Kohtaaminen / Mustavalkomaantai # 90

Mustavalkomaanantaissa kuvataan tällä viikolla kohtaamisia. Minun kuvani on kesältä - tässä oikeastaan  kohtaaminen on jo ohi.

Lisää kohtaamisia täällä.

Talviaika ja Syyskampa # 011

Siirryttiin taas talviaikaan - huokaus. Pimeys ja kylmyys lisääntyy, lohduttaudun sillä että onneksi talven juhlakausi on alkamaisillaan ja jokainen talvinen päivä on ainakin askel kohti seuraavaa kesää. Ja erilaisissa olosuhteissa tulee kenties otettua erilaisia kuviakin, vaihtelu toivottavasti virkistää.

Kävinpä kuitenkin pilvisenä sunnuntai-aamuna kamerakävelemässä syyskamman tiimoilta - piti saada kuva vakiokohteestani, samalla tuli napattua muutama muukin syksyinen kuva.

Vakiokuvani. Maisema alkaa olla jo aika ruskea. 

Tämä syksy on ollut aika keltainen väritykseltäään, olen kaivannut punaisen  sävyjä.

Kastetta.

Joissain lehdissä ruska tekee mielenkiintoisia kuvioita.

Ruskeampia sävyjä.

Pyörähdin Haltialassakin, jossa lampaat ottivat sunnuntaipäivän rennosti.

Linnut parvelivat syksyisellä taivaalla.

Lisää syksyn edistymistä täällä.

Kummitustalo - Valokuvatorstain haaste # 222

Valokuvatorstaissa ollaan kummitusmaisissa tunnelmissa. Yritin kuvalla tavoittaa kauhuelokuvien  tunnelmia, vaikken niitä uskallakaan katsoa muuten kuin keskellä päivää, sormieni välistä...

Lisää kummitustaloja täällä.

Lämmin - Makroviikko #31

Makroviikoilla kuvataan läheltä - tällä kertaa aiheena on lämmin. Minun "lämpimäni" löytyi nopeasti, ilmat alkavat olla jo sen verran viileitä että tekee mieli kaivaa esiin vähän lisää lämmikettä...

Lisää lämpöisiä juttuja täällä.

Alkukirjainhaaste # 38: Jo

Alkukirjainhaasteessa mietitään jo-alkuisia suomen kielen sanoja. Joulu kummitteli voimakkaasti mielessäni, mutta päädyin kuitenkin - joelle!

Kuva on Kiinasta, Li-joen varrelta. Seutu on täynnä kuvassa näkyviä vuoria, jotka kuin hampaat kohoavat jyrkästi kohti taivasta vain laskeakseen pian takaisin maan uumeniin. Ilma oli sumuinen ja kylmähkö, mutta olipa laivamme aurinkokannella ainakin tilaa kuvien ottamista varten.

Lisää jo-sanoja täällä.

Mustavalkomaanantai # 89 / Vuoden viimeinen kaunotar

Mustavalkomaanantain puolella annettiin tällä viikolla vapaat kädet kuvien aiheiden suhteen. Minun valintani kohdistui viime viikolla kuvaamaani valkoiseen ruusuun joka yritti vielä kukkia syksyn sateiden keskellä. Tässä siis kenties tämän vuoden viimeinen kaunotar. Ensi kevääseen!

Muuta mustavalkoista täältä.

Syyskampa # 010

Tällä viikolla kuvaussäät ja kalenterini eivät ole osuneet kovin hyvin yhteen. Kauniitakin ilmoja on ollut, mutta ei silloin kun olisi kameralenkin aika. Näin se vaan joskus menee...

Syyskammassa kuvattiin vapaita kohteita, minä innostuin tällä kertaa vesiaiheista. Samasta aihepiiristä on kuvia näpättynä enemmänkin, tämä oli sarjasta syksyisin. Värimaailma siniharmaineen, vihreineen ja keltaisineen miellytti myös.

Lisää syksyä täällä.

