Nollasta viiteen, viikko 2

Vihdoinkin kauan odotettu kevät on täällä! Viikonloppu hurahti ulkona ollessa, pihaa kuoputellessa ja risuja noukkiessa. Taannoiselta reissultani toin paketin tulppaanin sipuleita Hollannista ja ne pääsivät nyt sunnuntaina kotimaan multiin. En ole kummoinenkaan viherpeukalo, joten on jännittävää nähdä saanko mitään kasvamaan!

Keväästä nauttimisen ohella olen yrittänyt lönkyttää juoksuohjelmaani eteenpäin. Alkuviikon olin synkeällä mielellä lenkkien ollessa edelleen pohkeiden takia suorastaan tuskallisia, mutta ilokseni lauantain harjoitus olikin jo toista maata! Olen jatkanut kylmä-kuuma -hoitoa ja hierontaa  ja vaikka tunnen vieläkin ettei jalka ole täysin kunnossa, mutta nyt alan jo toivoa että ollaan vihdoinkin menossa oikeaan suuntaan.

Yritän myös säästää pohje-poloisiani ja tästä syystä päädyin suloisena sunnuntaina vuoden ensimmäiselle pyörälenkilleni. Sain houkuteltua pyöräilyhullun miehenikin mukaan ja tässä hieno suunnitelmani karahtikin karille. Mies nimittäin polki kevyesti ja nopeasti eteenpäin siinä missä minä puhisin ja rullasin hitaasti perässä. Samalla tuli myös valittua se kaikkein mäkisin reitti, mikä näyttääkin varmistaneen sen että huomenna ei ole kiva kävellä...

Näin siis tuli treenattua:

Maanantai  40 min. lenkki, 5 x 3 minuutin juoksuvedot
Tiistai 40 min. ns. pyramidi-lenkki, jossa seuraavat juoksuvedot: 2 min, 3 min, 1 min, 3 min, 2 min
Torstai lihaskuntotreeni
Lauantai 40 min. lenkki, 4 x 4 min juoksuvedot
Sunnuntai 1, 5 tunnin pyöräily

Nollasta viiteen, viikko 1

Kevätauringon sulattaessa vihdoinkin lumia lenkkipoluilta oli aika kaivaa lenkkarit esiin ja katsoa kuinka huonoksi kunto olikaan talven ja sairastamisen aikana ehtinyt. Kaksi kuukautta liikuntakieltoa kieltämättä piti huolen siitä että liikunnastani oli ilo ja keveys kaukana, mutta jostainhan se on - taas - aloitettava!

Löysin taukotilan lehdestä juoksua aloittelevalle suunnatun harjoitusohjelman, jonka tarkoituksena on saada sohvaperuna lönkyttelemään viisi kilometriä kuukauden aikana. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja toistaiseksi on ollut hauskaa. Lenkit ovat toistaiseksi olleet aika helppoja, ainoastaan jumittavat pohjelihakset tuntuvat aiheuttavan edelleen ongelmia, joten yritän aloittaa nyt supervenyttelyt, kylmä-kuuma-hoidot jotta tästä ei tulisi estettä tämän kauden harrastamiselle.

Tällä viikolla on harjoiteltu näin:

Maanantai 30 minuutin juoksukävelylenkki, 1 minuutin juoksuvetoja 6 kpl
Tiistai 30 minuutin juoksukävelylenkki, 1 minuutin juoksuvetoja 8 kpl
Keskiviikko 30 minuutin juoksukävelylenkki, 1 minuutin juoksuvetoja 2 kpl, 2 minuutin juoksuvetoja 4 kpl
Torstai 50 minuuttia lihaskuntoharjoittelua
Lauantai kävelylenkki 1,5 tuntia

Oikeasti olisi varmaankin parempi jättää ohjelmaan välipäiviä, mutta aikataulullisista syistä se ei tällä viikolla ollut mahdollista. Ensi viikolla sitten paremmin?

Viikko Venetsiassa: herkuttelu ja shoppailu

Italia on minulle ehdottomasti herkuttelun maa. Pastat, pizzat ja gelatot ovat vieneet sydämeni jo aikaisemmillakin reissullamme ja odotukset olivat Venetsiassakin korkealla - mutta elämäni parhaita aterioita en täällä syönyt! Ruokailu Venetsiassa oli ehkä hiukan kalliimpaa kuin aikaisemmissa Italian kohteissamme, mutta arvasimme kyllä jo kaupunkiin mennessämme hinnoissa olevan "turistilisää". Ruoka oli kuitenkin laadukasta ja hyvää, joten laskun maksu aterian päätteeksi ei harmittanut.

