Välimerellä

Sain vihdoinkin aikaiseksi kirjoittaa matkastamme Välimerelle.  Yksi ns. bucket list -haaveistani on ollut päästä joskus oikealle risteilylle, siis sellaiselle joita lapsena tuijottelin Lemmenlaivasta. Tammikuisilta Matkamessuilta tulin hetken mielijohteesta kantaneeksi kotiin ison nipun risteilyesitteitä ja siitä se sitten lähti.

Päätimme että ensimmäinen risteilymme olisi lyhyt (3 yötä) koska herra Norkku ei ollut varma kyllästyisikö kuoliaaksi laivalla. Myös talvilomaviikko asetti rajoituksia matkan kestolle ja suunnalle joten päädyimme lopulta varaamaan Norweigan Epicin Barcelona - Palma - Marseille - Barcelona -risteilyn. Toisena vaihtoehtona olisi ollut Venetsiasta lähtevä risteily mutta tiesimme että sesongin ulkopuolelle Venetsiaan saattaa olla vaikea saada edullisia, saatikka sitten vielä suoria lentoja joten vaaka kallistui Barcelonan puolelle. Kaveripiirimme on hehkuttanut kaupunkia kovasti joten valinta tuntui oikein hyvältä.

Lentojen sommittelu osoittautui kuitenkin haastavaksi, mutta lopulta edullisin yhdistelmä oli lentää Barcelonaan maanantai-iltana töiden jälkeen ja palata sunnuntai-iltana yö-lennolla. Risteilyn oli määrä startata keskiviikko-iltapäivänä mikä jättäisi meille muutaman päivän kaupunkiin tutustumiselle. Palaisimme satamaan sunnuntai-aamuna eli laskeskelimme meillä olevan vielä melkein kokonainen päivä shoppailulle. (Tässä tosin unohdimme huomioida sen, että Barcelonassa tosiaan monet kaupat ovat kiinni sunnuntaisin...) Onneksi kuitenkin ravintolat ja turisteille suunnatut nähtävyydet ja pikkukaupat olivat auki, ihan suljetussa kaupungissa ei tarvinnut silloinkaan tallustella. Tämä olikin hyvä muistutus itselleni: tarkista aina kohdemaan käytännöt sunnuntain ja arkipyhien suhteen!

Kokonaisuutena matka oli mitä mainioin, vain paluu sateiseen ja koleaan kotimaahan hieman masensi. Yritän palata seuraavissa postauksissa tarkemmin Barcelonaan, Palmaan, Marseilleen ja risteilyn tunnelmiin.

#satasyytäollaonnellinen (2): matkustaminen avartaa (New York!)

Jatkan sata syytä iloon -sarjaa isolla ilonaiheella - matkustamisella. Matkat, niistä haaveileminen, niiden suunnittelu ja niillä oleminen ovat ehdottomasti minun elämäni suolaa. Ja kaikkein parasta on se, että ainakin toistaiseksi matkalta on aina ollut ihanaa palata kotiin. Oma sänky, omat tutut jutut - siinä sitä on autuutta. On tämä ihmisen elämä kummallista kun pitää mennä kauas nähdäkseen kuinka hienoa on lähellä.

Tammikuussa suuntasimme siippani kanssa New Yorkiin. Reissu oli kummallekin ensimmäinen mutta toki olimme tehneet netissä taustatutkimusta. Ajankohta ei ollut otollisin säiden perusteella mutta joulun jälkeiset alennusmyynnit kiinnostivat sen verran paljon että päätimme riskeerata. Ja sitten koimme amerikkalaisen lumikatastrofin josta varoiteltiin mediassa jo päiviä aikaisemmin. Myönnetään, keli oli kurja tuulen ja lumisateen takia mutta suomalaisina emme ehkä oikein ymmärtäneet tilanteen poikkeuksellisuutta - normaali talvikeli! Lumipyryn taakse melkein katoavissa pilvenpiirtäjissä kuitenkin oli jotain romanttista, olen iloinen että nekin tuli nähtyä vaikka mielummin olisinkin nauttinut auringonpaisteesta.

