Naisten kympillä

Nyt olisi kymppi takana. Olimme päätyneet osallistumaan hölkkääjien lähtöön, koska arvelimme sen olevan vähemmän tukkoinen kuin kuntokävelijöiden osuus. Tämä osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä vaikka matkalla hiukan tulppia olikin, kokonaisuutena lenkki kuitenkin veti aika hyvin.

Sitten lähdettiin, Bryan Adamsin tahdissa. Minusta lenkin alkuosa on aina ollut kaikkein hienoin. Siinä, että saa juosta keskellä Mannerheimintietä vain, on vain jotain mahtavaa! Olin kaikkien kevään ongelmien jälkeen ollut aika pessimistinen suoritukseni suhteen ja yllättäen pohkeeni temppuilivat jälleen kerran, ensimmäiset viisi kilometria olivat silkkaa tuskaa, joten jouduin kävelemään silloin tällöin pahimmat kivut pois. Viimeisten viiden kilometrin jälkeen taas jalat ilmeisesti tajusivat etten aio antaa periksi, koska juoksu alkoi sujua - jopa niin että sain kuin sainkin otettua oikein loppukirinkin. Jee!

Aikani ei ollut erikoisen hyvä, kaksi vuotta aikaisemmin juoksin 10 min. nopeammin. Silti tämä aika tuntui isolta voitolta aikaisempien juoksuharmien takia. Jotenkin porukan hyvä mieli ja tsemppis vain tarttui ja auttoi minua tsemppaamaan kohti maalia!

Nyt olo on aika väsynyt, mutta onnellinen.

Muutama tunti h-hetkeen

Apuva! Ei ollutkaan hyvä idea lähteä kokeilemaan tennistä eilen, tänään mailakäden puoleiset lihakset ovat aika arkoina ja jaloissakin tuntuu olevan uudenlaisia lihaksia. Mielenkiintoista nähdä mitä siitä kympistä nyt oikein tuleekaan...

Täällä on sonnustauduttu jo kisapaitaan (olisipa muuten kiva kun materiaaliksi olisi valittu jotain vähän vähemmän läpinäkyvää!) ja herran varastoista haettiin mulle pieni vyölaukku, johon saan kätevästi ne tärkeimmät eli puhelimen, kotiavaimet ja vähän rahaakin mukaan. Kullanmuruni nousi vartavasten laittamaan minulle urheilupirtelönkin, onpa ihanaa kun on tukijoukkoja!

Pinkit paholaiset

Kramppaava jalkani sai minut lenkkarikaupoilla luettuani että krampit saattavat johtuvat vääränlaisista jalkineista. Ohjeiden perusteella neutraali tossu olisi minulle ehkä paras, joten sellaistahan sitten lähdettiin metsästämään. Metsästäminen olikin tässä kohdin oikea sana, sillä ensimmäisessä kahdessa urheilukaupassa kävi niin kova tungos että myyjän löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kenkien kokeilu ei tuntunut kivalta tungoksessa muiden tuupittavana ja odotettuana reilut 20 minuuttia toisessa liikkeessä myyjää, joka sanoi tulevansa parin minuutin kuluttua, olinkin melkein hermoraunio.

Kolmannessa kaupassa onneksi oli väljempää ja löytyi jopa myyjäkin joka esitteli ja suositteli kenkiä. Suosikkini löysin Niken mallistosta ja rakastuin tulisesti tossujen leimuavaan väriin. (Se, joka väittää että ainoa tärkeä asia juoksutossussa on se, miltä sillä juokseminen tuntuu, on väärässä. Kivannäköiset kengät ilahduttavat ja suorastaan houkuttelevat juoksemaan.) Valitettavasti rakkauteni kohdetta oli vain yksi pari ja se oli valitettavasti hitusen liian ahdas. Kyseistä mallia ei tuossa värissä löytynyt muistakaan ketjun kaupoista. Hetken mietin toista värivaihtoehtoa, joka ei sekään ollut toki ruma, mutta toisaalta tunsin että halusin kuluttaa rahani juuri siihen tuotteeseen, johon rakastuin enkä tinkiä. Joten mentiin seuraavaan kauppaan. Ja sitä seuraavaan.

