Lemmenlomalla

Kävimme lauantaina siipan kanssa elokuvissa. Edellisen rämistelyn jälkeen päätimme vaihtaa tunnelmaa ihan toisenlaiseksi ja kävimme katsomassa Meryl Streepin ja Tommy Lee Jonesin tähdittämää kypsempää rakkauskomediaa Lemmenlomalla. Tarina on yksinkertainen, pääpari on 31 vuoden liiton jälkeen vieraantunut toisistaan. Nukutaan eri makuuhuoneissa, ei keskustella ja häälahjaksikin passaa romanttisesti telkun kanavapaketti. Kunnes Streepin esittämä Kay kyllästyy ja hakee apua self-help -kirjasta ja eipä aikaakaan kun rouva buukkaa pariskunnalle matkan kirjan kirjoittaneen terapeutin (Steve Carrell) hoitoon.

Pieni miinus leffassa kyllä on ja yllättäen se on Steve Carrell, jonka huumori yleensä iskee allekirjoittaneeseen. Odotin koko elokuvan ajan että Carrell tekisi jotain hauskaa - ei tehnyt. Ymmärsin kyllä ettei hänen roolinsa tällä kertaa ollut komediallinen, mutta aivoni eivät pystyneet päästämään hauskan miehen leimasta irti.

Leffa ei ole mikään unohtumaton kokemus, mutta se oli mukava ja rento ja onnistui herättämään jopa vähän ajatuksiakin. Varmasti ihmissuhteetkin ovat vaarassa vinoutua jos jätetään asioita sanomatta, hampaankoloon. Kaipa se niin on, että melkein kaikki arvokkaat asiat tässä elämässä vaativat työtä ja vaivannäköä, niin myös avioliitto.

Ne pienet arkiset jutut, kosketus tai sanat, ovat sittenkin aika tärkeitä. Ainakin minusta huono päivä vähän paranee kun mieheni ottaa kädestä kiinni. Ja pieni mukava kommentti saattaa suorastaan joskus pelastaa päivän - niin pieni vaivalla! Ikävä kyllä huomaan että itsekin unohdan turhan usein antaa positiivista palautetta, mutta sunnuntainapa muistin sen, kiitos tämän elokuvan. Kirjastoreissullani tulin kerrankin sanoneeksi virkailijalle: "Kiitokset hyvästä työstä, olette tehneet tästä kirjastosta todella kivan paikan. Tänne on aina mukava tulla." Sain palkaksi ison hymyn sekä virkailijalta että ihan vierustoveriltakin. Tuli hyvä mieli. Muistaisinpa jatkossakin sanoa näitä tärkeitä pieniä kiitoksia!