Alkukirjaimet # 37 : Ri

Alkukirjainhaaste tuotti minulle taas tuskaa, en ollut millään keksiä sanaa josta minulla olisi kuvakin. (Huono mielikuvitus, tiedän!) Tuli mieleen ripaskaa, rikoksia ja ritariperhosia... Lähestyvä pyhäinpäivä lopulta tarjosi avun - minun sanani on tällä kertaa risti. Kuvat ovat Vantaan Pyhän Laurin kirkolta. 

Lisää sanoja täältä.

Synkkiä aikoja

Vaikka yleensä olenkin syysihminen, ei lokakuu toistaiseksi ole osoittautunut kovin kehuttavaksi kuukaudeksi. Berliinin reissu oli toki hauska, mutta se tuntui yllättäen padonneen kuorman asioita, joita pitäisi tehdä. Pimeyskin tekee aamulla heräämisestä työlästä ja iltaisin alkaa olla jo aika vähän hyvää kuvausaikaa. Olen yrittänyt pitää mielen virkeänä ja kehitellä kaikkea hauskaa puuhaa - toivoen että syksy ja talvi menisivät ohi ikäänkuin huomaamatta, mutta taitaa olla turha toivo...

Kuukauteen, joka vielä on kesken, on mahtunut kaikenlaisia yllätyksiä - hyviä juttuja, askarruttavia asioita ja valitettavasti niitä huonojakin. Sen huonoimman sain kuulla eilen. Vaikkei asia suoranaisesti minua kosketakaan, en voi olla ajattelematta erästä läheistäni joka tällä hetkellä elää luultavasti elämänsä raskainta aikaa.

Se muistuttaa minulle siitä, kuinka hauras elämä ja onni on. Vasta edellisenä päivänä nauroimme kahvilassa, vuorokaudessa kaikki kääntyi päälaelleen. Yksi puhelu voi joskus muuttaa kaiken. Pahaa aavistamatta vastaat ja sen jälkeen elämä ei ehkä koskaan olekaan ihan niinkuin ennen.

Kuvituksena otoksia viime viikolta kun pelloille nousi kaunis usva. Satumainen.

Syyskampa #009

Minulta jäi edellinen syyskampa välistä - kiireet ovat olleet niin hurjia että vaikka kuvia sainkin otettua, en ehtinyt koneelle saakka. Kuvaaminen alkaakin olla haasteellisempaa nyt kun työpäivän jälkeen valoisaa aikaa on niin niukalti. Pitemmittä puheitta, ensin vakiokuvani, sitten edellisviikon rästiin jääneet otokset. Aiheena pitkälti harmaus ja paljaat puut - näistä aiheista ei ole nyt puutetta. ;-)

Vakiokuvani. Koivussa ei juuri ole enää lehtiä jäljellä ja maisema on muutenkin kellastunut.

Epäonnistumisiako?

Kävin eilen harjoittelemassa pimeässä kuvaamista, tavanomaisen heiluvin tuloksin. Joiden kuvien kohdalla jäin kuitenkin miettimään onko epätarkka kuva sittenkään epäonnistuminen. Joskus virhe voi tuoda kuvaan jotakin uutta, ehkä välittää uudenlaista tunnelmaa. Jokin näissä allaolevissa kuvissa vetoaa minuun vaikka ne ovatkin viallisia. Beauty in ugly?

Varsinkin tämä vahinkolaukaus miellyttää kovasti silmääni, minusta se on melkein maalausmainen.  Väritys tulee muuten katulampun keltaisesta valosta. Kaunis?

Tässä kuvassa on minusta Halloween-meininkiä. Oli synkkä ja myrskyinen yö...  (Pitkä valotusaika ja tuuli ne yhteen soppii!)

Salaisuuksia - Mustavalkomaanantai # 88

Mustavalkomaanantaissa ollaan tällä viikolla salaperäisiä - kutkuttavaa!!! Innoituksena toimii tällä kertaa tämä lainaus:

"A photograph is a secret about secret.

The more it tells you, the less you know." 

~Diane Arbus~

Minun otokseni oli kuva, joka väreinä näytti pettymykseltä. Kuva ei välittänyt tunnelmaa jota maisemassa näin. Ilokseni huomasin että mustavalkoinen versio tavoittikin paremmin sen synkkyyden, jota oksassa ja ojan mutaisessa vedessä näin. Kenties minun salaisuuteni on lähestyvän Halloweenin hengessä synkkä???!

