Ihan alkuun toivotan kaikille hyvät uudet vuodet ja esitän pahoitteluni huonosta bloginpidosta. Elämä vei mennessään, tiedätte varmaan... Varsinkin viimeiset pari kuukautta ovat olleet melkoista vaakalentoa, omaa ja perheenjäsenten sairastelua ja arjen pieniä katastrofeja täynnä. Yritän lohduttautua sillä että myrskyn jälkeen on tyyntä ja painaa sitkeästi vastatuuleen.Tänään tosin mieli oli jo, jos ei nyt suorastaan virkeä, niin ainakin vähän seesteisempi, luulen että auringonvalolla oli tekemistä asian kanssa. Olen yrittänyt sitkeästi painaa lenkeille sateessakin sillä liikunnan jälkeen olo on vain parempi. Ehkä syynä ovat endorfiinit, raitis ilma tai sitten vaan suorittamisen ilo? Tai se, että saa ihan rauhassa ajatella omia juttuja tai olla ajattelematta yhtään mitään. Autuasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!