Aktiivisuusmittari - uhka vai mahdollisuus?

Sain joululahjaksi yhden kauden hittituotteista - aktiivisuusmittarin. Olin etukäteen pohdiskellut mahtaako moinen olla kuitenkin turhake, mutta toisaalta tuumin että uusi elämäni voisi alkaa tehokkaammin askelmittarin avulla ja oman unenlaadun analysointikin kiinnosti. Nyt kun olen joku jokusen päivän uudella lelullani leikkinyt sanoisin ettei aktiivisuusmittari ehkä anna elämääni ihan hurjasti uutta mutta toisaalta en sitä odottanutkaan.

Minun mittarini siis lähettää datansa puhelimeeni jonka appsissa voin tarkkailla tuloksiani. (Tilastonörtti kiittää!) Käyttö on sangen simppeliä, ohjekirjaa en ole juurikaan vilkuillut vaikka sellainenkin mukana oli. Ehkä hankalinta on saada ranneke kiinnitettyä, sillä ainakin toistaiseksi systeemi on varsin napakka.

Rannekkeen pitäisi siis mitata ottamiani askelia, laskea niiden ja mittojeni perusteella kalorinkulutus ja lisäksi tarkkailla uneni laatua. Ajatus askeltavoitteesta miellyttää, minun on helppoa motivoida itseni tekemään asioita juuri tällä tavalla. Olen kuitenkin jo keksinyt kuinka voin huijata mittaria, joka selvästi laskee "tömähdyksiä" joita kävellessäkin tulee. Riittää nimittäin kun heiluttaa kättään - tilastopuritaani minussa murisee!

Yllättäen näppärintä rannekkeessa ovat pienet lisäedut, se nimittäin osaa väristä ranteessani silloin kun kännykkäni soi ja siinä on ns. etsi puhelin -toiminto. Varsinkin ensimmäinen on oikein hyvä juttu, sillä varsinkin ulkona liikkuessa on välillä vaikeaa huomata kun puhelin vienosti piippailee käsilaukussa.

En oikein tiedä aktivoiko aktiivisuusranneke minua, askelmittari sinällään on toki hyödyllinen mutta haluaisin sen olevan myös tarkka voidakseni innostua sen luvuista. Luultavimmin nyt nappaan rannekkeen mukaan vain lenkille lähtiessäni mutta silloin aktiivisuus lähteekin minusta - ei mittarista. Ei tämä nyt ihan turhake ole mutta vähän näyttää siltä että jatkossakin motivaatio kuntoiluun pitää löytää sieltä vanhasta paikasta eli omien korvien välistä.