Kiire

Viime viikko on ollut hurjan kiireinen, on ollut univelkaa edellisviikon matkan jäljiltä.  Jotenkin paluu Berliinistä pimenevään Suomeen oli yllättävän raskas. Tekemistäkin on piisannut, kameralenkit ovat jääneet siksi vähemmälle ja olen jäänyt haasteissa jälkeen. Syyskampaa varten olen kyllä kuvannut, mutta se, että olisin saanut kuvia vielä blogiinkin saakka, on osoittautunut mahdottomaksi. Ensi viikolla sitten.

Muutama kuva kuitenkin eiliseltä, pimenevät illat saivat kaivamaan lyhdyt ja tuikut esiin... Jotain hyvää pimeässäkin...

Berlin, day 4

Viimeinen päivä Berliinissä toi taas mukanaan yllätyksiä. Hotellipakettiimme kuului myöhäinen check-out ja olimme edellisenä iltana kysyneet respasta milloin meidän pitäisi luovuttaa huoneet, sillä hotellikirjaa ei huoneissa ollut. Vastaanoton nuori mies kertoi myöhäisen check-outin olevan klo 18, josta yllätyimme. Pyysimme miestä katsomaan vielä meidän varauksemme tiedot, kuuluiko tämä check-out todelle meidän pakettiimme. Kuulemme kuului.

 Klo 12 maissa olimme juuri lähdössä katselemaan nähtävyyksiä kun huomasimme että huoneidemme avaimet eivät enää toimineet. Vastaanotossa oleva yrmeän oloinen nainen selvitti meille että meidän olisi kuulunut luovuttaa huoneet klo 12. Yritimme selittää että edellisiltana meille oli annettu toisenlainen tieto, sama nuorimies oli työssä tänäänkin. Kun sanoimme näin, oli naisen vastaus: "Hän on töissä vasta toista päiväänsä. Hän ei tiedä mitään." Virheitä voi varmasti tapahtua, kaikkein kurjimmalta tuntui naisen asenne - hän ei pyytänyt anteeksi eikä tehdä oloamme sotkun takia mukavaksi vaan pikemminkin antoi ymmärtää että virhe oli meidän ja kohteli töykeästi. Vaikka hotellissa oloaika kokonaisuutena olikin ollut mukava, tämä asiakaspalvelukokemus jätti siihen hyvin negatiivisen leiman.

Luovutimme siis huoneet ja lähdimme katselemaan nähtävyyksiä, tällä kertaa kohteena oli Charlottenburgin palatsi. Palatsin sisäänkäynti olikin aika erikoisen näköinen, ilmeisesti Berliinissä oli tuolloin juoksutapahtuma, joka finaali oli juuri palatsin portilla. Paikka oli siis pullollaan juoksuasuisia ihmisiä, Bajamajoja ja oluttelttoja.

Museossa pidin hivenen yllättävänä sitä, että kaikki teksitit olivat ainoastaan saksaksi. Olisin kuvitellut paikasta löytyisi englanninkielisiäkin tekstejä. Me kuitenkin saimme käyttöömme englanninkieliset audio guidet, mikä ei tosin minusta ole ihan se kaikkein sosiaalisin tapa kierrellä museossa. Olisi ollut kiva katsella ja jutella näkemästämme yhdessä eikä kierrellä laput korvilla.

Palatsi itsessään oli ihan mielenkiintoinen nähtävyys, vaikkakin monen huoneen kohdalla kuulimme ettei alkuperäisiä huonekaluja ollutkaan jäljellä. Posliinihuone sekä näkymät puutarhaan olivat kauniit, tosin minun suosikkini olivat kruununjalokivet ja linnan posliinien ja hopeoiden näyttely - kaunista, kaunista... Jostain syystä ne antoivat minulle parhaiten kuvan siitä loistosta jonka keskellä tuolloin oli eletty. Ja mukava kuulla että noihinkin aikoihin oli kuninkaallisiakin rakkausavioliittoja - kerrotaan Fredrik I:n rakastaneen puolisoaan Sophia Charlottea niin paljon että tämän kuoltua 36-vuotiaana keuhkokuumeeseen, tämä nimesi uudelleen ko. palatsin ja Charlottenburgin kaupunginosan edesmenneen vaimonsa muistoksi.

