Kuvia ja kysymyksiä

Kuvia ja matkoja blogin JohannaH haastoi kaikki lukijansa vastaamaan kysymyksiin. Siispä samalla kun tarjoilen viime viikon kuvahaasteen kuvatuksia, vastailen myös vähän. 

1. Kerro jokin koulumuisto
   - Meidän piti ihan ensimmäisenä koulupäivänä piirtää kasvokuva itsestämme, joak sitten kiinnitettäisiin luokan seinälle. Minä, vaaleatukkainen pikkutyttö, piirsin itselleni mustan lyhyen tukan, koska halusin näyttää samalta kuin elokuvan Lumikki. Opettaja vähän ihmetteli sitä, mutta jokeripokerina selitin että tukkani oli musta...
2. Lempikukkasi?
   - Tulppaani.
3. Muistosi mammasta tai isovanhemmasta?
   - Mummi teki aina ihanaa spagettia. Isolla rautaisella pannulla. Tykkäsin siitä kauheasti ja pyytelin aina mummia tekemään minulle spagettia. Se on vielä tänäkin päiväni lohturuokani, jota haluan syödä silloin kuin seinät kaatuvat päälle. Jokin sen lämmössä tuo mieleeni palan lapsuutta ja sitä huolettomuuden ja turvallisuuden tunnetta.
4. Tarviitko silmälaseja - kuinka monta?
   - Tarvitsen, yhtä paria.
5. Juotko kahvia aina samasta mukista tai kupista - millaisesta?
   - En juo kahvia, mutta teetä kylläkin. Enkä käytä aina samaa kuppiakaan. Tykkään mukeista joissa on joku hassu idea. Tosin nykyinen työmukini on kyllä ihan tavallinen, matkamessuilta saatu jossa on turkkilaisia ornamentteja. (Se on nätti!) Kotona hörpin mm. mukista joka vaihtaa väriä lämmön mukaan.
6. Sex?
   - Kuusi på svenska? Madonnan muinainen kirja? Sukupuoli? Joku muu, mikä?
7. Oletko onnellinen?
   - Olen matkalla taatusti matkalla sitä kohden. Takana on rankka aika, mutta onneksi se alkaa olla takana. On hetkiä, jolloin hyvän olon määrä suorastaan yllättää, välillä taas pilvet vähän synkentävät aurinkoni hetkeksi. Olen kuitenkin hurjan kiitollinen elämälle miehestäni, joka on minun kallioni, joku johon voin aina turvata. Minulla on ihania ystäviä, ihan mielettömiä tyyppejä, joiden kanssa tulee aina hyvälle tuulelle. Minulla on kirjoja, juoksulenkkejä, valokuvausta ja blogia. Mielenkiintoinen ja haastelias työ ja aika mahtava tiimi. Olen terve. Minulla on ollut onnea.
8. Mitä kaipaat?
   - Äitiäni. Lisää tunteja päivääni. Tahdonvoimaa. Talvisin valoa.
9. Mitä teet kun kesä koittaa?
   - Tassuttelen paljain varpain. Syön marjoja. Olen. Puuhailen. Ihmettelen pihaa. Löhöän.
10. Joulu vai juhannus?
    - Juhannus. Silloin on paaaljon kivemmat ilmat ja paljon vähemmän hössättävää valmisteluissa. Me emme yleensä tee mitään kovin erikoista juhannuksena, olemme vain ja nautimme hiljaisesta kaupungista.
11. Oletko hyvä laskemaan, edes yhteentoista?
    - Olen joo. Tosin saatan joskus laskiessani unohtaa mihin saakka olin jo päässyt.

Lopuksi edellisen viikon haastekuvia:

"Grass"

Kuvassa on - pakon vuoksi- toki vähän ruohoakin. 

Mutta viime vuonna istuttamani alppiruusu tekee ensimmäisiä kukkiaan

ja olen siitä aika innoissani. Joka päivä on tullut käytyä nuppuja tiirailemassa

- niin kauniita!

