Viikon 22 parhaat

Viikko on mennyt hurahtaen, töissä ja kotona on piisannut kiitettävästi vauhtia ja muutamana aamuna on ollut suorastaan zombie-olo kun uni ei ole yöllä maittanut.

1. Uusi tukka

Bye-bye ikuinen ponnari, tervetuloa tuulessa liehuvat kutrit! On jännää huomata kuinka niinkin pieni asia kuin kampaajalla käynti antaa tuntee uudistumisesta ja uutta energiaa. Muutos ei (tälläkään kertaa) ollut radikaali mutta silti huomaan siveleväni uusia lyhyempiä kutreja onnellisena. Saattaapa olla että olen löytänyt itselleni vihdoinkin uuden luottokampaajan!

2. Vanhojen työkavereiden tapaaminen

Tiistaina tapasin reilun viiden vuoden takaisia työkavereita Juttutuvassa. Oli ihanaa ja outoa. Oli kuin ei koskaan olisi oltukaan erossa, mutta silti (luonnollisestikin) kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, muutama oli ehtinyt eläkkeellekin. Samalla tajusin myös sen kuinka onnekas olen löydettyäni mahtavia työystäviä sekä entisestä että nykyisestä paikastani. Kiitos tyypit, että olet olemassa!

3.  Pihalaatoitus

Vihdoinkin! Kiitos herra Norkun reippaan työn, etupihan iso mutainen kuoppa on poissa ja tilalla on siisti laatoitus ja piha on yht'äkkiä muuttunut pikkuisen isommaksi.

4.  Sunnuntairetki Nuuksioon

Meillä toimitaan usein sumealla logiikalla. Sunnuntain suunnitelmana oli alunperin "joku kiva brunssi" mutta koska mieleen ei tullut mitään sopivaa paikkaa, päädyimme lähtemään eväsleipien kanssa Nuuksion kansallispuistoon - melkein sama juttu! "Ravintolalla" on hulppeat puitteet, tuulen suhina ja lintujen liverrys olivat mainiota taustamusiikkia. Plussaa annan kuntojumpasta, jyrkissa nousuissa saa tehdä jo ihan mukavasti työtä.

Viikon 21 parhaat

Ihan parhaita juttuja viikolla 21 olivat:

1. Piha

Liekö keski-ikäisyys kiusaamassa mutta huomaan pihan ja puutarhassa mylläämisen olevan tosi kivaa! Erityisen mahtavaa se on juuri tähän aikaan vuodesta kun mullan alta alkaa kun luonto alkaa näyttää parastaan.  Sain viime syksynä ison nipun erilaisia kukkasipuleita ja on ollut jännittävää nähdä mitä mullan alta oikein kuoriutuu. Toistaiseksi kaikki on oikein lupaavaa: tulppaaneita sekä perunanarssisseja - lemppareitani! Myös väriloisto tekee pitkän harmaan kauden jälkeen oikein hyvää silmille. Ainoat keksimäni miinuspuolet tälle ihanuudelle ovat se, että Instagram-tilini on täynnä kukkakuvia jotka luultavasti ovat tylsiä kaikista muista paitsi minusta ja se, että naapurit ihmettelevät kun rouva Norkku kyyristelee jatkuvasti kukkapenkissään kameran kanssa.

2. Työpaikan virkistyspäivä

Työpaikkani joka keväinen virkistyspäivä oli oikein kiva ja sää suosi meitä paremmin kuin osasimme arvatakaan: aamun pilvisyys nimittäin muuttui huikeaksi auringonpaisteeksi! Suuntasimme tällä kertaa saaristoristeilylle ja aikaa vietettiin merellisistä maisemista, hyvästä ruoasta ja kivasta seurasta nauttien. Westendin rantahuvilat herättivät vain mietoa kateutta: totesimme yksissä tuumin että niissä oli liikaa ikkunoita pestäviksi ja ruohoa leikattavaksi. Oma kompakti koti kullan kallis!

3. Fillarointi ja Helsinki Fly-In

Tiedän että hehkutin fillarointia viime viikollakin mutta kun se on edelleenkin niin kivaa! Kilometrit karttuvat ja toivoakseni myös kunto kasvaa. Viikonlopun lenkkeihin toi pikantin lisänsä myös Malmin lentokentän Helsinki Fly-In -tapahtuma jossa taitolentäjät ja komea vanha DC-3 sulostuttivat taivasta. Poljin yhden ylimääräisen lenkin ihan vain uteliaisuudesta! Samalla tulin ponganneeksi että Finland Airshow järjestetään ko. kentällä myös tämänkin vuoden elokuussa. Viime vuonna meno oli sangen komeaa, odotan siis innolla uusia esityksiä.

4. Pionit

Valitan, vielä yksi kukkajuttu. Olen nimittäin tällä viikolla havahtunut siihen että pionit ovat upeita. Ostin kotiin muutamia maljakkoon ja olen kuluttanut reiluhkosti aikaa vain niiden ihailemiseen ja nuuhkimiseen. Kukkiin laitettu raha ei todellakaan mennyt siis hukkaan, niin paljon kivempaa on nyt istua keittiönpöydän ääressä.