Reissulla tuli shoppailtua. (kyllä, suosittelen matkaan lähtemistä tyhjin matkalaukuin. Ne kyllä täyttyvät matkan aikana.) Tammikuu on alennusmyyntien aikaa jenkeissäkin ja monessa kaupassa alet olivat jopa -75%. Mukaan tarttui mm. muutama takki, paljon kenkiä sekä Victoria's Secretin ihania kosmetiikkatuotteita, joita myytiin muutaman eurolla.

Hotellimme sijaitsi Broadwayn varrella, lähellä Times Squarea joten kauppoja löytyi lähistöltä kiitettävästi. Parhaaksi löydöksi kuitenkin osoittautui Financial Districtissä sijaitsevat Century 21, joka oli työläs, väsyttävä ja suoranainen penkojan paratiisi. Tavaratalossa on myynnissä tavaraa kuuluisilta muotisuunnittelijoilta kuin tunetemattomiltakin nimiltä - hintahaitari on huikea. Vastaan saattaa tulla tuhansien eurojen hintaisia asuja kuin parilla kympillä mukaan lähteviä vaatteitakin. Ja löytöjä voi tehdä, mm. mieheni nappasi mukaansa kengät joiden alkuperäishinta lapun mukaan oli 200 taalaa - final salessa nyt 12 $. Jonot ovat pitkiä ja kuumakin voi tulla mutta se saattaa olla sen arvoista!

Kyseinen Century 21 liike on muuten ihan 9/11 Memorialin lähellä, joten ennen shoppailuryntäystä kannattaa käydä hiljentymässä tällä vaikuttavalla muistomerkillä. Tornien tilalle on rakennettu suuret vesiputousaltaat, jotka minusta symboloivat kauniisti pohjatonta surua. Altaiden reunalle on kaiverrettu iskussa kuolleiden nimet ja uhreille joilla on syntymäpäivä, on viety valkoisia ruusuja. Kaunis ja koskettava paikka - suosittelen.

Syötyäkin tuli. Aika usein herkuttelimme deleissä, jossa saa buffet-pöydästä mättää boxiin mitä haluaa, hinta määräytyy laatikon painon mukaan. Nälkäiselle tämä oli nopea ja helppo vaihtoehto, pikkunälkään saattoi laatikon täyttää vaikka tuoreilla hedelmillä ja marjoilla jotka tarjosivat hyvän ja terveellisen välipalan. Herkuista jäi erityisesti mieleen Crumbs Bakeryn Red Velvet -cupcake, joka oli juuri sopivan kosteaa ja ihan syntisen hyvää. Myös Juniorsin New Yorkin parhaaksikin koettua juustokakkua ostimme mukaamme palan, mutta vaikka kakku hyvää olikin, oli se myös sen verran tuhtia tavaraa että söimme sitä kolmen päivän ajan...

Taisimme käydä katsomassa suurimmaksi osaksi ne tyypillisimmät turistinähtävyydet, joista ehkä vaikuttavimpana jäi mieleen Times Square kaikkine vilkkuvine ärsykkeineen. Yksi turistijutuistamme oli myös Broadway-show. Luimme netistä vinkin jossa kerrottiin että saman päivän näytöksiin kannatti käydä kyselemässä TKTS:n myyntipisteiltä lippuja, hinnat saattaisivat olla silloin reilustikin alakanttiin. Otimme vinkistä vaarin ja päädyimme nappaamaan itsellemme liput Chicagoon puoleen hintaan. Paikat olivat melko hyvät sillä teatterin pienehkön koon takia ihan sieltä takarivistäkin näki näyttelijöiden kasvot hyvin. Esitys oli oivallinen, sen jälkeen nauratti ja laulattikin. Yksi tv:stä tuttukin lavalla näkyi, Frasier-sarjassa päähenkilön ex-vaimoa esittänyt Bebe Neuwirth oli topakkana vankilanjohtajattarena.

 

Kymmenen päiväämme hurahtivat ohi hurjan nopeasti, niinkuin yleensä käy kun on hauskaa. Näimme museossa Tyrannosaurus Rexin ja monta muuta luurankokaveria, pähkäilimme tippauskulttuuria, huristelimme metrossa vähän epäsiistimmilläkin asemilla (jonne eksyimme vahingossa ja jonne paluumetroa odotellessamme saapui NYPD etsimään jotain tyyppiä. Koska mielikuvitukseni on vilkas ja olen nähnyt riittävästi elokuvia, olin aika iloinen kun metro tuli...) Olen antanut high fiven lentokentän turvatarkastajalle ja huokaillut New York Public Libraryssä. Myös bagelit on testattu, ovat hyviä mutta isoja. Katselimme Keskuspuistossa oravia ja ihmettelimme limousineja. Maailma on suuri ja se on kaunis ja jännittävä.