"Love"

Tämä oli kansainvälisen valokuvapäivän kuvani. 

Rakastan kuvaamista.

"What you are reading"

Tuon hetkistä lukukasaani. Kolme päälimmäistä kuuluvat kirjablogini

Bloggaajien viikot -kirjoihin, joissa esittelen blogeista syntyneitä kirjoja. 

Juuri nyt korkkasin kasan alimmaisen ja olen lumoutunut...

"A Snack"

Helatorstaina herkuteltiin tällä - kaupan pakastealtaasta

löytyneellä gelatolla, makuna Nocchio eli pähkinä.

Eihän tämä ihan se aito asia ole, mutta maukasta kuitenkin...

"Something you made"

I made these disappear!

Herkuttelimme ystävien kanssa Kakkugalleriassa ja päädyin

kokeilemaan jättimäistä marenkia. Oli se hyvää!

Pahoitteluni huonolaatuisesta kännykkäkameran kuvasta, 

aina ei vain tule raahattua kunnon kameraa mukaan.

"A favourite place"

Lempipaikkaani mietin kauankin, ehdokkaita olisi monia - 

sohvannurkasta auringonläikkään ja lähellä olevaan niittyyn,

jossa on kiva kuljeskella.

Tämän hetken lempparipaikakseni kuitenkin valikoitui yksinkertaisesti 

oma piha.

Muutimme viime kesänä nykyiseen kotiimme ja tämä onkin ensimmäinen

kevät, josta saamme ihan oman pihalla nauttia. On ollut

ihanaa jännittää mitä maasta nouseekaan, myllätä ja istutella.

Katsella luonnon voimaa ja vähän omienkin kätösten jälkeä.

Rakastan puita ja voisin istuskella katselemassa näitä kavereita 

vaikka kuinka paljon. Allergiasta huolimatta.

Kuvatuksia ja kipeitä pohkeita

Toukokuu on ollut täynnä touhua. Olen yrittänyt treenailla naisten kympille, mutta taitaa pohkeissa olla sellaista kremppaa etteivät alkuperäiset tavoitteet voi millään toteutua. 10-15 minuutin juoksu saa jo pohkeen kramppaamaan ja toistaiseksi pidemmistä venytyksistäkään ei ole ollut apua. Hierontaa ajattelin kokeilla, mutta apu ei varmaan tule ajoissa sillä Kymppihän juostaan jo ensi viikolla. Kymppi menee kyllä vaikka kävellen, tärkeintä on kuntoilla ja viettää hauskoja hetkiä ystävien kanssa mutta haluaisin kovasti löytää ilon juoksemiseeni. Peukut pystyyn!

Valokuvaushaastetta olen sentään saanut työstettyä, tässä olisi kuvatuksia kuluneilta päiviltä

"Someone that inspires you"

Ystäväni ovat minulle loppumattomia inspiraation lähteitä.

Ihailen heitä, jotka uskaltavat heittäytyä hetken vietäviksi ja tavoitella unelmiaan.

Ja heitä jotka ovat sitkeitä ja peräänantamattomia. Kekseliäitä.

Vahvoja ja herkkiä samaan aikaan.

Heitä, jotka ovat kulkeneet vaikeita polkuja ja taistelleet tiensä aurinkoon.

Heitä, jotka saavat muut nauramaan. Tai joilla on aikaa kuunnella ja olla läsnä.

Tiedätte keitä olette.

Kiitos siitä.

"A smell you adore" 

Hyviä tuoksuja olisi ollut moniakin, tällä kertaa kuvaan valikoitui ruoan tuoksu.

Ihanaa varsinkin silloin kun nälkäinen kuin susi.

"Something you do everyday"

Olen tukkaihmisiä. Vaikka kuontaloni onkin usein ... huoleton,

pidän salaa hirmuisesti hiuksistani. 

"A favorite word"

Tämä kuva on meidän jääkaappimme ovesta. Ja se suosikkisanahan on

- tietysti- rakkaus. Sillä kyllä se vaan maailmaa pyörittää.