Välimerellä

Sain vihdoinkin aikaiseksi kirjoittaa matkastamme Välimerelle.  Yksi ns. bucket list -haaveistani on ollut päästä joskus oikealle risteilylle, siis sellaiselle joita lapsena tuijottelin Lemmenlaivasta. Tammikuisilta Matkamessuilta tulin hetken mielijohteesta kantaneeksi kotiin ison nipun risteilyesitteitä ja siitä se sitten lähti.

Päätimme että ensimmäinen risteilymme olisi lyhyt (3 yötä) koska herra Norkku ei ollut varma kyllästyisikö kuoliaaksi laivalla. Myös talvilomaviikko asetti rajoituksia matkan kestolle ja suunnalle joten päädyimme lopulta varaamaan Norweigan Epicin Barcelona - Palma - Marseille - Barcelona -risteilyn. Toisena vaihtoehtona olisi ollut Venetsiasta lähtevä risteily mutta tiesimme että sesongin ulkopuolelle Venetsiaan saattaa olla vaikea saada edullisia, saatikka sitten vielä suoria lentoja joten vaaka kallistui Barcelonan puolelle. Kaveripiirimme on hehkuttanut kaupunkia kovasti joten valinta tuntui oikein hyvältä.

Lentojen sommittelu osoittautui kuitenkin haastavaksi, mutta lopulta edullisin yhdistelmä oli lentää Barcelonaan maanantai-iltana töiden jälkeen ja palata sunnuntai-iltana yö-lennolla. Risteilyn oli määrä startata keskiviikko-iltapäivänä mikä jättäisi meille muutaman päivän kaupunkiin tutustumiselle. Palaisimme satamaan sunnuntai-aamuna eli laskeskelimme meillä olevan vielä melkein kokonainen päivä shoppailulle. (Tässä tosin unohdimme huomioida sen, että Barcelonassa tosiaan monet kaupat ovat kiinni sunnuntaisin...) Onneksi kuitenkin ravintolat ja turisteille suunnatut nähtävyydet ja pikkukaupat olivat auki, ihan suljetussa kaupungissa ei tarvinnut silloinkaan tallustella. Tämä olikin hyvä muistutus itselleni: tarkista aina kohdemaan käytännöt sunnuntain ja arkipyhien suhteen!

Kokonaisuutena matka oli mitä mainioin, vain paluu sateiseen ja koleaan kotimaahan hieman masensi. Yritän palata seuraavissa postauksissa tarkemmin Barcelonaan, Palmaan, Marseilleen ja risteilyn tunnelmiin.

Viikon parhaat

Näin maanantaina on kiva muistella menneen viikon iloja ja touhuja, siispä vuorossa pieni katsaus kohokohtiin.

Kilometrikisan startti!

Lonkan limapussin tulehdus ajoi minut lenkkeilyn sijasta fillaroimaan viime kesänä ja yllätin itseni rakastumalla tähän lajiin. Työpaikan kilometrikisa oli kaltaiselleni listafriikille oiva kannustin, ylitin oman tavoitteeni - 1000 km 11 kilometrillä. Lämpötilan noustua alkoi asfaltti taas kutsua ja viime viikolla karautimme Nopsan kanssa taas matkaan ja kyllä vaan - oli se ihanaa!

Tämän vuoden tavoite pysyy tonnissa, mikä tarkoittaa sitä että joka viikko tulisi polkea 56 km. Se tuntuu tällä hetkellä paljolta mutta ryhtiä hommaan tuo se, että tiedän saavuttaneeni tavoitteen aiemminkin. Ensimmäisen viikon polkusaldo on 58 kilometriä eikä se ihan helpolla tullut mutta se kunto taas lähtee nousemaan.

Nopsan selässä tulee muuten nähtyä paljon kaunista, sääli että innokas polkija harvoin malttaa pysähtyä.


Kaverit

Helatorstaina pääsimme ensivisiitille kaverin uuteen kotiin. Tarjoilut hoidettiin rennosti Kotipizzan avulla ja viihteenä toimi mm. Aikuiset ystäväni -kirja jonne olimme 11 vuotta sitten kirjoitelleet. Seurasi silmien muljauttelua ja kikatusta, olemme aikanamme olleet aika kirkasotsaisia esim. työkuvioiden ja miesihanteiden suhteen. You live, you learn...

Oli kiva päivä ja ihmettelen sitä, kuinka olenkin löytänyt elämääni nämä ihmiset joiden kanssa on helppo puhua kaikesta.




Viikon päänsärky
 
Viikon päänsärkyä edustaa edellisen viikon talkoissa kaiveltu etupiha. Vanhoja pensaita siirreltiin tulevan laatoituksen tieltä ja sehän oli aika rankka jumppa. Lihakset kyllä toipuivat mutta se pihalla oleva epämääräinen multainen kuoppa kyllä vaivaa mieltä - haluaisin saada sen kuntoon mahd. pian.