Tarte Flambée

Museokäynnin jälkeen päätimme nauttia viimeisen ateriamme Berliinissä. Hotellimme vierestä löytyi mukava elokuva-aiheinen ruokapaikka, jossa allekirjoittanut pääsi kokeilemaan Tarte Flambéeta - ei hullumpaa. Kovista yrityksistämme huolimatta emme olleet saaneet syötyä muuta saksalaista ruokaa kuin aamiaismakkarat, mutta googletus kotona paljasti Tarte Flambéen olevan nimestään huolimatta saksalainen ruokalaji. Hyvää se ainakin oli, tätä voisin kokeilla kotonakin.

Lento kotiinpäin sujuikin sutjakasti ja pehmeästi (kuten kotimatka yleensäkin)...

Berlin, day 3

Kolmas päivämme Berliinissä oli lauantai, tälle(kin) päivälle oli suunniteltu - yllätys, yllätys - shoppailua. Aamiaisen jälkeen suuntasimmekin Ku'Dammille. Kierteleminne C&A-tavarataloa aika hikisissä merkeissä kun eräs nuori mies lähestyi yhtä ystävistäni. Tavaratalossa kuvattiin juuri tuona päivänä videota, joka tulisi nettiinkin ja hän olisi halunnut ystäväni tuolle videolle. Hetken emmittyään ystäväni lupautui, olihan kyseessä vain n. 1 minuutin kestävä pätkä. Olisihan sekin erilainen kokemus! Ja saimmehan mekin ainakin ihmetellä vierestä kansainvälisen videotähtemme toimintaa.

Videon ja kassalla jonottelun jälkeen piipahdimme jälleen kerran yhdessä suklaakaupassa ihailemassa käsintehtyjä konvehteja ja muita ihanuuksia... Tälläisiä olisi kiva saada lisää Suomeenkin!

Ostosreissu päättyi uuteen visiittiin KaDeWessa, joka tällä kertaa oli todella täynnä - olihan lauantai! Shoppailukiintiö alkoikin olla jo aika täynnä, jalat tuntuivat väsyneiltä kolmipäiväisen turneen jäljiltä ja kuumuus ja tungos tuntuivat vievän voimat, joten laahustimme hotellille lepäämään ja sitten syömään johonkin kivaan paikkaan.

Kiva paikka ei vain ollutkaan ihan niin yksinkertainen juttu lauantai-iltana... TripAdvisor oli vinkkannut läheisen Ottenthal-ravintolan olevan hyvä, joten suuntasimme ensin sinne. Ravintola oli valitettavasti täyteen varattu, joten matka jatkui jälleen Ku'Dammin suuntaan. Maredo-nimisessä paikassa näytti olevan tilaa, joten istahdimme sinne. Istuskeltuamme vartin tuli tarjoilijamme kertomaan että ruoassa kestäisi tunti, koska keittiössä oli ruuhkaa. Emme jaksaneet enää lähteä minnekään muualle, joten vähän nuristen päätimme jäädä. Ravintolan puolustukseksi on kuitenkin sanottava että he tarjosivat ylimääräisen juoman lohdutukseksi odotuksesta. Loppujen lopuksi ruoka saapuikin reilussa puolessa tunnissa ja oli hyvää, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Berlin, day 2

Maggaraa

 Toinen päivä Berliinissä starttasi yllätyksellä kun heräsimme siihen että siivooja oli tulossa sisään huoneeseemme n. klo yhdeksän tienoilla. Sittemmin tuli huomattua että tuossa kyseisessä hotellissa siivous alkoi aikaisemmin kuin monessa muussa paikassa ja siivoojat olivat hyvinkin nopeasti avaamassa huoneen ovea. Jos siis on suihkussa väärään aikaan, saattaa yllättyä...

