Lontoo, päivät 1 & 2

Pienen pakkauspaniikin jälkeen pääsimme siis vihdoinkin matkaan. Lensimme Norweiganilla, tämä olikin ensimmäinen kokemuksemme halpalentoyhtiöistä, eikä se yhtään hullumpi ollutkaan. Kone oli ihan yhtä siisti ja tilava kuin Finskitkin ja palvelu ystävällistä. Lähtöselvitystouhut piti hoitaa itse automaatissa, mikä sujui yllättävän kivasti, vain matkalaukkuun tulevan tarran kiinnitys tuotti päänvaivaa...

Hotellimme vaikutti heti alkuun kivalta, muuasta alueesta oli vaikea saada selkoa sillä saavuimme perille vasta klo 20 tienoilla. Mitään suurempaa tutkimusmatkailua emme siis jaksaneet enää alkaa tekemään, nappasimme vain pikkuisen pikaruokaa lähistöllä olleesta puodista ja palasimme huoneeseen suunnittelemaan seuraavan päivän seikkailuja.

Perjantaina oli shoppailupäivä ja päätimme suunnata Westfieldin ostoskeskukseen. Liverpool Streetin asema oli kävelymatkan päässä hotelliamme ja sillä pääsi näppärästi suoraan kaupoille. Westfieldistä löytyi kauppaa jos jonkinmoista, aina luksusmerkeistä alkaen. Alkuun herra Norkku narisikin asiasta, ei kuulemma ollut tullut Gucceja ostamaan, mutta ääni kellossa muuttui kummasti kun päästiin vähän huokeampien liikkeiden kohdalle...

Brittiläinen kohteliaisuus tuli vastaan nopeasti, eräässäkin kaupassa ihmettelin sovitushuoneesta huolehtivan henkilön holhoavaisuus. Olin nimittäin löytänyt alerekistä kivan (miesten) neuleen, 80% villaa. Rouva oli kovasti kummissaan ja melkein huolissaan siitä, että halusin sovittaa miesten neuletta - olin tästä vähän hämmentynyt. Minä kun olen tottunut siihen että saan sovittaa ihan juuri niitä vaatteita jotka koppiin jaksan raahata...

Meiltä kului Westfieldissä koko päivä, meikäläinenkin löysi muutaman kirjakaupan joissa pyöriä. Iloisena ongelmana oli tällä kertaa runsaudenpula - en yhtään tiennyt mitä haluaisin, joten kiertelin vain ihastelemassa ihan eri näköisiä kirjoja kuin kotona. Pitkän pohdinnan jälkeen mukaan lähti Hilary Mantelin Wold Hallin pokkariversio, saanpahan osallistua sen kanssa ainakin Susipalatsi-kimppalukuun! Muitakin löytäjä teimme, löysimme molemmat farkkuja ja takinkin herralle.

Miehelläni (se todellinen himoshoppaaja) riitti intoa vaikka muille jakaa, joten Westfieldin jälkeen suuntasimme vielä muutamaksi tunniksi Oxford Circuksen suuntaan, palloilimme mm. Hamleysin lelukaupassa - aika veikeä kauppa tosiaankin, minuakin alkoi lapsettaa - mutta sitten kaupat alkoivat sulkea oviaan ja oli aika laahustaa hotellille.

Sweetest blog

Melkein blogi -kaimani Ilon vuoden Katja muisti minua Sweetest blog- tunnuksella, kiitos ja kumarrus.

Homman nimi on seuraaviin kysymyksiin vastaaminen:

1. Lempiväri: Lila, joko luumun sävyisenä tai purppuraisempana
2. Lempieläin: Kissa, sitä persoonaa ei voi kuin ihastela
3. Lempinumero: 3, olen jostain syystä kallellani parittomiin lukuihin.
4. Paras alkoholiton juoma: Minttukaakao, sain nautiskella siitä nyt loman aikana. Ihanata.
5. Facebook tai Twitter: Facebook. Ja Blogger. (Tietysti!)
6. Intohimosi: Lukeminen, kirjoittaminen, valokuvaus...
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Tykkään kyllä kovasti lahjojen antamisesta, mutta kukapa sitä haluaisi tyhjin käsin jäädä... Molemmat!
8. Mieleisin kuvio tai muoto: Ikuisuuden merkki, eli lappeellaan oleva kasi.
9. Paras päivä viikossa: Lauantai. Arki takana ja vielä sunnuntai edessä.
10. Lempikukka: Tulppaanit kaikissa väreissään. Ihanaa että nyt on niiden aika!