Kaikista seikkailuista huolimatta oli silti ihanaa tulla kotiin. Vaikka lähtiessämme alle jäävä New Yorkin valomeri olikin vaikuttava, silti sydän sykähti kun näimme allamme juuri heräävän Suomen huurteisine puineen. On se kaunis. Koti. 

Roadtripillä Lahdessa

Kesäloman alkua odotellessa päätimme lähteä kyläilemään tuttavien luokse Lahteen ja siellä olikin meille suunniteltu oikein kunnolla ohjelmaa! Meidät nimittäin kiikutettiin kuulumisten vaihdon jälkeen ensin tutustumaan Urajärven hienosti restauroituun kartanoon ja sitten vielä paikalliseen ilmailumuseoon. Ohjelman kruunasi piipahtaminen eväiden kanssa Kalmarinrannalle uimaan. Touhukas ja  mukava päivä - onneksi oli kamera mukana!

Urajärven kartano sijaitsi upeissa maisemissa Asikkalassa ja onneksemme ehdimme opastetulle kierroksellekin mukaan. Kierros kattoi lähes kokonaan talon alakerran (vain Hugo von Heidemanin makuuhuone oli suljettuna keskeneräisten restaurointitöiden takia) sekä kurkistuksen sivurakennukseen, jossa tarinan mukaan valkoinen rouva (von Heidemanin sisarusten isän ensimmäinen vaimo) kummittelee. Kummitukset jäivät tällä kertaa näkemättä mutta kartano tarjosi hyvän käsityksen siitä millaista herraskainen elämä on aikoinaan ollut. Itse yllätyin siitä, kuinka pienet kartanon tilat todellisuudessa olivat - rakennuksen yläkerta oli ilmeisesti toiminut lähinnä vinttinä. Täältä ei löytynyt tanssisaleja ja talon väen henkilökohtaiset huoneetkin olivat viehättäviä mutta pienehköjä. Pidin kuitenkin kovasti siitä, että talonväki tuntui olevan läsnä pienten henkilökohtaisten esineiden kautta, esimerkiksi kuvan vieraskirjaa olisin selaillut mielelläni samoin kuin olohuoneen kahvipöydän alla olevia paksuja kirjoja, jotka ainakin näyttivät valokuva-albumeilta.

Kartanon viimeiset omistajat olivat von Heidemanin sisarukset Lilly ja Hugo, jotka testamenttasivat kotinsa kartanomuseoksi. Urajärven mailla kannattaa myös kävellä vähän kartanoa pidemmällekin mikäli säät vain suosivat sillä mm. Hugon rakennuttama näköalapaikka Valhalla on näkemisen arvoinen. Pistäydyimme myös kartanon kahvilassa, josta löytyi makoisaa mansikka-raparperijuustokakkua. (Josta valitettavasti ole kuvaa, koska - öh - se katosi lautasiltamme ennen kuin kuvaaminen edes juolahti mieleen.)

Kartanotunnelmien jälkeen vei tiemme meidät Päijät-Hämeen ilmailumuseoon, jossa saimme mainion yksityiskierroksen museon innostuneelta ylläpitäjältä. Museossa, joka muuten on saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama hangaari, oli näytillä toistakymmentä käytöstä poistettu konetta sekä pienoismalleja. Erikoisuutena museolla on Blackburn Ripon II F -kone, joita on säilynyt ehjänä vain muutamia kappaleita.

Retken päätimme Kalmarin uimarannalle, mikä kuumana päivän olikin oiva valinta. Vähän viilentävää vettä, piknik-eväät nassuut ja sitten kohti kotia!