Ja suurin onni maailmassa on se, kun joku rakastaa ja

kun saa olla itse rakastettu. Amore.

"Kitchen"

Tuona päivänä meidän keittiössämme kokkailtiin kastiketta paprikan ja valkosipulin kera.

Tuli hyvää. Kuinka noista aineksista voisi pahaa tullakaan?

"Something that makes you happy"

Toistan itseäni. Rakkaus. 

"Mum"

Istutin äitini muistolle viime keväänä tämän luumupuun.

Puu muistutti koko viime kesän pitkälti risua ja olin

talven ajan huolissani siitä, kuinka se selviäisi talven pakkasista.

Mutta selvisi se, nyt on jo hienot silmutkin.

Sitkeä sissi, niinkuin äitikin oli.

Maailman valokuvauspäivä 15.5

Huomenna, 15.5, on maailman valokuvauspäivä. Kyseessä on maailman laajuinen valokuvaprojekti joka haastaa ihmiset tallentamaan elämänsä hetkiä. Homma toimii näin: ota valokuva päivästäsi huomenna 15.5, kuvan kategorian tulisi olla yksi seuraavista: koti, työ, suhteet. Lataa kuvasi Aday.orgin sivuille ja ihastele samalla sitä millainen tiistai muilla maailman ihmisillä on ollut... (Kuvia voit ladata 22.5 saakka.)

Kaikki kuvat tulevat olemaan nähtäville netissä, lisäksi osa kuvista valikoituu kuvista tehtävään kirjaan ja näyttelyihin. Kaikki kuvat säästetään kuva-arkistoissa tulevia sukupolvia varten.

Kaikki mukaan kuvaamaan!

Kaaosta keittiössä

Tänään Norkun keittiössä päätettiin leipoa sitruunapiiras. Touhuun lähdettiin tyypillisellä itseluottamuksella ja innolla, ohjeet sentään luin...

Ensimmäisen kerran homma meni pieleen jo aineksia kaapista latoessani. Reseptiin kuuluu kondensoitu maito ja olin aikaisemmin viikolla ostanut purkin sitä, valmiiksi keitettynä jotta säästäisin aikaa ja vaivaa. Mutta kas, purkki ei olekaan enää kaapissa sillä eräs herra oli keksinyt saavansa siitä kinuskikastiketta jäätelöönsä. Muutama lusikallinen olisi ollut vielä jäljellä mutta... Kaapista löytyi onneksi purkki keittämätöntä maitoa, johon suhtauduin kuitenkin vähän epäluuloisesti sillä "kinuskoiminen" oli mennyt tällä laadulla viimeksikin pieleen.

Siispä ryhdyin keittämään kinuskia piirasta varten. Se vie kolmisen tuntia eli aikatauluun tuli pienoinen muutos. Kolmen tunnin jälkeen otin keitokseni liedeltä todetakseni purkin kannen olevan vähän pyöristynyt. Ravistaessa purkista kuului lotinaa. Fiksuna likkana osasin siis varautua siihen että purkissa olisi paineita ja kikkailin näyttävästi tiskirätin ja patakintaan kanssa.

Kinuskin keittely siis epäonnistui, mutta päätin kuitenkin yrittää keittää litkua vielä kattilassa. Sillä seurauksella että litku paloi pohjaan. Seuraavana etappina olikin siis kattilan pohjan jynssääminen, sepä olikin mukavaa touhua!

Annoin periksi kinuskin kanssa ja sävelsin jonkinlaisen "jutun" jääkaapissa olevista aineksista. "Juttu" ei hirmuisesti vakuuttanut joten heitin soppaan kaakaota. Nyt se maistui "jutulta" jossa oli kaakaota. Rock'n'Roll. Sitten tuli idea - palaisin takaisin alkuperäiseen reseptiini - tarvittiin sitruunamehua! Mehu osoittautuikin mielestäni aika hyväksi ajatukseksi, taikina maistui nyt raikkaalta ja pehmeältä. Huh!

