lauantai 31. toukokuuta 2014

Maleficient

Päätimme sateisena helatorstaina lampsia leffaan, katsottavaksi valikoitui Maleficient ihan vaan siksi että lapsena minusta Prinsessa Ruusunen oli tarinoista ihanin. (Kun sillä oli niin kaunis tukka ja paras mekko kaikista prinsessoista...) Luonnollisesti myös Angelina Jolien ja pikku Jolie-Pittin roolisuoritukset kiinnostivat, herra Norkku taas odotti taistelukohtauksia ja 3D-efektejä.

Leffan jälkeen tiimin fiilikset olivat ristiriitaiset: minä ihan kohtuullisesti tykkäsin, herra ei. Eniten keskustelua herätti "tosirakkauden suudelma" koska elokuvassa tunnuttiin väittävän ettei tosirakkautta olisi olemassakaan. Romantikkona kyllä haluan siihenkin uskoa, mutta minusta tosirakkaus on se, joka on kestänyt jo kolhun jos toisenkin, ei se ensi-ihastus josta saduissa luemme.

3D-efektit olivat jokseenkin turhia leffassa, en itse kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Saduista pitävälle tämä lienee ihan mukava katsottava, etenkin jos myös se Disneyn versio on tuttu.

perjantai 16. toukokuuta 2014

"Ensin mä olin et ounou, sit mä olin et jes"

Olen nyt kuukauden päivät takkuillut puhelimeni kanssa. Kaikki kestää, GPS menee päälle jos sitä sattuu huvittamaan ja välillä vähän kaadutaankin. Viimeinen niitti oli se kun saanutkaan ladattua kirjastosta lainaamaani e-kirjaa kapulaani. Puhelin latasi, latasi ja latasi vaan mitään ei ilmestynyt lukuohjelmaan. Alkoi hermo mennä kun halusin sen kirjan niinkuin nyt heti. Mies katseli ajan touhujani ja sitten - kai kyllästyi - ja ehdotti että asennappa käyttis uudelleen. Niin aivan, miten tämä ei ollut edes tullut mieleeni?!

Sitten asenneltiin ja päiviteltiin ja välillä alkoi vähän huulikin väpättää kun tuli virheimoituksia. "Joudunko mä nyt menemään Facebookiin TIETOKONEELLA?" Myös kaikkien salasanojen muistaminen osoittautui aika työlääksi, tässä kohtaa miehen "Miksei sulla ole mitään systeemiä niiden muistamiseksi?" ei hirveästi auttanut. Kyllä ei ennenvanhaan tarvinnut kymmeniä salasanoja muistaa jotta SAA LADATTUA E-KIRJAN PUHELIMEEN. (No myönnetään että lankapuhelimen ja paperikirjan liittokaan ei olisi onnistunut.) Menin sitten nukkumaan ajatellen ettei mikään tule koskaan olemaan enää hyvin. (Kyllä, ehkä omaan hiukan draamakuningattaren piirteitä.)

Aamulla, hyvin nukuttujen unien jälkeen, oli meno onneksi toisen moinen. Olin näemmä saanut asennukset tehtyä ennen itkupotkuraivareita ja jäljellä oli vain sovellusten latailu ja somistaminen. Päivitetty käyttöjärjestelmä toimi entiseen verrattuna kuin salama ja kyllä, se kirjakin latautui lukuohjelmaan. Mitä opimme tästä? 1) mieheltä saa joskus aika hyviä neuvoja 2)älä asenna väsyneenä mitään 3)huomenna on aina uusi päivä, kuten Scarlett O'Harakin aikoinaan sanoi.

Ps. #satasyytäiloon: 21. sain puhelimeni kuntoon!

perjantai 2. toukokuuta 2014

Perjantai Pompejissa

Taas on leffa-illan paikka! Leffaksi valikoitui Pompejin 3D-versio, jota tähdittävät Kit Harington, Emily Browning ja Kiefer Sutherland. Harington on minulle tuttu mm. Game of Thrones -sarjasta, jossa hän esittää kylmässä pohjoisessa tappelevaa Jon Snowta. Aika samantyyppinen rooli on Kitille nytkin osunut sillä tälläkin kertaa hän esittää hurjasti taistelevaa orpopoikaa, tällä kertaa vain pahiksina ovat roomalaiset.

Leffa itsessään tarjosi sopivan annoksen viihdettä perjantai-iltaan, Pompejissa oli jokaiselle jotakin. Romantiikka, actionia, kelpo 3D-efektejä. Leffan juoni toki on omalla tavallaan aika tyypillinen lajilleen, on tyttö, poika, pahis ja tulivuori. Muistan jonkun viisaan joskus sanoneen että kaikki naiset haluavat miehen jota ei pysäytä edes käsikranaatti ja aikalailla tässä onkin leffan paras anti. Harringtonin rooli juron herkkänä supersoturina lienee ihan tarkoituksella kirjoitettu vetoamaan niin miehiin kuin naisiinkin.

Rikkana rokassa muuten mukavassa leffaillassa olivat edellisen penkin pölöttävät miehet: juttua nimittäin tuntui riittävän koko leffan ajan, siitäkin huolimatta että seurueelle asiasta jo huomautettiinkin. Jos ei elokuva kiinnosta niin sitten vaan ulos juttelemaan!