Viimeinen liike oli tavaratalo, jossa oli pieni liikuntaosasto. Ja siellä niitä oli. Ainakin yksi pari, näytillä. Myyjä kertoi tossun myyneen jo loppuun, mutta ah onnea, näyteparipa oli juuri minun kokoani. Ostopäätös syntyi nopeasti ja kaupasta käveli ulos onnellinen nainen, joka oli saanut haluamansa.

Tossut saivat hyvin nopeasti lempinimen Pinkit paholaiset kirkkaan värinsä takia ja ensi sunnuntailla ne pääsevät ulkoilemaan Naisten kympille. Tiedän jo tässä vaiheessa että aikatavoitetta en viitsi edes laittaa itselleni, niin kehnoa harjoitteluni on ollut viime viikkoina. Säätiedote kuitenkin lupaa hienoa ilmaa ja juoksuseuranihan on mitä mainiointa, joten kiva ja liikunnallinen päivä on joka tapauksessa luvassa.

Kuvatuksia ja kipeitä pohkeita

Toukokuu on ollut täynnä touhua. Olen yrittänyt treenailla naisten kympille, mutta taitaa pohkeissa olla sellaista kremppaa etteivät alkuperäiset tavoitteet voi millään toteutua. 10-15 minuutin juoksu saa jo pohkeen kramppaamaan ja toistaiseksi pidemmistä venytyksistäkään ei ole ollut apua. Hierontaa ajattelin kokeilla, mutta apu ei varmaan tule ajoissa sillä Kymppihän juostaan jo ensi viikolla. Kymppi menee kyllä vaikka kävellen, tärkeintä on kuntoilla ja viettää hauskoja hetkiä ystävien kanssa mutta haluaisin kovasti löytää ilon juoksemiseeni. Peukut pystyyn!

Valokuvaushaastetta olen sentään saanut työstettyä, tässä olisi kuvatuksia kuluneilta päiviltä

"Someone that inspires you"

Ystäväni ovat minulle loppumattomia inspiraation lähteitä.

Ihailen heitä, jotka uskaltavat heittäytyä hetken vietäviksi ja tavoitella unelmiaan.

Ja heitä jotka ovat sitkeitä ja peräänantamattomia. Kekseliäitä.

Vahvoja ja herkkiä samaan aikaan.

Heitä, jotka ovat kulkeneet vaikeita polkuja ja taistelleet tiensä aurinkoon.

Heitä, jotka saavat muut nauramaan. Tai joilla on aikaa kuunnella ja olla läsnä.

Tiedätte keitä olette.

Kiitos siitä.

"A smell you adore" 

Hyviä tuoksuja olisi ollut moniakin, tällä kertaa kuvaan valikoitui ruoan tuoksu.

Ihanaa varsinkin silloin kun nälkäinen kuin susi.

"Something you do everyday"

Olen tukkaihmisiä. Vaikka kuontaloni onkin usein ... huoleton,

pidän salaa hirmuisesti hiuksistani. 

"A favorite word"

Tämä kuva on meidän jääkaappimme ovesta. Ja se suosikkisanahan on

- tietysti- rakkaus. Sillä kyllä se vaan maailmaa pyörittää.

Ja suurin onni maailmassa on se, kun joku rakastaa ja

kun saa olla itse rakastettu. Amore.

"Kitchen"

Tuona päivänä meidän keittiössämme kokkailtiin kastiketta paprikan ja valkosipulin kera.

Tuli hyvää. Kuinka noista aineksista voisi pahaa tullakaan?

"Something that makes you happy"

Toistan itseäni. Rakkaus. 

