Riva del Garda, päivät 7 & 8

Viimeisenä matkapäivänä oli aika tehdä ostoksia. Suurimmaksi osaksi ostelimme kotiin Italian makuja, mutta jokunen vaatekin löytyi. Herkkukaupasta mukaan lähti erilaisia pastoja, maustettuja oliiviöljyjä (paprika, valkosipuli, tryffeli ja basilica), tryffeleitä, mausteita... Mukavaa että saadaan muistella talven tullenkin Italiaa lautasen kautta.

Polkuveneetkin kävimme hyvästelemässä. Tällä kertaa tuuli olikin kovempi ja aallokkoa oli enemmän, melkein liikaa minun makuuni, seuralainen kyllä nautti! Tämä on kyllä mukava ja helppo tapa liikkua, olisi mukava nähdä näitä vekottimia Suomessakin enemmän.

Illalla kävimme syömässä hotellimme, Villa Miravallen, ravintolassa Villetta Annessassa. Ravintolaa oli kehuttu meille ja se näytti todella romanttiselta iltavalaistuksessaan. Ateriat syötiin hotellin vehreässä puutarhassa ja iltaisin pöytiin oli sytytetty erilaisia lyhtyjä ja kynttilöitä. Hintatasoltaan ravintola oli hivenen muita alueen ravintoloita kalliimpi, suomalaista keskitasoa, mutta se oli myös sen arvoista. Palvelu ravintolassa, niinkuin hotellissamme yleensäkin, oli todella miellyttävää ja kohteliasta ja ruoka oli laadukasta. Ennen pääruokaa, ravintola tarjosi meille amuse bouchet, tomaatti-mozzarella-jäätelöt... Ensimmäinen kerta kun olen tomaattijäätelöä syönyt, mutta kyllä se toimi.

Villa Miravalle

Hotellista voisin kertoa vielä sen verran, että Villa Miravallea voin suositella Rivaan matkaaville. Hotelli sijaitsee muutaman sadan metrin päässä vanhan kaupungin muureista eli kaupat ja ravintolat ovat lähellä, samoin kuin bussi-ja lauttapysäkit. Palvelu oli ystävällistä ja ripeää ja puutarha uima-altaineen oli viihtyisä. Hotellipakettiin kuului tuhti ja hyvä laatuinen aamiainen, joka yleensä nautittiin puutarhassa. Meidän huoneemme oli ns. perustasoa, ilman järvinäköalaa, mutta hoiti tehtävänsä oikein hyvin, emmehän matkustaneet Italiaan ollaksemme hotellihuoneessa. Ja totta puhuen, meidän huoneestamme oli oikein kaunis näköala vuorille...

Lauantai-aamuna meillä oli aikainen herätys, lähtö oli jo viideltä aamulla. Auringonnousu oli kaunis kun sanoimme hyvästi Garda-järvelle. Olin kuullut Veronan lentokentän olevan hiukan hidas ja ruuhkautuvainen, mutta ainakin me pääsimme todella sujuvasti kansainväliselle puolelle. Siellä mieleni alkoi tehdä aamuteetä, mikä aiheutti lentokentän kahvilahenkilökunnassa hämmennystä. He eivät ensin olleet ymmärtää mitä "tealla" tarkoitin, lopulta kuitenkin sain eteeni ison kupillisen kuumaa vettä isossa pahvisessa limukupissa suuren muovisen lusikan kanssa. Ilmeisesti heikäläiset eivät ole teenjuojia...