sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Keskenjääneitä


Minä olen oikein hyvä aloittamaan projekteja mutta niiden läpiviennin kanssa on vähän niin ja näin. Koska olen syntynyt peukku keskellä kämmentä, ovat kaikenlaiset tuunausprojektit vähän riskaabeleja. Se ei tosin estä allekirjoittanutta innostumasta ja aloittamasta projektia...

Viime vuonna aloin kehitellä mm. isohkoa valokuvakollaasia minusta ja miehestäni. Kehys tuli hankittua ja kuviakin kävin läpi innolla, kunnes tajusin ettei kivoja yhteisotoksia ollut riittävästi. Tämän jälkeen kehys pölyttyi nurkassa kunnes taannoisella Lontoon reissullamme mies löysi kivan vanhan kartan kotiin tuomisiksi. Sattumalta kartta mahtui kehyksiin oikein mainiosti ja saatiin yksi projekti valmiiksi, olkoonkin että lopputulos oli ihan muuta kuin se, mitä alettiin tekemään.

Kesken on myös elokuussa aloitettu nimikylttiprojekti, johon hankittiin suurella innolla kaikki tarvikkeet. Nyt kirjaimet pitäisi enää kiinnittää alustaan - tätä vaihetta on "työstetty" viime elokuusta saakka. Nyt tapahtuu ryhdistäytyminen, kyltti valmistukoon -- ööh--- kevääksi.

Koruaskartelua varten löysin kivoja helmiä syyskuussa. Aikomukseni oli varmaankin tehdä kaulakoru heti seuraavana viikonloppuna, mutta kas, jotain kävi ja helmet ovat edelleen purkeissaan. Todistajien edessä, yritän saada korun valmiiksi maaliskuun loppuun mennessä.


4 kommenttia:

  1. Ihanan inhimillistä! Ja niin tutun kuuloista, siksi oikein ilahduttavan kuuloista. ;)

    t. Nimim. Eilen saatiin seinälle ainakin kaksi vuotta sitten hankitut taulut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä että on muillekin tuttua. Ja hirmuisen ilahduttavaa saada joku projekti joskus loppuunkin saakka!

      Poista
  2. Oi ja voi, nyt mä muistin sen taas. Torkkupeiton isoäidinneliöistä. Aloitin niiden virkkaamisen ehkä kaksi vuotta sitten ja neliöt onkin nyt virkattu, mutta kun en saa niitä ommeltua kasaan. Välillä olen tekemässä kolmionmallista hartiahuivia, sitten taas neliönmallista torkkupeittoa. Voisiko joku muu tulla ompelemaan ne kokoon... mä en vaan saa itsestäni irti niin paljon. Mutta nyt. Mä lupaan, kun muutkin. Tänä vuonna sen täytyy olla valmis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikähän siinäkin on että tekee jonkun melkein valmiiksi ja sitten tulee se stoppi. Mulla oli viimeiset pari vuotta kesken kauluri, melkein valmis. Kun muutto lähestyi, löysin sen jostain nurkasta ja kudoin loppuun koska valmis työ olisi helpompi pakata... Tunnin se sitten vei. Ja kaksi vuotta se odotti. Hullua.

      Poista

Kiitos kommentistasi!