Kierrätyskeskuksessa

Käytiin tänään herra Norkun kanssa pyörähtämässä Koivukylän kierrätyskeskuksessa. Pidän kovasti siitä ajatuksesta, että vanhat, hyväkuntoiset tavarat, saavat uuden kodin ja lisää käyttövuosia ja hyllyjen välissä on kiva seikkailla tekemässä löytäjä pikkurahalla. Tällä kertaa mukaan tarttuivat John Updiken Noidat - 0,40 euron pilkkahintaan!

Tässä makupaloja löytöretkeltä:

Vanhoista rekisterikilvistä voisi saada kivoja sisutuselementtejä menevän ihmisen kotiin.

Koreja löytyy joka lähtöön.

Tämä setti näyttäisi somalta vaikka pikkumökissä.

Kirjallinen aamiainen ja ilta meren rannalla

Oi, eilinen oli paras lauantai aikoihin. Aamu alkoi hyvin pitkien unien jälkeen - jälleen kerran tuli todistettua itselleen se, kuinka tärkeää kunnon uni onkaan. Perjantain väsynyt ihmisraunio oli ihan eri ihminen lauantaina, edes sateinen keli ei masentanut kun tiesi kuinka paljon kivoja juttuja lauantai toisi tullessaan.

Päivä alkoi kirjallisissa merkeissä osallistuessani Proosaa ja marmeladia -kirjailija-aamiaiselle Akateemisen kirjakaupan Café Aallossa. Tilaisuudessa esikoiskirjailija Kristiina Vuori esitteli juuri ilmestynyttä kirjaansa Näkijän tytär, 1200-luvun Suomeen sijoittuvaa historiallista romaania. Tapahtuma oli lämminhenkinen kirja-ihmisten kokoontuminen ja uteliaisuuteni heräsi Näkijän tyttärenkin suhteen - luulenpa että tässä on yksi kesäkirjoistani!

Croissantien ja kirjallisen teenjuonnin jälkeen kipitin kotiin ja suuntasin kaupan kautta Porvoon Emäsaloon, suomalais-irlantilaisilla grillikemuille. Perillä meitä odotti synkeähkö keli ja kokonainen hyttysparvi. Nehän tosin eivät menoa haitanneet - maisemat olivat upeat, seura hyvää ja ruoka herkullista. Sain mm. maistaa ensimmäistä kertaa elämässäni grillibanaaneja, mikä muuten ei ole yhtään hullumpi idea! Grillauksen jälkeen saunottiin oikein kunnolla ja talviturkkini lensi kaaressa mereen! Ilta päättyi ihanan raparperipiirakkaan ja tiukkaan Uno-matsiin kynttilänvalossa meren myrskytessä ulkona - aivan ihanaa! Kotiinpäin ajellessamme tuntui siltä kuin olisimme olleet koko viikonlopun lomalla, merituuli taisi puhaltaa arkiajatukset pois päästä oikein kunnolla.

Minustako meditoija?

Torstai-aamuna kokeilin jotain ihan uutta. Kun huomasin että työpaikkani järjestää mahdollisuuden kokeilla aamumeditaatiota (tai mindfullnessia yritysmaailman termein), merkkasin päivän heti kalenteriini. Tunnen että elämässäni on tilausta jollekin joogan tyyppiselle asialle joten mieleni teki kokeilla tätä.

Aamukahdeksalta siis sipsuttelin rohkean kollegani kanssa neuvotteluhuoneeseen, josta oli tilapäinen mietiskelyhuone kokeilua varten. Hetkeä myöhemmin könysimme lattialle kun tunnin vetäjä, Taneli Hallanaro, esitteli meille ne kolme, yksinkertaista meditaatioharjoitusta, jotka tulisimme tekemään.  Hän kertoi meditaation auttavan mm. stressin vähentämiseen, keskittymiskyvyn parantamiseen ja rentoutumiseen - kaikki tuikitarpeellisia taitoja kiireisessä nykymaailmassa! Meditaation on myös todettu ehkäisevän masennusta ja vähentävän ahdistusta sekä parantavan itsetuntoa, luottamusta ja muistia. Tämän lisäksi Taneli mm. neuvoi meitä sulkemaan silmämme, jota emme ympäristöämme tarkkailemalla hairahtuisi ajattelemaan. Meditaation syventäminen taas onnistuu esimerkiksi keskittämällä tietoisuus oman hengityksen seuraamiseen.