Hotellipakettiimme kuului aamiainen, jonka perjantai-aamuna nautimme hotellimme (Excelsior Berlin) alakerrassa sijaitsevassa Franke Brasseriessa. Aamiainen oli maukas, meikäläinen jopa söi muutaman pienen bratwurstinkin - maassa maan tavalla, eikös niin?

Muuri ja Topografie des Terrors

Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Potsdamer Platzia, joukkomme halusi nähdä Checkpoint Charlien ja tietysti muurin. Olimme metrokartasta selvittäneet että pääsemme perille samalla tutulla metrolinjalla U12, jolla jo edellisenäkin päivänä olimme huristelleet. Menimme siis metroon aika rennoin mielin, tämähän oli jo tuttu juttu. Jossain vaiheessa metrossa kuulutettiin jotain, mutta emme tulleet kuunnelleeksi mitä. Seuraavaksi havahduin siihen että metro pysähtyi ihan toisen nimisellä pysäkillä kuin olisi pitänyt... Pikkupähkäilyn jälkeen valkeni. Metrohan oli ollut yhdistelmä linjoista 1 ja 2 ja ilmeisesti nuo linjat olivat haarautuneet jossakin vaiheessa ja kuulutuskin oli koskenut luultavasti juuri tätä. Huristimme kovaa vauhtia eteenpäin linjaa U1, kun meidän olisi pitänyt istua junassa U2. Muuta ei voitu kuin hypätä junasta ja ajella taaksepäin...

Muurin raosta

Potsdamer Platzilta löysimme helposti ensin Topografie des Terrorsille, paikalle jossa muinoin sijaitsi SS-joukkojen ja Gestapon päämaja - ei siis mikään iloinen paikka. Paikalla on isohko pätkä SITÄ muuria sekä myöskin museo, jossa museon nimenkin mukaisia kauhuja esiteltiin.Valokuvien kautta esiteltiin natsien valtaannousua, aloin ymmärtää selkeämmin sen kuinka näyttäviä Hitlerin ja natsien marssit ja kokoukset olivat olleet, kuinka niiden oli täytynyt vedota kansaan. Aikajanan edetessä eteeni levittäytyi surullisia ja karmeita kuvia - kaikkian en edes katsonutkaan, osa kuvista oli melko raakoja, esitellen esim. hirtettyjä uhreja. Surullisinta ehkä on se, ettei tämä ollut ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään kerta kun moista tapahtuu, esimerkkinä vaikkapa Jugoslavia ja Ruanda. Ehkä tällainen museo onkin tärkeä siksi, ettei totuus unohtuisi.

Muurilla

Jatkoimme matkaa melko synkeissä tunnelmissa kohti Checkpoint Charlieta. Matkan varrelle osui sentään Trabanteja esittelevä Trabi-museo, joka autoillaan vähän nosti mielialaa. Checkpointissa otimme ne pakolliset turistikuvat, mutta koska tuuli oli muuttunut kylmäksi, emme viettäneet siellä pitkää aikaa. Eli seuraavaksi suunta kohti Potsdamer Platz Arkadenia ja shoppailua!

Halusimme maistella saksalaisia kakkuja ja leivonnaisia, etukäteen oli selvitetty että Arkadenissa olisi Wiener Cafe, josta saattaisi löytyä jos jonkinmoista herkkua. Ja mikäs se piristäisikään tunnelmaa paremmin kuin ihanat leivonnaiset! Hankitut kalorit poltettiin shoppailemalla...

Checkpoint Charliella

Illalla oli rock varieteen vuoro Wintergarten Variete -teatterissa. Paikassa oli tyyliä heti alkumetreiltä lähtien, livreepukuinen ovimies auttoi meidät taksista punaiselle matolle. Kattokruunuja, punaista samettia... Näytillä oli upeita vanhoja esiintymisasuja ja ohjelmalehtisiä. Virvokkeita sai tilata omalle paikalle ja listalta löytyikin mm. drinkkejä, jotka oli ohjelman henkeen sopivasti nimetty tunnettujen musiikkikappaleiden mukaan. Seurueemme nautiskeli mm. Sweet Carolinasta, Obladi Obladasta ja Purple Rainista.

