Viikko Venetsiassa: herkuttelu ja shoppailu

Italia on minulle ehdottomasti herkuttelun maa. Pastat, pizzat ja gelatot ovat vieneet sydämeni jo aikaisemmillakin reissullamme ja odotukset olivat Venetsiassakin korkealla - mutta elämäni parhaita aterioita en täällä syönyt! Ruokailu Venetsiassa oli ehkä hiukan kalliimpaa kuin aikaisemmissa Italian kohteissamme, mutta arvasimme kyllä jo kaupunkiin mennessämme hinnoissa olevan "turistilisää". Ruoka oli kuitenkin laadukasta ja hyvää, joten laskun maksu aterian päätteeksi ei harmittanut.

Venetsian ruokalistoja hallitsivat ehdottomasti merenelävät eri muodoissaan. Meidänkin reissumme aikana pöydässä näkyi useampaan otteeseen Frutti di mare -pizzoja ja pastoja, testasipa mieheni Pasta al seppie neron, mustekalan musteella värjätyn mustan pastakin. Minun suosikikseni nousi tylsästi tonno cipola, tonnikala ja sipulipizza, jossa kalan suolaisuus ja sipulin makeus yhdistyivät oikein mainiolla tavalla. Ihanaa oli myös tuoreesta tonnikalasta tehty carpaccio-tyyppinen herkku!

Gelato - jäätelö - on oma herkullinen lukunsa. Ikävää sanoa näin, mutta italialaisten pikkukioskien jälkeen valioiden ja ingmanien sokerinmakeat tuotteet melkein itkettävät. Gelatoissa kun oli sekä makua että näköä, pikkupuodeissa nimittäin esillelaittokin on kauniimpi kuin meikäläisittäin. 2,50 eurolla saa kaksi palloa - oivallinen kauppa! Tällä kertaa suosikkimakuni taisi olla pistaasi, mutta kuvassa näkyvä tumman suklaan ja mansikan yhdistelmä ei sekään kyllä ollut yhtään pöhkömpi.

Vaikka Venetsiaa ei mainostetakaan ostosparatiisina, onnistuu siellä shoppailukin. Kauppoja on paljon, mutta suuri osa niistä kylläkin myy turisteille suunnattua krääsää, karnevaalinaamioita tai Muranon lasia. Olen ymmärtänyt että monet halvimmista tuotteista tuotetaan nykyisin Kiinassa, joten jos haluaa tukea paikallista käsityötä, saa olla tarkkana - ja maksaa! Naamiopuodit olivat täynnä upeaa silmänruokaa, mietinkin useammin kuin kerran sitä että kaupunki varmasti näyttää upealta karnevaalien aikaan.

Viikko Venetsiassa: nähtävyydet

 Venetsia itsessään on jo oikeastaan nähtävyys, ainakin minulle se suurin juttu oli kujilla kierteleminen, upeasti rappeutuneiden talojen ihastelu ja fiilistely noin yleensäkin. Sanovat myös että Venetsiassa eksyminen on ehdottomasti oleellinen osa matkakokemusta ja se ainakin meiltä onnistui, useampaankin kertaan. En yleensä eksy reissuillamme, mutta nuo pikkukujat kyllä uhmaavat kaikkea logiikkaa! Onneksi kaupunki on kuitenkin niin pieni että kovin pahasti ei voi päästä eksymään ennen kuin Grand Canale tai meri tulee vastaan.

Nähtävyyksien osalta ne tunnetuimmat taisivat tulla nähdyksi - Dogen palatsi, Pyhän Markuksen kirkko aukioineen, Huokausten silta, Rialto... Kaikki vaikuttavia paikkoja. Palatsissa tosin olisin halunnut nähdä enemmänkin huonekaluja ja tuon aikaista elämää tyhjien huoneiden ja maalausten sijaan, jotka toki olivat vaikuttavia nekin.

Dogen palatsia
korjattiin.

Pienoismalleista ja sotahistoriasta pitäville suosittelen Storico Navalea, merimuseota. Venetsian historia merimahtina on kiehtova ja museossa on siitä monta palasta. Jonottaa ei tarvitse, näyttelyissä on mukavan väljää eikä lipun hintakaan, 1,50 eur, päätä huimaa. Kannattaa kuitenkin huomata museon erikoiset aukioloajat, se nimittäin sulkee ovensa jo 13:30.

