torstai 28. kesäkuuta 2012

Onni on täydellinen teekuppi

Pidän kauniista esineistä, joskus melkein yllätyn huomatessani kuinka niiden näkeminen tai koskettaminen tuokin iloa. Monien muiden tapaan säilöin aarteitani kaapin hyllyille ja laatikoihin, säästin niitä erikoistilanteisiin. Sitten kerran sain ahaa-elämyksen kuultuani naisesta joka oli vuosikausia kerännyt ja säästänyt kallista astiastoa, joka sitten muuton yhteydessä katosi. Tuli melkein surullinen olo naisen puolesta. Kaikki se säästäminen - eikä hän koskaan päässyt nauttimaan aarteistaan!

Muuttaessamme uuteen kotiin tein siis tässä asiassa täyskäännöksen. Kaivoin kauniit tavarani esille, käyttöön ja näkyville, rumat hautautuivat kaapin perukoille. Ratkaisu on ollut hyvä, on pientä arjen luksusta vaikkapa aloittaa aamu kauniilla aamiaisastioilla.

Olimme eilen etsimässä ystäville häälahjaa kun törmäsin alessa teemuki-settiin, joka suorastaan huusi nimeäni. Se oli juuri sellainen mitä olen jo pidempään toivonut itselleni - ja nyt iloisessa 40% alennuksessa. Halusin sen. Ja vein aarteeni kotiin onnellisena. Ihastelin ja valokuvasin, vähän naurattikin ajatella kuinka helposta se ihmisen onni joskus onkaan kiinni. Tänä aamuna mieheni yllätti höperön vaimonsa nousemalla ennen minua ja laittamalla valmiiksi kupillisen suosikkiteetäni, uuteen ihanuuteeni kaadettuna. Jopa alkoikin aamu ihanalla tavalla!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Villejä rubiineja


Juhannusaattona hipsin lähellä olevalle niitylle poimimaan kukkia - aurinko helotti ja niityllä oli vastassa suoranainen lupiinimeri. Loikin sinne ja tänne, yritin valita väriyhdistelmiltään ihanimmat ja erilaisimmat kimppuuni, se oli melkein mahdoton tehtävä. Mutta kimpusta tuli ihana ja ihan oikeanlainen Juhannukseen.


Sitten Juhannuksen viettoon tuli mukaan kameran kanssa huitominen. Yritin kuvata kaunista kimppuani ja se osoittautuikin vaikeaksi. Mitä enemmän Lupiineja silmällä tarkastelin, sitä vahvemmin näin niiden erikoisen kauneuden. Joka ei välittynyt kuviini saakka. Yritin tallentaa huikeat väriyhdistelmät, geometrisuuden, kukkien määrän.


Tajusin rakastavani valokuvausta mm. siksi, että se pakottaa minut katselemaan asioita enemmän. Etsimään erilaisia näkökulmia. Tutkimaan valoja ja varjoja. Kun kulkee kameran kanssa, ei malta vain ohittaa kauneutta, vaan haluaa ottaa sen mukaansa ja jakaa muillekin.


torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannus ilman suunnitelmia

Kulunut viikko on ollut aika raskas, edellisenä perjantaina loukkasin jalkani ja viikonloppu sitten vierähtikin kotinurkissa kun kenkää ei saanut jalkaan. Sunnuntai-iltana, kun jalka alkoi osoittaa jo toipumisen merkkejä, alkoi kurkkukipu. Muut viikon suunnitelmat, kuten kiva kirjabloggaajien tapaaminen, saivat väistyä niistämisen tieltä. Kyllähän se harmitti.

Sitten aloin miettiä oliko tämä merkki siitä, että olisi aika jo hidastaa. Ottaa ihan lunkisti. Kesäkuu on ollut melkoista vaakalentoa, kalenterini on pullottanut tekemisistä ja vaikka mukana on ollut paljon kivojakin juttuja, alkoi jossain vaiheessa tuntua siltä ettei sydän ollut ihan mukana, en osannut nauttia. Valokuvia on tullut otettua aiempaa vähemmän, koska olen ollut pettynyt otoksiin. Ihan ok kuvia, mutta ei mitään sykähdyttävää. Ei mitään mistä innostuisi.