Kokemus oli oikein positiivinen. Vaikka huomasinkin hairahtuvani aina silloin tällöin, pärjäsin mielestäni aika hyvin vasta-alkajaksi ja sain pääni hetkittäin ajatuksista tyhjäksi. Tanelin kilistäessä kelloa harjoituksen päättymisen merkiksi, arvelin aikaa kuluneen n. 20 minuuttia. Mutta olimmekin rauhoittuneet ja keskittyneet lähes tunnin! Ajan kulumista ei siis juurikaan huomannut, muuten kuin korkeintaan siitä, että asentoa joutui silloin tällöin muuttamaan jalan puutumisen takia. Tunnin jälkeen olo oli yllättävän virkeä ja pirteä ja kokemus tuntui niin mukavalta että saatanpa kokeilla samaa harjoitusta itsekseni kotonakin!

Taloussanomien uutinen Mindfullnessista.

Sellainen oli toukokuu

Vielä viimeiset toukokuun kuvahaasteen kuvat. Hauskaa oli mutta loppua kohden alkoivat ideat loppua kesken. Tämän tyyppinen haaste on huomattavasti helpompi toteuttaa kesällä kun luonnosta saa niin paljon innostusta. Kesäkuulle onkin sitten luvassa vähän eri tyyppinen haaste, aiheena on tällä kertaa "uusi/vanha" ja kuvankäsittelypuolella pitäisi kokeilla kuvan vanhentamista. Mitähän sitä oikein keksisi?!

"Something you can't live without"

Ilman valoa olisi vaikea elää ihan konkreettisestikin, lisäksi talven pimeys 

kyllä todistaa sen kuinka suuri voima valolla meihin ihmisiin on!

"Where you stand"

Tässä seisotaan ihan konkreettisesti meidän pihamuurilla.

Olen pikkuisen innoissani tuosta pienestä muurinpätkästä,

sillä olen aina haaveillut että asuisin talossa jossa olisi sellainen oikea,

vanha kivimuuri. Askel oikeaan suuntaan.

"Something new"

Joskus pitää kokeilla myös uutta myös keittiön puolella. Tässä

pullarullassa on vaniljamömmöä sisällä. Hyvin maistui,

pulla katosi pöydästä vähän turhankin nopeasti.

"Unusual"

Tässä vaihteeksi kamerakännykän kuvaa. Kuvan pallot

olivat laskeutumassa ja olivat sen verran alhaalla että 

näky oli aika poikkeuksellinen!

"12 o´clock"

Kello kahdeltatoista olin tämän näköisessä paikassa, Kierrätyskeskuksessa.

Siellä on kiva joskus kulkea etsimässä aarteita tai ihan

vaan ihmetellä tavaroita. Tällä kertaa mukaan ei toki tarttunut pesuallasta

vaan pari kirjaa - Minun Afrikkani ja Sata salattua aistia.

"Weather today"

Satoi. Se tuntui melkein oudolta lämpimien päivien jälkeen.

"A number"

Numerolla 5 ei ole suurempaa merkitykstä minulle,

tämän numeron pongasin vain kävelylenkilläni.

Joskus näinkin.

"My personality"

Tämä kuva tuli ensimmäisenä mieleeni miettiessäni kuinka 

kun mietin kuinka kuvata persoonallisuuttani. Toivon että

kuvasta välittyy ainakin lämmin sydän joka täynnä monenlaisia

minulle rakkaita asioita.

"Something beautiful"

Meidän pihallamme oleva pensas on kukassa ja näyttää tältä.

Minulla ei aavistustakaan kuka tämä kaunotar on, mutta

en voi lakata ihailemasta näitä kukkia!

Naisten kympillä

Nyt olisi kymppi takana. Olimme päätyneet osallistumaan hölkkääjien lähtöön, koska arvelimme sen olevan vähemmän tukkoinen kuin kuntokävelijöiden osuus. Tämä osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä vaikka matkalla hiukan tulppia olikin, kokonaisuutena lenkki kuitenkin veti aika hyvin.

