Tänään vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää. Tarkoituksena ei ole velloa masennuksessa vaan muistuttaa ihmisille ettei epäonnistuminen ole vaarallista. Tiedän itse miettiväni haasteiden - mahdollisuuksien - edessä osaanko sittenkään. Pärjäänkö. Näytänkö ihan idiootilta. Ja kun tarpeeksi mietin moisia, olen jo valmis antamaan periksi ennen varsinaista yrittämistä! Näissä mietteissäni mieheni on minulle usein avuksi kysymällä: "Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?". Ja kun alan hänelle kertoa näistä painavista syistäni, huomaan että syyni ovat puppua, omien pelkojeni tekemää hämäystä. Joten oikeastaan pahin mitä voisi tapahtua, on jättää yrittämättä.
Joten tänään minä yritän rikkoa rajojani urheilussa ja opettamalla uuden ruokalajin paljon kokkaaville ystäville. (Joo, minä keittiötumpula ohjaamassa parempiani...) Aiotko ottaa tänään riskin ja kokeilla jotain uutta?
Kuten Vince Lombardi sanoo: "Winners never quit. Quitters never win."
Samuel Beckettin "Fail, fail again, fail better!" on yksi lempilainauksistani. Tunnustan että olen monesti pelännyt epäonnistumista niin etten ole edes uskaltanut yrittää. Iän myötä on onneksi helpottanut. :)
VastaaPoistaTotta, tuosta lauseesta minäkin pidän. Se muistuttaa hyvin siitä, että epäonnistumisesta voi ja pitääkin oppia. Ikä varmaan auttaa asiaa, samoin kuin se, että tajuaa ettei kaikki ole aina niin kauhean vakavaa. :)
Poista