Piha on kyllä muuten ollut ihastuksen aihe - tulppaanini ovat alkaneet kukkia ja huomaan hiippailevani kuvaamaan niitä jatkuvalla syötöllä!

Pääsiäisen pöhinät eli väkijoukkoja ja kadonnut ravintola

Sattuneesta syystä (you know, se rutto) meillä vietettiin varsin suunnitelmatonta ja rentoa pääsiäistä. Hyvää mutta helppoa ruokaa, menoja vain fiilispohjalta ja paljon lepoa. Toimi oikein hyvin. 

Pyörähdimme Fallkullassa ihastelemassa eläinvauvoja(karitsoja, kilejä ja tipuja) miljardin muun ihmisen seassa. Söpöjä olivat mutta väkeä oli kuin pipoa ja siksi kameraan tallentuivat vain hattivatit jotka nekin ovat kivoja.

Maanantaina huomasimme että Kaapelitehtaallahan on kirpputori, joten suuntasimme sinne. Leuka kieltämättä loksahti auki nähdessäni parinSADAN metrin mittaisen jonon tapahtumaan mutta kun oltiin kerran paikan päälle tultu niin ei auttanut kuin odotella. Jono eteni onneksi aika nopeasti ja kiitos kävijämäärien säätelyn, oli tapahtumassa sisälläkin suht. koht. miellyttävää liikkua. Suurempia löytöjä ei tullut tehtyä mutta kivaa meillä oli kuitenkin. Ei paha.

Kotimatkalla kurvasimme Vanhankaupungin kosken kautta ja mieleen muistui kosken rannalla vaaleassa puutalossa sijainnut ravintola jota aikoinamme harkitsimme hääpaikaksi. Ajattelimme verestää muistoja mutta kappas vaan, koko talo näyttää kadonneen! Joko kaikki on ollut pelkkää yhteistä kuvitelmaamme tai sitten talo on purettu. Pyörimme siis aikamme ihmeissämme etsimässä taloa (okei, minä ehkä myös kuvasin koskea joka oli aika vaikuttava) kunnes löysimme toisen kahvilan ja suklaakakkua ja elämäni palasi takaisin raiteilleen.

Onko kenelläkään muistihavaintoja tuosta ravintolasta ja siitä, mihin se on kadonnut?

Pitkästä aikaa

Viime postauksesta on kulunut jokunen hetki. Syy siihen on tavallista sitkeämpi flunssa (tai mikälie rutto tämä onkaan) joka alkoi helmikuun lopulla ja yrittää edelleen heittää kapuloita elämäni rattaisiin. Takana on mukava satsi korva-, silmä-, poskiontelo - ja vaikka mitä tulehduksia vatsataudilla höystettynä ja kurkkukivusta on tullut osa elämääni. Valitettavasti.

Sattuneesta syystä, elämässäni ei ole tapahtunut kauheasti mitään kertomisen arvoista. Enimmäkseen olen niistänyt nenää, juonut kuumaa ja katsonut hurjasti telkkaria. Tutuksi ovat tulleet mm. sellaiset laadukkaat ohjelmat kuin

• Prinssi Harrylle morsian (Oikeasti, ketä siinäkin höynäytetään, katsojaa vai potentiaalisia prinssimorsioita?)
• Tempatation Island(Miksi kukaan osallistuu tähän ohjelmaan? Miksi jokainen kuvailee deittikumppaniaan aidoksi ihmiseksi? Onko aitous uusi musta?),
• jotain hääpuvun osto-ohjelmaa jossa morsiot vääntävät itkua kun sopivaa mekkoa ei tunninkaan sovittamisen jälkeen löydy (FirstWorldProblems, anyone?) 
• Masterchef Australiaa josta ihan oikeasti tykkään!! (En osaa oikeastaan laittaa ruokaa mutta kivahan se on katsella ihmisiä, jotka osaavat.) 

Että tämmöistä menoa. Jalkeilla ollaan ja enää vain tuo kurkkukipu on harminani - toivottavasti sekin joskus katoaa. Veto on poissa mutta elättelen toivoa siitä että yliannostamalla C-vitamiinilla ja palaamalla sinnikkäästi tuttuihin rutiineihin elämä voisi joskus edes voittaa.

Rakkautta on melonin raahaaminen räntäsateessa

Ei mennyt niinkuin Strömsössä tämä ystävänpäivä. Halusin yllättää siipan ja olin tehnyt mm. pöytävarauksen kivaan ravintolaan. Hykertelin mielessäni ajatellessani iloista yllättyjää. Päivää ennen miehellä alkoi nuha ja lauantai-aamuna meille oli muuttanut punanenäinen kuumeinen örkki joka etäisesti muistuttaa puolisoani. Se niistä suunnitelmista.

Siispä kivan aterian sijaan keittelen siipalle kuumaa mehua. Kaiketi rakkautta on sekin että lampsii räntäsateessa kauppaan hakemaan muruselleen nenäliinoja ja melonin?