Joten päätin että tänä juhannuksena meillä levätään. Olemme kotona ja rentoudumme, muita suunnitelmia ei ole. Meillä ei ole hienoa Juhannus-menua, jonkin verran herkkuja on kyllä hankittu mutta ajatuksena ei ole kuluttaa tuntikausia keittiössä.

On oikeastaan aika ihanaa ajatella viikonloppua ilman pakollista ohjelmaa, tehdään vain sitä mikä sattuu huvittamaan. Jos on kaunis ilma, voi ehkä mennä ulos piknikille. Tai sitten ei. Jos ei huvita. Ihan kuinka vaan. Vapaus. <3

Ihanaa ja rentouttavaa keskikesän juhlaa kaikille!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Uusi tukka, uudet tuulet?

Istuin eilen kampaajan tuoliin, innokkain ja vähän pelokkainkin miettein. Toiveissa on ollut jo pitkään uusi ilme. Aloin kasvattaa hiuksiani alun perin häitä varten - niinhän ne suomalaisnaiset kai yleensä tekevät. Sitten jäin vähän jumiin tuohon malliin. Tuli kaikenlaista ja hiuksista tuli sivuseikka kun muu elämä vaati enemmän. En jaksanut miettiä mitä tekisin, ei ollut aikaa.

Pitkä tukkani oli ehtinyt olla mukanani monenmoisessa, ponihäntä tuntui melkein osalta identiteettiäni. Aamuinen takkujen selvittely oli osa rutiinia. Pidin harvoin hiuksia auki, koska se tuntui hankalalta. Sitten kerran havahduin miettimään sitä, mitä iloa minulla kutreistani oli, aina jossakin sykeröllä. En halunnut olla sykerö-ihminen, halusin olla sellainen, jonka hiuksia tuuli tuivertaa. Joten pitkä tukka saisi antaa tietä sille vapaammalle minälle.

Kampaajan tuolissa vähän hirvitti vaikka olinkin reippaasti jo tuonut toiveeni ilmi. Hiusten pudotessa lattialle rauhoittelin itseäni sanomalla: "se kasvaa aina takaisin".  Silti vähän hirvitti, olinko tehnyt virheen ja luopunut jostain tärkeästä? Ehkei minusta ollut tuulitukaksi.

Nyt alan jo tottua uuteen olooni. Niska tuntuu kevyeltä ja huomaan tosiaan nauttivani kampauksen vapaudesta. Silti pikkuisen kaipaan vanhojakin kutreja. Nyt kuitenkin on aika kokeilla tuulitukan elämää.  Jos se maittaa pidempään, voin jäädä tähän olotilaan. Tai palata kohti vanhaa, ehkä löytää jotain uutta.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Kierrätyskeskuksessa

Käytiin tänään herra Norkun kanssa pyörähtämässä Koivukylän kierrätyskeskuksessa. Pidän kovasti siitä ajatuksesta, että vanhat, hyväkuntoiset tavarat, saavat uuden kodin ja lisää käyttövuosia ja hyllyjen välissä on kiva seikkailla tekemässä löytäjä pikkurahalla. Tällä kertaa mukaan tarttuivat John Updiken Noidat - 0,40 euron pilkkahintaan!

Tässä makupaloja löytöretkeltä:


Vanhoista rekisterikilvistä voisi saada kivoja sisutuselementtejä menevän ihmisen kotiin.

Koreja löytyy joka lähtöön.

Tämä setti näyttäisi somalta vaikka pikkumökissä.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kirjallinen aamiainen ja ilta meren rannalla


Oi, eilinen oli paras lauantai aikoihin. Aamu alkoi hyvin pitkien unien jälkeen - jälleen kerran tuli todistettua itselleen se, kuinka tärkeää kunnon uni onkaan. Perjantain väsynyt ihmisraunio oli ihan eri ihminen lauantaina, edes sateinen keli ei masentanut kun tiesi kuinka paljon kivoja juttuja lauantai toisi tullessaan.

