Kuukauteen, joka vielä on kesken, on mahtunut kaikenlaisia yllätyksiä - hyviä juttuja, askarruttavia asioita ja valitettavasti niitä huonojakin. Sen huonoimman sain kuulla eilen. Vaikkei asia suoranaisesti minua kosketakaan, en voi olla ajattelematta erästä läheistäni joka tällä hetkellä elää luultavasti elämänsä raskainta aikaa.
Se muistuttaa minulle siitä, kuinka hauras elämä ja onni on. Vasta edellisenä päivänä nauroimme kahvilassa, vuorokaudessa kaikki kääntyi päälaelleen. Yksi puhelu voi joskus muuttaa kaiken. Pahaa aavistamatta vastaat ja sen jälkeen elämä ei ehkä koskaan olekaan ihan niinkuin ennen.
Kuvituksena otoksia viime viikolta kun pelloille nousi kaunis usva. Satumainen.
I can tell you love nature, as do I. Perhaps it's part of being a Finn, :-)
VastaaPoistaTsemppiä! Joskus elämä on tuollaista, ikävä kyllä. Nuo haikean levolliset kuvat sopivat hyvin kirjoitukseesi. Kauniita kuvia.
VastaaPoista(Ja mulla syyskampa ilmestyy myös säännöllisen epäsäännöllisesti)
Okcamp, I do like taking naturepics. We have so amazing things around us, just wish I could capture them better. I guess nature is the greatest artist. :)
VastaaPoistaJenni, kiitti tsempistä. Kyllä tämä tästä, uskon että asioilla on taipumus järjestyä, ainakin ajan kanssa.