"You are leaving the American sector..."

Itse esitys ei sekään ollut hullumpi. Olimme alkuun luulleet sen olevan musikaali, mutta Forever Young osoittautuikin sirkustyyppiseksi esitykseksi, jota talon bändi säesti rockkappalein. Esityksiin mahtui jos jonkinmoista akrobatiaa, jonglööräysta, temppupyöriä, tasapainopalloja... Minun suosikkini olivat esitykset joissa akrobaatti keikkui maan ja taivaan välillä kahden leveän nauhan/verhon avulla. Musiikki (Stairway to heaven, Gound control to Major Tom) tuki hienosti esityksiä, kaunis kokonaisuus! Tunnelmaa meidän osaltamme ehkä hiukan latisti pitkähkö saksalaisten kappaleiden sikermä, joiden aikana muu katsomo lähes pomppasi tuoleistaan - me emme ulkomaalaisina ymmärtäneen kappaleiden hienoutta. Kokonaisuutena ilta oli kuitenkin hauska ja esitys oli meille oikein sopiva!

Alkukirjainhaaste # 36 - MA

Alkukirjainhaasteessa haetaan tällä viikolla ma-alkuisia sanoja. Minun kuvani esittää tällä kertaa makoisia makupaloja...

Lisää sanoja täällä.

Berlin, day 1

Torstai-aamuna starttasimme tyttöporukan joka vuotuiselle reissulle, joka tänä vuonna suuntautui Berliiniin. Aamuherätys pikkusen kirpaisi, varsinkin pakkaaminen oli tainnut jokaisen kohdalla jäädä viime tippaan, eli edelliseen iltaan/yöhön... Hyvin päästiin kuitenkin matkaan ja ennenkuin huomattiinkaan, jarrutteli lentäjä jo Tegelin kentällä. Pian oltiin jo matkalla kohti hotellia...

Hotellistamme, Hotel Excelsior Berlin,  olin lukenut sekalaisia arvioita TripAdvisorista ja kieltämättä jo varauskokemus oli ollut hiukan kummallinen, joten olin vähän varautuneella mielellä liikenteessä. Varaukset kuitenkin löytyivät ja huoneetkin osoittautuivat kivan näköisiksi, vaaleilla sävyillä modernisti sisustetuiksi. Suuntasimme ensimmäiseksi Ku´Dammin suuntaan kurkkaamaan kauppoja, jo ensimmäisessä puodissa taisi hurahtaa tunti ja jokainen poistui iloisesti muovikassin kanssa...

Päädyimme lounastamaan Europacenterissä sijaitsevassa italaisravintolassa, jossa törmäsimme reissun ensimmäiseen yllätykseen kun korttimaksaminen ei ollutkaan mahdollista... Sama ilmiö toistui sittemmin siellä sun täällä, jopa isohkossa ruokakaupassa josta nappasimme huoneeseen evästä. Cash is king!

Sää Berliinissä oli pilvinen ja se yltyi sateiseksi illan mittaan. Juuri sopivasti silloin kun olimme ajatelleen lähteä etsimään variete-lippuja. Reissukonseptiimme nimittäin kuuluu myös se, että reissulla käydään katsomassa aina jokin esitys, viime vuonna Lontoossa näimme We Will Rock You -musikaalin, tällä kertaa suunnitelmissa oli rock variete Forever Young. Reissun ohjelman valinta nimittäin tuotti vähän vaikeuksia, koska seurueesta vain yksi henkilö puhui saksaa. Piti siis löytää esitys, jota pystyisi seuraamaan ilman kielitaitoa...

Wintergarten Variete -teatterille päätimme suhata rohkeasti metrolla. Oikean linjan löytymisessä olikin vähän työtä, sillä metrokartta neuvoi meitä ottamaan linjan U2, mutta asemalta löytämme poliisi opasti meidät junaan jossa luki U12. Myöhemmin meille valkeni että kyseessä oli yhdistetty linja, siis linjat 1+2. Eihän näitä tajua kun elää kaupungissa jossa on vain yksi metrolinja... Perille kuitenkin päästiin ja teatteriliputkin saimme. 