Päivä alkoi kirjallisissa merkeissä osallistuessani Proosaa ja marmeladia -kirjailija-aamiaiselle Akateemisen kirjakaupan Café Aallossa. Tilaisuudessa esikoiskirjailija Kristiina Vuori esitteli juuri ilmestynyttä kirjaansa Näkijän tytär, 1200-luvun Suomeen sijoittuvaa historiallista romaania. Tapahtuma oli lämminhenkinen kirja-ihmisten kokoontuminen ja uteliaisuuteni heräsi Näkijän tyttärenkin suhteen - luulenpa että tässä on yksi kesäkirjoistani!


Croissantien ja kirjallisen teenjuonnin jälkeen kipitin kotiin ja suuntasin kaupan kautta Porvoon Emäsaloon, suomalais-irlantilaisilla grillikemuille. Perillä meitä odotti synkeähkö keli ja kokonainen hyttysparvi. Nehän tosin eivät menoa haitanneet - maisemat olivat upeat, seura hyvää ja ruoka herkullista. Sain mm. maistaa ensimmäistä kertaa elämässäni grillibanaaneja, mikä muuten ei ole yhtään hullumpi idea! Grillauksen jälkeen saunottiin oikein kunnolla ja talviturkkini lensi kaaressa mereen! Ilta päättyi ihanan raparperipiirakkaan ja tiukkaan Uno-matsiin kynttilänvalossa meren myrskytessä ulkona - aivan ihanaa! Kotiinpäin ajellessamme tuntui siltä kuin olisimme olleet koko viikonlopun lomalla, merituuli taisi puhaltaa arkiajatukset pois päästä oikein kunnolla.


perjantai 8. kesäkuuta 2012

Minustako meditoija?

Torstai-aamuna kokeilin jotain ihan uutta. Kun huomasin että työpaikkani järjestää mahdollisuuden kokeilla aamumeditaatiota (tai mindfullnessia yritysmaailman termein), merkkasin päivän heti kalenteriini. Tunnen että elämässäni on tilausta jollekin joogan tyyppiselle asialle joten mieleni teki kokeilla tätä.

Aamukahdeksalta siis sipsuttelin rohkean kollegani kanssa neuvotteluhuoneeseen, josta oli tilapäinen mietiskelyhuone kokeilua varten. Hetkeä myöhemmin könysimme lattialle kun tunnin vetäjä, Taneli Hallanaro, esitteli meille ne kolme, yksinkertaista meditaatioharjoitusta, jotka tulisimme tekemään.  Hän kertoi meditaation auttavan mm. stressin vähentämiseen, keskittymiskyvyn parantamiseen ja rentoutumiseen - kaikki tuikitarpeellisia taitoja kiireisessä nykymaailmassa! Meditaation on myös todettu ehkäisevän masennusta ja vähentävän ahdistusta sekä parantavan itsetuntoa, luottamusta ja muistia. Tämän lisäksi Taneli mm. neuvoi meitä sulkemaan silmämme, jota emme ympäristöämme tarkkailemalla hairahtuisi ajattelemaan. Meditaation syventäminen taas onnistuu esimerkiksi keskittämällä tietoisuus oman hengityksen seuraamiseen.

Kokemus oli oikein positiivinen. Vaikka huomasinkin hairahtuvani aina silloin tällöin, pärjäsin mielestäni aika hyvin vasta-alkajaksi ja sain pääni hetkittäin ajatuksista tyhjäksi. Tanelin kilistäessä kelloa harjoituksen päättymisen merkiksi, arvelin aikaa kuluneen n. 20 minuuttia. Mutta olimmekin rauhoittuneet ja keskittyneet lähes tunnin! Ajan kulumista ei siis juurikaan huomannut, muuten kuin korkeintaan siitä, että asentoa joutui silloin tällöin muuttamaan jalan puutumisen takia. Tunnin jälkeen olo oli yllättävän virkeä ja pirteä ja kokemus tuntui niin mukavalta että saatanpa kokeilla samaa harjoitusta itsekseni kotonakin!

Taloussanomien uutinen Mindfullnessista.