näimme, huikean kokoisia! Oli sitruunasuklaata, pastaa, asioita, saippuaa - you name it. Tuotteet olivat kyllä suloisia ja varsinkin sitruunasuklaata olisi ollut kiva maistaa. Sitruuna- ja pippuripastaa toimme paketin kotiin, saapa nähdä miltä se maistuu.
Sään suhteen meillä oli hyvä tuuri matkallamme, niin tänäkin päivänä. Rivassa alkoi sadella juuri kun lauttamme lähti laiturista ja juuri kun olimme lähdössä Limonesta, oli sadevyöhyke siirtynyt Limoneen. Sekin hyvä puoli tummissa pilvissä on, että niiden kanssa saa otettua dramaattisia kuvia noista maisemista.


Limonen omia sitruunoita.

Limone


Monte Brione

Myrsky saapuu Limoneen