Lukutoukkana minua kiinnostivat luonnollisestikin myös kirjalliset nähtävyydet, kuten Caffe Florian, jonne Casanovan sanottiin vieneen naisensa kaakaolle ja Harry's Bar, jossa Hemingwayllä oli oma pöytänsä. Venetsialaiset ovat kuitenkin osanneet hinnoitella nämä nähtävyydet taitavasti, Casanovan nimikkokaakaolla oli hintaa 10 euroa ja Harry's Barkin kuuluu olevan sangen hinnakas paikka. Halusin myös kovasti kurkistaa kansalliskirjastoon mutta epäonnekseni siellä oli yksityistilaisuus juuri tuona päivänä...

Viikko Venetsiassa: asunto

Maaliskuu toi tullessaan kauan odotetun lomaviikon Venetsiassa ja onnekseni olin tervehtynyt jo sen verran
että jaksoimme seikkailla pitkin poikin kaupunkia. Varoituksen sana kuitenkin huonojalkaisille tai muuten vain  liikuntarajoitteiselle, Venetsia on siltojen ja rappusten kaupunki!

Asuimme tällä kertaa hotellin sijasta vuokratussa huoneistossa, se oli hintavertailujen perusteella osoittautunut edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Valittu asunto oli sijainniltaan hyvä, vain noin 10 min. kävelymatkan päässä Rialtosta tai San Marcon aukiolta ja se näytti kuvissa siistiltä ja viihtyisältä. Plussaa tuli mm. ilmaisesta wi-fi yhteydestä sekä aikaisempien vuokraajien kehuvista kommenteista. Kuvia asunnosta emme tietenkään muistaneet ottaa ennen levittäytymistä, mutta niitä löytyy Truly Venicen sivulta, klik!

Näköala huoneiston
isosta makuuhuoneesta.

Huoneiston vuokraaminen osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, oli kiva istua olohuoneessa pitkän päivän jälkeen katselemassa kuvia ja miettimässä seuraavan päivän toimintasuunnitelmaa. Ruokaa emme kämpillä laittaneet, mutta jääkaappi ja teekeitin olivat kovassa käytössä. Herkutteluun kyllä tarjoutui parempia mahdollisuuksia kaupungin monissa ravintoloissa...

Vuokraaminen sujui helposti netin kautta, tilatessa meitä pyydettiin myös ilmoittamaan lentomme saapumisaika. Soitimme vuokrausfirmalle lentokentän vesibussiin päästyämme ja tapasimme välittäjän lähimmällä "bussipysäkillä", josta hän vei meidät asunnolle ja näytti mukavuudet. Asunto vastasi kuvattua oikein hyvin, ainoastaan luvattu televisio ei sattumalta toiminut mutta se ei ollut meille avainasia. Myös lähteminen sujui helposti, tyhjensimme roskat kadunvarteen (venetsialaiset jättävät täydet roskapussit talonsa ovenpieleen) ja jätimme avaimet pöydälle.

Lopuksi vielä varoituksen sana herkkäunisille, äänieristys ei ole vanhoissa venetsialaistaloissa ihan Suomen tasolla. Meidän asuntomme oli pohjakerroksessa, sijoitettuna siten että pienemmät makuuhuoneet olivat kanaalin puolella ja iso makuuhuone kadun puolella. Ymmärtääkseni pienet makuuhuoneet olivat melko hiljaisia mutta ainakin isoon makkariin kuuluivat kadulta kaikki äänet kristallinkirkkaasti. Onneksemme katu oli hiljainen öisin, havahduimme vasta aamulla työmatkalaisten ääniin. Siispä suosittelen ottamaan korvatulpat mukaan mikäli äänet häiritsevät.