Kaupanpäälliksi vielä muutama iloinen asia - onhan perjantai. Huomenna saa nukkua pitkään ja vältellä loskassa/pakkasessa/jäisillä teillä rämpimistä. Kenties linnoittaudun kotiin parin kivan kirjan ja sen minttukaakaon kanssa... Niin ja kyhään sen Lontoon matkakertomuksen niinkuin lupasin...

Siis voi...

Matkasäätäminen on virallisesti alkanut. Herra Norkun pallo on ihan hukassa... Pyysin hakemaan matkalaukut varastosta. Haki laukun, omansa. Lupasi hakea minunkin laukkuni. Kohta herra töpsytteli alas minigrip-pussinsa kanssa etsien laukkua. Muistutin että hänen piti hakea se varastosta. Meni yläkertaan. (Varasto on alakerrassa.) Tuli sieltä jumppakassin kanssa
- Voisitko käyttää tätä. - En. - Voitko nyt hakea sen laukun, mitä pyysin?

Tällä kertaa täytyy muistaa aínakin travelplugi ja se kameran laturi, joka Italian reissulta unohtui... Ja pitäis päättää luenko lennolla Boynen Crippeniä (kesken) vai Gregoryn White Queeniä (ajankohtainen). Elämä on valintoja.

5. min myöhemmin. Nyt laukun lukko on kateissa. Mies kävelee ympäriinsä ihmetellen missä lukko on. - Ei mulla ole enää lukkoa! Pysähtyy hetkeksi ihmettelemään miksi joulukoristeet on otettu pois...

Matkakuumetta

Reissu alkaa lähestymään. Varsinkin herra Norkku on ihan innoissaan, päiviä lomaan on laskettu innokkaasti. Tänään meneillään on kuumeista googletusta eri paikoista joihin pitäisi loman aikana ehtiä... Niitähän nimittäin riittää, kuten Chinatown ("mä en ikinä ole käynyt Chinatownissa"), sotamuseo (sukellusveneitä ja vaikka mitä, vielä ilmaiseksi!), Borough'n ruokatori ja ehkä ziljoona kauppaa. Kaikkea ei tietysti ehditä, mutta stressiä ei myöskään oteta. Herkutellakin pitäisi, käydä ihan oikeassa pubissa, testata iltapäiväteetarjoilua...

Pientä jännitystä on ilmassa, veri tuntuu kiertävän suonissa nopeammin ja hymyilyttää... Vielä pitää hoitaa ne tärkeimmät, kameran laturi ja kaivaa hyllystä matkakirjani. Tällä kertaa menossa mukana Philippa Gregoryn White Queen - ollaanhan toivottavasti menossa Toweriinkin...

Vuoden ensimmäisenä päivänä

Sain vasta nyt aikaiseksi näiden uuden vuoden kuvien laittamisen vaikka se ihana keli onkin enää vain muisto. Tänään ainakin täällä on satanut räntää aika lailla vaakasuoraan ja sainpa ilokseni yhdeltä ajattelevaiselta autoilijalta oikein suihkunkin. Siitä oli positiivisuus kaukana kun tallustelin märissä farkuissa kohti bussipysäkissä. (Ja ei, en liioittele, sitä loskaa todella tuli täyslaidallinen niskaan...) On oikein mukavaa olla liikenteessä märissä housuissa. :(

Eilisestä voisin kertoa montakin ilonaihetta, kuten ihanien kavereiden tapaaminen Kakkugalleriassa ja samaisen paikan sitruunamarenkipiiras. Jumalainen kirpeän ja makean liitto. Namnam! Jos ihminen on sitä mitä syö, minä olisin mielelläni sitruunamarenkipiiras...

Kovasti iloitsin myös Downton Abbeyn toisen tuotantokauden alkamisesta, kiitos Yle! (Vaikka en kyllä yhtään pidä siitä, että Batesin ja Annan kihlaus loppui noin lyhyeen.)

