lauantai 8. helmikuuta 2014

12 Years a Slave

Sovimme miehen kanssa perjantai-treffit elokuviin, kuten meillä monesti tapana on. Yhteinen leffailta on monesti hyvä tapa nollata arjen tohina mielestä ja aloittaa viikonloppu. Leffat valitsemme vuorotellet, tällä kertaa oli herra Norkun vuoro ja 12 Years a Slave tuli valituksi. Tiesin etukäteen odottaa rankkaa mutta koskettavaa elokuvaa ja sitä sain, mitä tilasin.

Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo Solomon Northupista, vapaasta miehestä, joka tulee valheiden ja ahneuden takia kaapatuksi orjaksi Yhdysvaltain etelävaltioihin. Solomon viettää 12 vuotta elämästään orjana ennenkuin lopulta onnistuu saamaan sanan läheisilleen ja hänet vapautetaan. Kohtalo, joka vetää mielen hiljaiseksi.

Elokuva oli vaikuttava mutta jos rehellisiä ollaan, se ei ehkä ollut ihan paras valinta rankan työviikon jälkeen sillä pätkä sisältää paljon pahaa maailmaa ja jonkin verran väkivaltaakin. Ei siis ehkä ihan se piristävin valinta. Aihe on kuitenkin tärkeä ja kirvoitti pitkän keskustelun kotimatkalla vapaudesta ja sen tärkeydestä. Sikäli siis elokuvavalinta taisi olla kuitenkin onnistunut sillä monesti kaikkein parasta elokuvissa käynnissä on juuri jälkipuinti.

1 kommentti:

  1. Olipa kiinnostava lukea tästä. Elokuva kiinnostaa meikäläistä hurjasti, mutta tosiaan se saattaisi olla turvallisempaa katsoa kotioloissa. Jälkipuinti tosiaan on yleensä iso osa elokuvakokemusta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!