Illalla päätimme käydä katsomassa vielä KaDeWeta, sen ruokaosastoa kun oli kehuttu komeaksi. Ja olihan se, komea ja ISO. KaDeWesta löytyi herkkua jos jonkinmoista, minä nappasin kotiinviemisiksi Remy Martin -suklaata. Sittemmin lahjasuklaa sai oikein hyvän vastaanoton, on kuulemma hyvää... Kiva juttu KaDeWessa oli erilaiset pikkuiset teemaravintolat, joissa saattoi kussakin istahtaa herkuttelemaan. Kalalle ja äyriäisille oli omistettu useampi ravintola, kakuille ja herkuille omansa, makkarapaikkakin löytyi sekä tietysti kuohari-baareja. Me päädyimme Crepperieen, kokeilemaan suolaisia creppejä. Minä nautiskelin Fromage -nimisen, sinihomejuustocrepin joka oli oikeasti makoisa kokonaisuus - kaiken kruunasi ihana mustikoilla täytetty päärynä. Nami!

Illalla porukka olikin aika väsynyttä. Mietittiin hetken seuraavan päivän ohjelmaa, mutta uni tuli, kiitos reissaamisen ja aikaisen herätyksen, aika nopeasti.

Kuume nousee

Tänään matkakuume alkaa olla jo nousussa... Keskusteluissa on vilahdellut sellaisia asioita kuin aikaero (GMT +1), pistorasiat (ovat samanlaiset kuin Suomessa), sää (sataa ja sataa)... Muistettavia asioita lentelee pienen paniikinomaisesti - otetaanko mukaan iso laukku vai pieni laukku (iso, jotta kaikki periltä ostetut kengät mahtuvat varmasti mukaan), pitää muista kamera ja kännykän laturi, minigrip-pussukka huulirasvoille ja lääkkeille (niskan venähdyksen takia jälkimmäisiä onkin kunnioitettava määrä)... Rahaakin olisi hyvä nostaa. Ja urheillaanko paikan päällä, otetaanko lenkkarit, uikkari...

Alkukirjainhaaste # 35: PU

Alkukirjainhaasteessa etsitään suomen kielen sanaa, joka alkaa kirjaimilla PU. Ajanpuutteen takia on turvauduttava viime viikonlopun kuvasaldoon... Tässä siis  PUnertuva PUu.

Lisää alkukirjaimia täällä.

Matkakuumetta

Reissu alkaa olla jo lähellä, ollaan tutkittu karttaa, mietitty mitä käytäisiin katsomassa, googleteltu... Joksikin illaksi olisi kiva löytää joku esitys, jota käydä katsomassa, mutta kieli on ongelmana, meistä kun ei kukaan puhu saksaa. Ollaan löydetty muutamia vaihtoehtoja, kuten Forever Young -musikaali, live musiikkia upean näköisessä spassa, iltavalojen katselua jokiristeilyllä ja klassisen musiikin iltakonsertti Charlottenburgin palatsissa illallisineen. Eli eiköhän jotakin ohjelmaa löydy!

Tärkein on kuitenkin jo järjestetty - matkalukeminen! Luvassa olisi Rosamunde Luptonin (toivottavasti!) jännittävä Sister ja Leonie Swannin suloinen lammasdekkari Murha laitumella...

Heijastuksia

Viime viikonloppuna reippailimme Kuusijärvellä ja innostuin kovasti vedessä näkyvistä heijastuksista.  Tuplasti kaunista?

Yesterday

"Yesterday all my troubles seemed so far away..."

Viime sunnuntai oli upea päivä. Kuljeskelin siellä sun täällä, tällä kertaa Fallkullan tilan liepeillä. Nyt kaikki on muuttunut melkein kuin taikaiskusta kylmäksi, harmaaksi ja märäksi, on hyvä muistella eilistä. 

Lehdet ovat alkaneet hehkua upeissa väreissä.

Tässä on Laku-Pekka. Laku-Pekka on lehdistäkin tuttu, hänet ryöstettiin viime keväänä. Pikku poni löytyi lopulta espoolaisen tallin pihalta.

Ilmassa oli lehtiä kuin kultaisena sateena.