Taikinaan tarvittiin kananmunia, joten nappasin kaapista kaksi munaa. Ja reippaasti yritin särkeä ne kunnes tajusin niiden olevan keitettyjä. Kokkaava mies voi olla myös hyvin mielenkiintoinen... Löysin lopulta myös raakoja munia ja homma edistyi.

Onnellisesti uunissa,

Pian uuni oli jo lämpenemässä ja siivoilin keittiötä. Fiilis oli hyvä kunnes tartuin sokeripurkkiin kannesta, jota en ollut sulkenutkaan ihan kunnolla. Kansi jäi käteen ja sokerit pitkin lattiaa. Sitten vähän imuroitiin.

Nyt piiras on onnellisesti uunissa ja leipuri hermolevon tarpeessa. Odotan kokoajan sitä milloin uunimme räjähtää...

Ps. Onnistui se sittenkin. Torttu ei ole mikään kaunotar mutta hyvän makuinen kuitenkin...

Mosa heräsi

Viikko on ollut kiireinen ja siksi ehdinkin vasta nyt laittaa blogiin kuvat viime sunnuntailta, Mosa herää -tapahtumasta. Mosa herää on Tapanilan kaupunginosan vuotuinen kevättapahtuma, jossa oli livemusiikkia, grilliherkkuja ja katukirppistelyä. Aurinko paistoi, ihmiset olivat hyvällä tuulella ja itse tapahtuma oli mukava.

Itse kirppikseltä ei tällä kertaa löytynyt mitään vaikka yksi (ihan liian iso) vanha pöytä jäikin kutkuttamaan mieltä...

Katukirppiksellä oli myynnissä kaikkea vanhoista ikkunoista alkaen.

Ihania autovanhuksiakin näkyi katukuvassa.

Toukokuun kuvahaaste

 Sorruin sitten taas kuvahaasteeseen. Ideana, jälleen kerran, on se että joka päivä otetaan kuva tietyn aiheen mukaan. Tämmöistä siis tällä kertaa:

"Skyline"
Palanen pinkkiä taivasta keskiviikolta.

"Something you wore today"
Suosikki-huulipunanihan se siinä on.

"Bird"
Tämä herra on huudellut kovasti vaimokkeen perään ja lauantaina lähdinkin
tarkoituksella häntä metsästämään ja seurailin kutsuhuutoja. Juuri kun
olin antaa periksi, herra rääkäisi - lähellä olevan talon katolta! Sain kuin
sainkin kuvani, vaikka etäisyyden päästäkin.

"You"
Sunnuntaina lueskeltiinkin kunnolla, minä ja melonikin sitten välillä.
Game of Thrones -sarja osoittautui suorastaan vaarallisen koukuttavaksi.

Mökki metsässä

Lähdettiin metsään samoilemaan, etsimään valkovuokkoja. Löytyi niitä ja sinivuokkojakin ja mansikantaimia. Ja sitten vähän rapistuneita omenapuitakin sekä vanha ruusupensas sekä talon kivijalka. Pysähdyin miettimään sitä, että tässä, ryteikössä, on joskus ollut talo. Ja talolla kaikesta päätellen emäntä, joka on ruusut, mansikat ja omenat rakkaudella istuttanut. Ja nyt jäljellä on vain luonto ja palanen sitä kivijalkaa.

Mielikuvitukseni sai tietysti hetkeksi vallan kun kuvittelin taloa ja ihmisiä jotka ovat sitä joskus asuneet. Iloja ja suruja, elämänkohtaloita.

Googlettelu paljasti alueen muuttuneen 1930-luvulla, talo siis lienee ajalta ennen sitä. Naapuri taas osasi kertoa alueella olevan vanhan apteekkarin talon raunion. Apteekkarilla oli kuulemma ollut ainakin hedelmätarha, yrttejäkin. Naapuri kertoi hakevansa apteekkarin tarhasta kesäisin luumuja, niitäkin siellä kuulemma on. Jotenkin kiva että hedelmätarha kuitenkin jatkaa edelleen eloaan ja ihmiset saavat siitä edelleenkin iloa - kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.