Nyt olisi kymppi takana. Olimme päätyneet osallistumaan hölkkääjien lähtöön, koska arvelimme sen olevan vähemmän tukkoinen kuin kuntokävelijöiden osuus. Tämä osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä vaikka matkalla hiukan tulppia olikin, kokonaisuutena lenkki kuitenkin veti aika hyvin.
Sitten lähdettiin, Bryan Adamsin tahdissa. Minusta lenkin alkuosa on aina ollut kaikkein hienoin. Siinä, että saa juosta keskellä Mannerheimintietä vain, on vain jotain mahtavaa! Olin kaikkien kevään ongelmien jälkeen ollut aika pessimistinen suoritukseni suhteen ja yllättäen pohkeeni temppuilivat jälleen kerran, ensimmäiset viisi kilometria olivat silkkaa tuskaa, joten jouduin kävelemään silloin tällöin pahimmat kivut pois. Viimeisten viiden kilometrin jälkeen taas jalat ilmeisesti tajusivat etten aio antaa periksi, koska juoksu alkoi sujua - jopa niin että sain kuin sainkin otettua oikein loppukirinkin. Jee!
Aikani ei ollut erikoisen hyvä, kaksi vuotta aikaisemmin juoksin 10 min. nopeammin. Silti tämä aika tuntui isolta voitolta aikaisempien juoksuharmien takia. Jotenkin porukan hyvä mieli ja tsemppis vain tarttui ja auttoi minua tsemppaamaan kohti maalia!
Nyt olo on aika väsynyt, mutta onnellinen.
Naisten kymppi on itsellä vielä kokematta mutta seuraavalla kerralla haluaisin olla mukana tapahtumassa. Olisi ehdottoman hauskaa juosta keskellä Mannerheimintietä! :)
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti kokeilla, tapahtuma on mukava ja Mannerheimintien keskellähän sitä ei pääse usein juoksemaan!
PoistaTies vaikka olisimme vierekkäin juosseet, sillä samassa lähdössä olin itsekin ;) Oli aivan mahtava päivä, hieno tunnelma ja 18000 iloista naista! JA Tuure Kilpeläinen <3 Ens vuonna taas, eikös joo!
VastaaPoistaSamassa letkassa siis mentiin! Hieno päivä oli ja muiden tsemppis kyllä tarttui! Oli muuten hienoa huomata että porukassa oli joku mukana pyörätuolillakin, ihailtavaa asennetta! Ensi vuonna, ehdottomasti!
Poista