#satasyytäollaonnellinen (2): matkustaminen avartaa (New York!)

Jatkan sata syytä iloon -sarjaa isolla ilonaiheella - matkustamisella. Matkat, niistä haaveileminen, niiden suunnittelu ja niillä oleminen ovat ehdottomasti minun elämäni suolaa. Ja kaikkein parasta on se, että ainakin toistaiseksi matkalta on aina ollut ihanaa palata kotiin. Oma sänky, omat tutut jutut - siinä sitä on autuutta. On tämä ihmisen elämä kummallista kun pitää mennä kauas nähdäkseen kuinka hienoa on lähellä.

Tammikuussa suuntasimme siippani kanssa New Yorkiin. Reissu oli kummallekin ensimmäinen mutta toki olimme tehneet netissä taustatutkimusta. Ajankohta ei ollut otollisin säiden perusteella mutta joulun jälkeiset alennusmyynnit kiinnostivat sen verran paljon että päätimme riskeerata. Ja sitten koimme amerikkalaisen lumikatastrofin josta varoiteltiin mediassa jo päiviä aikaisemmin. Myönnetään, keli oli kurja tuulen ja lumisateen takia mutta suomalaisina emme ehkä oikein ymmärtäneet tilanteen poikkeuksellisuutta - normaali talvikeli! Lumipyryn taakse melkein katoavissa pilvenpiirtäjissä kuitenkin oli jotain romanttista, olen iloinen että nekin tuli nähtyä vaikka mielummin olisinkin nauttinut auringonpaisteesta.

Reissulla tuli shoppailtua. (kyllä, suosittelen matkaan lähtemistä tyhjin matkalaukuin. Ne kyllä täyttyvät matkan aikana.) Tammikuu on alennusmyyntien aikaa jenkeissäkin ja monessa kaupassa alet olivat jopa -75%. Mukaan tarttui mm. muutama takki, paljon kenkiä sekä Victoria's Secretin ihania kosmetiikkatuotteita, joita myytiin muutaman eurolla.

Hotellimme sijaitsi Broadwayn varrella, lähellä Times Squarea joten kauppoja löytyi lähistöltä kiitettävästi. Parhaaksi löydöksi kuitenkin osoittautui Financial Districtissä sijaitsevat Century 21, joka oli työläs, väsyttävä ja suoranainen penkojan paratiisi. Tavaratalossa on myynnissä tavaraa kuuluisilta muotisuunnittelijoilta kuin tunetemattomiltakin nimiltä - hintahaitari on huikea. Vastaan saattaa tulla tuhansien eurojen hintaisia asuja kuin parilla kympillä mukaan lähteviä vaatteitakin. Ja löytöjä voi tehdä, mm. mieheni nappasi mukaansa kengät joiden alkuperäishinta lapun mukaan oli 200 taalaa - final salessa nyt 12 $. Jonot ovat pitkiä ja kuumakin voi tulla mutta se saattaa olla sen arvoista!

Kyseinen Century 21 liike on muuten ihan 9/11 Memorialin lähellä, joten ennen shoppailuryntäystä kannattaa käydä hiljentymässä tällä vaikuttavalla muistomerkillä. Tornien tilalle on rakennettu suuret vesiputousaltaat, jotka minusta symboloivat kauniisti pohjatonta surua. Altaiden reunalle on kaiverrettu iskussa kuolleiden nimet ja uhreille joilla on syntymäpäivä, on viety valkoisia ruusuja. Kaunis ja koskettava paikka - suosittelen.

Syötyäkin tuli. Aika usein herkuttelimme deleissä, jossa saa buffet-pöydästä mättää boxiin mitä haluaa, hinta määräytyy laatikon painon mukaan. Nälkäiselle tämä oli nopea ja helppo vaihtoehto, pikkunälkään saattoi laatikon täyttää vaikka tuoreilla hedelmillä ja marjoilla jotka tarjosivat hyvän ja terveellisen välipalan. Herkuista jäi erityisesti mieleen Crumbs Bakeryn Red Velvet -cupcake, joka oli juuri sopivan kosteaa ja ihan syntisen hyvää. Myös Juniorsin New Yorkin parhaaksikin koettua juustokakkua ostimme mukaamme palan, mutta vaikka kakku hyvää olikin, oli se myös sen verran tuhtia tavaraa että söimme sitä kolmen päivän ajan...

Taisimme käydä katsomassa suurimmaksi osaksi ne tyypillisimmät turistinähtävyydet, joista ehkä vaikuttavimpana jäi mieleen Times Square kaikkine vilkkuvine ärsykkeineen. Yksi turistijutuistamme oli myös Broadway-show. Luimme netistä vinkin jossa kerrottiin että saman päivän näytöksiin kannatti käydä kyselemässä TKTS:n myyntipisteiltä lippuja, hinnat saattaisivat olla silloin reilustikin alakanttiin. Otimme vinkistä vaarin ja päädyimme nappaamaan itsellemme liput Chicagoon puoleen hintaan. Paikat olivat melko hyvät sillä teatterin pienehkön koon takia ihan sieltä takarivistäkin näki näyttelijöiden kasvot hyvin. Esitys oli oivallinen, sen jälkeen nauratti ja laulattikin. Yksi tv:stä tuttukin lavalla näkyi, Frasier-sarjassa päähenkilön ex-vaimoa esittänyt Bebe Neuwirth oli topakkana vankilanjohtajattarena.

 

Kymmenen päiväämme hurahtivat ohi hurjan nopeasti, niinkuin yleensä käy kun on hauskaa. Näimme museossa Tyrannosaurus Rexin ja monta muuta luurankokaveria, pähkäilimme tippauskulttuuria, huristelimme metrossa vähän epäsiistimmilläkin asemilla (jonne eksyimme vahingossa ja jonne paluumetroa odotellessamme saapui NYPD etsimään jotain tyyppiä. Koska mielikuvitukseni on vilkas ja olen nähnyt riittävästi elokuvia, olin aika iloinen kun metro tuli...) Olen antanut high fiven lentokentän turvatarkastajalle ja huokaillut New York Public Libraryssä. Myös bagelit on testattu, ovat hyviä mutta isoja. Katselimme Keskuspuistossa oravia ja ihmettelimme limousineja. Maailma on suuri ja se on kaunis ja jännittävä.

Kaikista seikkailuista huolimatta oli silti ihanaa tulla kotiin. Vaikka lähtiessämme alle jäävä New Yorkin valomeri olikin vaikuttava, silti sydän sykähti kun näimme allamme juuri heräävän Suomen huurteisine puineen. On se kaunis. Koti.