Venetsian ruokalistoja hallitsivat ehdottomasti merenelävät eri muodoissaan. Meidänkin reissumme aikana pöydässä näkyi useampaan otteeseen Frutti di mare -pizzoja ja pastoja, testasipa mieheni Pasta al seppie neron, mustekalan musteella värjätyn mustan pastakin. Minun suosikikseni nousi tylsästi tonno cipola, tonnikala ja sipulipizza, jossa kalan suolaisuus ja sipulin makeus yhdistyivät oikein mainiolla tavalla. Ihanaa oli myös tuoreesta tonnikalasta tehty carpaccio-tyyppinen herkku!

Gelato - jäätelö - on oma herkullinen lukunsa. Ikävää sanoa näin, mutta italialaisten pikkukioskien jälkeen valioiden ja ingmanien sokerinmakeat tuotteet melkein itkettävät. Gelatoissa kun oli sekä makua että näköä, pikkupuodeissa nimittäin esillelaittokin on kauniimpi kuin meikäläisittäin. 2,50 eurolla saa kaksi palloa - oivallinen kauppa! Tällä kertaa suosikkimakuni taisi olla pistaasi, mutta kuvassa näkyvä tumman suklaan ja mansikan yhdistelmä ei sekään kyllä ollut yhtään pöhkömpi.

Vaikka Venetsiaa ei mainostetakaan ostosparatiisina, onnistuu siellä shoppailukin. Kauppoja on paljon, mutta suuri osa niistä kylläkin myy turisteille suunnattua krääsää, karnevaalinaamioita tai Muranon lasia. Olen ymmärtänyt että monet halvimmista tuotteista tuotetaan nykyisin Kiinassa, joten jos haluaa tukea paikallista käsityötä, saa olla tarkkana - ja maksaa! Naamiopuodit olivat täynnä upeaa silmänruokaa, mietinkin useammin kuin kerran sitä että kaupunki varmasti näyttää upealta karnevaalien aikaan.

Viikko Venetsiassa: nähtävyydet

 Venetsia itsessään on jo oikeastaan nähtävyys, ainakin minulle se suurin juttu oli kujilla kierteleminen, upeasti rappeutuneiden talojen ihastelu ja fiilistely noin yleensäkin. Sanovat myös että Venetsiassa eksyminen on ehdottomasti oleellinen osa matkakokemusta ja se ainakin meiltä onnistui, useampaankin kertaan. En yleensä eksy reissuillamme, mutta nuo pikkukujat kyllä uhmaavat kaikkea logiikkaa! Onneksi kaupunki on kuitenkin niin pieni että kovin pahasti ei voi päästä eksymään ennen kuin Grand Canale tai meri tulee vastaan.

Nähtävyyksien osalta ne tunnetuimmat taisivat tulla nähdyksi - Dogen palatsi, Pyhän Markuksen kirkko aukioineen, Huokausten silta, Rialto... Kaikki vaikuttavia paikkoja. Palatsissa tosin olisin halunnut nähdä enemmänkin huonekaluja ja tuon aikaista elämää tyhjien huoneiden ja maalausten sijaan, jotka toki olivat vaikuttavia nekin.

Dogen palatsia
korjattiin.

Pienoismalleista ja sotahistoriasta pitäville suosittelen Storico Navalea, merimuseota. Venetsian historia merimahtina on kiehtova ja museossa on siitä monta palasta. Jonottaa ei tarvitse, näyttelyissä on mukavan väljää eikä lipun hintakaan, 1,50 eur, päätä huimaa. Kannattaa kuitenkin huomata museon erikoiset aukioloajat, se nimittäin sulkee ovensa jo 13:30.

Lukutoukkana minua kiinnostivat luonnollisestikin myös kirjalliset nähtävyydet, kuten Caffe Florian, jonne Casanovan sanottiin vieneen naisensa kaakaolle ja Harry's Bar, jossa Hemingwayllä oli oma pöytänsä. Venetsialaiset ovat kuitenkin osanneet hinnoitella nämä nähtävyydet taitavasti, Casanovan nimikkokaakaolla oli hintaa 10 euroa ja Harry's Barkin kuuluu olevan sangen hinnakas paikka. Halusin myös kovasti kurkistaa kansalliskirjastoon mutta epäonnekseni siellä oli yksityistilaisuus juuri tuona päivänä...