Sitten lähdettiin, Bryan Adamsin tahdissa. Minusta lenkin alkuosa on aina ollut kaikkein hienoin. Siinä, että saa juosta keskellä Mannerheimintietä vain, on vain jotain mahtavaa! Olin kaikkien kevään ongelmien jälkeen ollut aika pessimistinen suoritukseni suhteen ja yllättäen pohkeeni temppuilivat jälleen kerran, ensimmäiset viisi kilometria olivat silkkaa tuskaa, joten jouduin kävelemään silloin tällöin pahimmat kivut pois. Viimeisten viiden kilometrin jälkeen taas jalat ilmeisesti tajusivat etten aio antaa periksi, koska juoksu alkoi sujua - jopa niin että sain kuin sainkin otettua oikein loppukirinkin. Jee!

Aikani ei ollut erikoisen hyvä, kaksi vuotta aikaisemmin juoksin 10 min. nopeammin. Silti tämä aika tuntui isolta voitolta aikaisempien juoksuharmien takia. Jotenkin porukan hyvä mieli ja tsemppis vain tarttui ja auttoi minua tsemppaamaan kohti maalia!

Nyt olo on aika väsynyt, mutta onnellinen.

Muutama tunti h-hetkeen

Apuva! Ei ollutkaan hyvä idea lähteä kokeilemaan tennistä eilen, tänään mailakäden puoleiset lihakset ovat aika arkoina ja jaloissakin tuntuu olevan uudenlaisia lihaksia. Mielenkiintoista nähdä mitä siitä kympistä nyt oikein tuleekaan...

Täällä on sonnustauduttu jo kisapaitaan (olisipa muuten kiva kun materiaaliksi olisi valittu jotain vähän vähemmän läpinäkyvää!) ja herran varastoista haettiin mulle pieni vyölaukku, johon saan kätevästi ne tärkeimmät eli puhelimen, kotiavaimet ja vähän rahaakin mukaan. Kullanmuruni nousi vartavasten laittamaan minulle urheilupirtelönkin, onpa ihanaa kun on tukijoukkoja!

Pinkit paholaiset

Kramppaava jalkani sai minut lenkkarikaupoilla luettuani että krampit saattavat johtuvat vääränlaisista jalkineista. Ohjeiden perusteella neutraali tossu olisi minulle ehkä paras, joten sellaistahan sitten lähdettiin metsästämään. Metsästäminen olikin tässä kohdin oikea sana, sillä ensimmäisessä kahdessa urheilukaupassa kävi niin kova tungos että myyjän löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kenkien kokeilu ei tuntunut kivalta tungoksessa muiden tuupittavana ja odotettuana reilut 20 minuuttia toisessa liikkeessä myyjää, joka sanoi tulevansa parin minuutin kuluttua, olinkin melkein hermoraunio.

Kolmannessa kaupassa onneksi oli väljempää ja löytyi jopa myyjäkin joka esitteli ja suositteli kenkiä. Suosikkini löysin Niken mallistosta ja rakastuin tulisesti tossujen leimuavaan väriin. (Se, joka väittää että ainoa tärkeä asia juoksutossussa on se, miltä sillä juokseminen tuntuu, on väärässä. Kivannäköiset kengät ilahduttavat ja suorastaan houkuttelevat juoksemaan.) Valitettavasti rakkauteni kohdetta oli vain yksi pari ja se oli valitettavasti hitusen liian ahdas. Kyseistä mallia ei tuossa värissä löytynyt muistakaan ketjun kaupoista. Hetken mietin toista värivaihtoehtoa, joka ei sekään ollut toki ruma, mutta toisaalta tunsin että halusin kuluttaa rahani juuri siihen tuotteeseen, johon rakastuin enkä tinkiä. Joten mentiin seuraavaan kauppaan. Ja sitä seuraavaan.

Viimeinen liike oli tavaratalo, jossa oli pieni liikuntaosasto. Ja siellä niitä oli. Ainakin yksi pari, näytillä. Myyjä kertoi tossun myyneen jo loppuun, mutta ah onnea, näyteparipa oli juuri minun kokoani. Ostopäätös syntyi nopeasti ja kaupasta käveli ulos onnellinen nainen, joka oli saanut haluamansa.

Tossut saivat hyvin nopeasti lempinimen Pinkit paholaiset kirkkaan värinsä takia ja ensi sunnuntailla ne pääsevät ulkoilemaan Naisten kympille. Tiedän jo tässä vaiheessa että aikatavoitetta en viitsi edes laittaa itselleni, niin kehnoa harjoitteluni on ollut viime viikkoina. Säätiedote kuitenkin lupaa hienoa ilmaa ja juoksuseuranihan on mitä mainiointa, joten kiva ja liikunnallinen päivä on joka tapauksessa luvassa.