So last season

Hei Talvi,
lähestyn sinua trendiasioissa. En tiedä oletko tietoinen siitä että paukkupakkaset ja lumimyräkät ovat so last season. Kuuminta hottia juuri nyt ovat aurinko ja lämpöasteet. Tiedän että trendien perässä on varmasti vaikea pysyä joten sovitaanko että laitat nyt lämmöt päälle ja unohdetaan kuluneet pari päivää?
Yhteistyöterveisin,
Norkku

Venetsia mielessäin

Viime viikonloppu hurahti matkasuunnittelussa, Venetsian reissu siintää jo mietteissä ja sain vihdoin herra Norkunkin kiinnostumaan kaikista niistä matkaoppaista joita olen kotiin raahannut. Jännää kyllä, emme saaneet edelleenkään kovin selkeää ohjelmaa aikaiseksi, mutta ainakin sain haaveilla monta tuntia. Matkaoppaiden lisäksi tulin selanneeksi useampaakin keittokirjaa alueen ruoasta siinä toivossa että muistaisin vielä parhaimpien herkkujen nimet sitten kun istumme siellä, Venetsiassa, herkuttelemassa katulyhtyjen valossa, kanaalin laineiden liplattaessa. 

Päänvaivaa aiheuttaa vielä ainakin sää - mitä laittaisin laukkuun kun keli kuitenkin vaikuttaa melko vilpoiselta. Ja entäs jos tulee Aqua Alta? Ja matkalukemiset? Näkyvätköhän paavi-meiningit katukuvassa paljonkin? Mistä saisi kaupungin parhaat gelatot? Paljon on mietittävää...

There is a life about to start when tomorrow comes

Onpahan ollut melkoinen vuoden aloitus! Kuluneina viikkoina arkeani ovat sulostetuttaneet mm. rikki mennyt tv-antenni, kaukolämpöhärpäke, läppäri ja ihan viimeisimpänä kännykkä. Kaikki on toki korjattu, mutta mukavasti ne ovat nostaneet stressipiikkiä. Rikottujen laitteiden ohella olen onnistunut myös rikkomaan itseni - ensin silmätulehdus viiden viikon silmätippakuurilla ja tämän viikon olen potenut polveani joka jostain kumman syystä on kipuilemaan ja naksumaan. Alkoi tuntua siltä että tähdet eivät ihan ole meikäläisen kannalta suotuisissa asemissa.

Otsikon lainasin muuten törkeästi Les Misérablesista, kävimme nimittäin eilen elokuvissa musikaalinautinnolla. En ole nähnyt Les Misiä koskaan näyttämöllä mutta ihastuin varsinkin lauluihin kovasti. Suoraan sanottuna olen hoilannut I dreamed a dreamiä koko päivän kotona (kammottavan huonosti!) - anteeksi naapurit!

Mutta eteenpäin vie ihmisen mieli. Eilen tajusin että ollaan jo melkein keväässä, pääsiäinenkin jo ihan nurkan takana. Kohta piha kuorituu lumimassojen alta lenkkipolun kera. (Kunhan se polvi nyt vaan paranisi...)

A good day to die hard & Anna Karenina

Jylläävässä silmätulehduksessa on sentään jotain hyvääkin. Vaikka lukeminen onkin sumeaa, näen sentään kauas eli leffassa käynti onnistuu - sitä hupia onkin sitten harrastettu.

Sunnuntaina laitettiin aivot narikkaan ja käytiin rämistelemässä Bruce Willlisin kanssa tuoreimman Die Hard -leffan merkeissä. Menihän se, Bruce on edelleen melkoinen Jakke Jäyhä ja näissä leffoissahan on kivaa se, ettei turhia tarvitse jännittää, sillä leffan juonihan on pääpiirteittäin selvä jo ennen kuin trailerit loppuvat. Tällä kertaa rymisteltiin Venäjän maaperällä jossa John McClane ja poika pistävät hengiltä noin tsiljoona venäläistä pahista. Ilmeisesti yksi amerikkalainen vastaa vähintäänkin kymmentä venäläistä?

Venäjällä myös pysyimme, sillä tiistaina pääsin viimein katsomaan Anna Kareninan. Elokuva oli hyvin kaunis ja pidin myös kovasti taustalla soivasta pienestä surullisesta sävelmästä. Ehkä pikkuisen kuitenkin karsastin pääparia, Anna ja Vronski olivat minun makuuni vähän turhan nuoren oloisia. Herra Norkku kiitteli kovasti elokuvan "näyttämöä", joka kyllä olikin nokkela ratkaisu.

Seuraavaksi haikailen Les Miserablesin perään...