Niin ja ne kuvat. Jotka valitettavasti eivät kyllä nyt liity yhtään millään tavalla tekstiin. Ne ovat uudelta vuodelta ja vuoden ensimmäiseltä päivältä. Rakettikuvia tuli otettua vino pino ja joukossa oli aika mukaviakin, kuvankäsittelyyn sopivia otoksia. Odottelen kuvankäsittelyinspiraatiota saapuvaksi...

Uusia ja vanhoja projekteja

Sunnuntaina paistoi jopa aurinko.

Minun piti tänään vihdoinkin käydä uudelta vuodelta kertynyt kuvasaalis läpi ja ehkä laittaa jotakin kuvia tännekin. Sitten tuli vuoden ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen!) lumisade ja huomasin olevani lumitöissä. Koneeni nikotteli kuvien käsittelyssä sen verran että taitaa olla parempi jättää hommat suosiolla toiseen päivään...

Viime vuonna minulla ja JohannaH:lla oli Teemakuvaus 2011 -niminen kuvahaaste, jossa keksittiin kuukausittain jokin teema, jonka tiimoilthäna kuvia räpsittiin. Se oli ihan mukavaa touhua ja teeman mukaan kuvailu pakotti ainakin meikäläisen välillä oman mukavuusalueen ulkopuolellekin. Se tekee välillä ihan hyvää vaikka "luomisen" tuska onkin suurempi!

Siispä päätimmekin jatkaa Teemakuvaus-projektia tänäkin vuonna ja ensimmäinen aihekin on jo sovittuna. Se ei ole lumi, tai talvi - vaan "Food for the Soul". Mitä se nyt kullekin mieleen tuo...

Joulua 2010 sain mieheltäni ison digikuvauskirjan, josta olin hirveän innoissani. Ajatuksena oli käydä kirjaa vähän kerrallaan läpi ja opetella tekniikoita, oppia kuvaamaan ns. oikein. Sitten alkoi muuttojen ja remonttien kierre ja koko homma unohtui. Nyt asia palautui mieleen ja ajattelinkin katsoa josko tästäkin olisi minulle pientä projektia alkavalle vuodelle...

Lupauksia, lupauksia...

Minulla on jo pitkään ollut tapana asettaa itselleni uuden vuoden aikoihin nippu tavoitteita, sellaisia asioita joihin haluaisin kiinnittää huomiota uuden vuoden aikana. Joskus saavutan tavoitteeni, joskus en. Joskus vuoden lopussa tajuan ettei tavoite loppujen lopuksi ollutkaan niin tärkeä. Itsestäni olen oppinut sen, että pelkkä tavoitteen asettaminen ei riitä, on ihan oikeasti mietittävä myös sitä, kuinka se konkreettisesti on saavutettavissa.

Tässä minun lupaukseni:

Pidän huolta Minusta
- Viime vuosi oli raskas, vuoden lopussa vasta havahduin tajuamaan kuinka se olikaan vaatinut veronsa. Tänä vuonna haluan huolehtia paremmin omasta hyvinvoinnistani, esimerkiksi hieronnalla, pidemmillä yöunilla, akkujen lataamisella, kivoilla jutuilla.

Muutan ruokavalioitani terveellisemmäksi
- Tämä on oikeastaan osa edellistä lupausta. Meillä töissä on välillä vähän turhankin hyvät ruoat, voisin ihan hyvin vähentää jälkkäreistä nauttimista. Samoin vettä pitäisi juoda enemmän ja syödä vihanneksia ja hedelmiä.

Liikun 4 h/vkossa
- Edelleen ollaan hyvinvointisektorilla... Säännöllinen liikunta tuo hyvän olon ja auttaa pitämään kropan kunnossa. Minun olisi ehkä hyvä oppia se, ettei aina tarvitse liikkua apinan raivolla, joskus rauhallinen kävelylenkkikin on ihan riittävän hyvä. Joogaa tai pilatestakin voisin kokeilla, vaikka olenkin aiemmin todennut niiden olevan liian rauhallisia lajeja minulle.

Karsin pois turhia energiasyöppöjä ja etsin asioita, jotka antavat positiivsta energiaa
- Mitäpä tähän sanoisi? Ilon kautta mennään...

Opettelen yhden uuden taidon.
- Tämä on minun klassikko-lupaukseni. Joka vuosi on hyvä haastaa itsensä oppimaan ainakin vähän jotain uutta!

Mitä te haluatte tai toivotte uudelta vuodeltanne?