"Mum"

Istutin äitini muistolle viime keväänä tämän luumupuun.

Puu muistutti koko viime kesän pitkälti risua ja olin

talven ajan huolissani siitä, kuinka se selviäisi talven pakkasista.

Mutta selvisi se, nyt on jo hienot silmutkin.

Sitkeä sissi, niinkuin äitikin oli.

Hölläilyn tarve ja musiikin voima

Päivä 12. "Fork"

On ollut pitkä viikko. Täynnä kaikenlaista pientä, töniviä ihmisiä, liukasta keliä, pikkujuttuja, jotka joskus vetävät mielen mustaksi. Mutta nyt on perjantai ja tuntuu siltä kuin olisin selvinnyt. Huh. Nyt kuitenkin voi hyvällä omallatunnolla hölläillä. Ottaa iisisti ja kerätä voimia.

Päivä 13. "Sign"
Meidän ikuisuusprojektimme, nimikyltti. Joskus tämäkin vielä valmistuu!

Juoksukoulua on nyt toinen viikko takana. Punttiksen juoksumatoista toinen oli koko viikon rikki eli jouduin jonottelemaan ennen "lenkkiäni". Alkuviikon ajan juoksu kulki todella huonosti, olo oli väsynyt ja lihakset kipeät. Onneksi oli perjantai! Vihdoinkin lenkki kulki ja askel oli keveä! Onneksi näin, nyt on hyvä mieli ja uutta motivaatiota seuraavaa viikkoa varten. Haluaisin kyllä kovasti päästä jo ulos lenkille, juoksumatolla lenkkeily ei vain oikein tunnu samalta!

Musiikin voima on muuten huikea. Molemmista "taistelulenkeistäni" selvisin vain koska soittimestani tuli jokin niin vetävä kappale, että unohdin väsymyksen ja vain painoin menemään.

Päivä 15. "Car.

Kuvituksena on taas maaliskuun kuvahaasteen otoksia. Tämä viikko on ollut vähän tylsä kuvienkn suhteen, aiheet eivät ole oikein inspiroineet. Mutta olen kyllä iloinen siitä, että olen saanut jokaisen päivän kuvan otettua!

Päivä 16. "Sunglasses"

Aurinkoa, asfalttia, värejä - kevät tulee

Maaliskuun ensimmäinen viikko alkaa olla takana ja kiva viikko olikin! Kevään lähestymisen alkaa tuntea - näkyy asfalttia, linnut laulavat ja aurinko paistaa! Huomasin että kevät piristää mieltä niin että omaan pukeutumiseenkin alkoi löytyä värejä ja leikkisyyttä, sekin piristi oloa entisestään!

Päivä 1: "Up"

Olen kaivanut Naisten kymppiä varten itselleni juoksuohjelman, sellaisen riittävän rennon jotta treenaamisen  ilo ei pääsisi katoamaan. En juossut paljonkaan viime vuonna, joten kunto lienee sen mukainen. On siis aloitettava maltillisesti. Mieli tekisi oikeastaan päästä jo ihan ulos juoksemaan, mutta tiet ovat nyt sen verran liukkaita etten uskalla. Treenit alkavat siis huomenna, punttiksen juoksumatolla, mikäli vain onnistun matolle pääsemään. Ovat niin suosittuja mokomat...

Päivä 2: "Fruit"

Maaliskuun kuvahaastekin on alkanut, neljä kuvaa on ehditty ottaa. Haaste on oikeastaan melkoinen, sillä töiden jälkeen ei aika ole aina riittänyt kovin mahtavan kuvan ottamiseen, silti aion jatkaa yrittämistä - haastaahan oman luovuudenkin hienosti.

Päivä 3: "My neighbourhood"

Viikonlopun ulkoilun jälkeen olo on melkein reporanka. Tästä on hyvä lähteä kohti uutta viikkoa!

Päivä 4: "Bedside"