Vauhtiharjoittelulla olisi tarkoitus anaa juoksijalle eri tyyppisiä treenejä. Me juoksimme n. 30 minuuttia siten että teimme 2 minuutin vetoja kovalla, lähes maksimisykkeisellä vauhdilla. Jokaista vetoa seurasi kahden minuutin palauttelu, jolloin laskettiin sykettä.
Odotin harjoitusta kauhulla, sillä jalkani oli alkanut kenkkuilla jo lämmittelylenkin aikana. Ja niin siinä vaan kävi, että pahalta tuntui. Mitä pidemmälle kello kulki, sen pahemmalta. Viimeiset pari vetoa tein silkalla sisulla ja siltikään olo ei maaliin tullessa ollut voittoisa, pikemminkin nolotti ja harmitti.
Mies yritti kannustaa ja sanoa, että parhaasi teit. Ja että toipilaana on tärkeää osata tehdä varovaisesti. Mutta kun en osaa. Olen näemmä liikunnan suhteen aikamoinen on-off -ihminen, eli joko laitan kaiken peliin ja puserran hampaat irvessä tai sitten istun sohvalla. Enkä osaa keskittyä siihen omaan suoritukseen vaan päässäni kilpailen muiden kanssa. Tänäänkin kirvelsi aika pahasti kun osa kurssilaisista ohitti minut (useasti) kentällä, juosten niin kevyen ja vaivattoman näköisesti...
Olisi kyllä hienoa olla sellainen ihminen, joka tekee asioita järkevästi. Tai sellainen, joka juoksee kevyesti. Mutta tällä mennään. : (
Kohti hauskempaa viikonloppua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!