Viikko Venetsiassa: herkuttelu ja shoppailu

Italia on minulle ehdottomasti herkuttelun maa. Pastat, pizzat ja gelatot ovat vieneet sydämeni jo aikaisemmillakin reissullamme ja odotukset olivat Venetsiassakin korkealla - mutta elämäni parhaita aterioita en täällä syönyt! Ruokailu Venetsiassa oli ehkä hiukan kalliimpaa kuin aikaisemmissa Italian kohteissamme, mutta arvasimme kyllä jo kaupunkiin mennessämme hinnoissa olevan "turistilisää". Ruoka oli kuitenkin laadukasta ja hyvää, joten laskun maksu aterian päätteeksi ei harmittanut.

Venetsian ruokalistoja hallitsivat ehdottomasti merenelävät eri muodoissaan. Meidänkin reissumme aikana pöydässä näkyi useampaan otteeseen Frutti di mare -pizzoja ja pastoja, testasipa mieheni Pasta al seppie neron, mustekalan musteella värjätyn mustan pastakin. Minun suosikikseni nousi tylsästi tonno cipola, tonnikala ja sipulipizza, jossa kalan suolaisuus ja sipulin makeus yhdistyivät oikein mainiolla tavalla. Ihanaa oli myös tuoreesta tonnikalasta tehty carpaccio-tyyppinen herkku!

Gelato - jäätelö - on oma herkullinen lukunsa. Ikävää sanoa näin, mutta italialaisten pikkukioskien jälkeen valioiden ja ingmanien sokerinmakeat tuotteet melkein itkettävät. Gelatoissa kun oli sekä makua että näköä, pikkupuodeissa nimittäin esillelaittokin on kauniimpi kuin meikäläisittäin. 2,50 eurolla saa kaksi palloa - oivallinen kauppa! Tällä kertaa suosikkimakuni taisi olla pistaasi, mutta kuvassa näkyvä tumman suklaan ja mansikan yhdistelmä ei sekään kyllä ollut yhtään pöhkömpi.

Vaikka Venetsiaa ei mainostetakaan ostosparatiisina, onnistuu siellä shoppailukin. Kauppoja on paljon, mutta suuri osa niistä kylläkin myy turisteille suunnattua krääsää, karnevaalinaamioita tai Muranon lasia. Olen ymmärtänyt että monet halvimmista tuotteista tuotetaan nykyisin Kiinassa, joten jos haluaa tukea paikallista käsityötä, saa olla tarkkana - ja maksaa! Naamiopuodit olivat täynnä upeaa silmänruokaa, mietinkin useammin kuin kerran sitä että kaupunki varmasti näyttää upealta karnevaalien aikaan.

Viikko Venetsiassa: nähtävyydet

 Venetsia itsessään on jo oikeastaan nähtävyys, ainakin minulle se suurin juttu oli kujilla kierteleminen, upeasti rappeutuneiden talojen ihastelu ja fiilistely noin yleensäkin. Sanovat myös että Venetsiassa eksyminen on ehdottomasti oleellinen osa matkakokemusta ja se ainakin meiltä onnistui, useampaankin kertaan. En yleensä eksy reissuillamme, mutta nuo pikkukujat kyllä uhmaavat kaikkea logiikkaa! Onneksi kaupunki on kuitenkin niin pieni että kovin pahasti ei voi päästä eksymään ennen kuin Grand Canale tai meri tulee vastaan.

Nähtävyyksien osalta ne tunnetuimmat taisivat tulla nähdyksi - Dogen palatsi, Pyhän Markuksen kirkko aukioineen, Huokausten silta, Rialto... Kaikki vaikuttavia paikkoja. Palatsissa tosin olisin halunnut nähdä enemmänkin huonekaluja ja tuon aikaista elämää tyhjien huoneiden ja maalausten sijaan, jotka toki olivat vaikuttavia nekin.

Dogen palatsia
korjattiin.

Pienoismalleista ja sotahistoriasta pitäville suosittelen Storico Navalea, merimuseota. Venetsian historia merimahtina on kiehtova ja museossa on siitä monta palasta. Jonottaa ei tarvitse, näyttelyissä on mukavan väljää eikä lipun hintakaan, 1,50 eur, päätä huimaa. Kannattaa kuitenkin huomata museon erikoiset aukioloajat, se nimittäin sulkee ovensa jo 13:30.

Lukutoukkana minua kiinnostivat luonnollisestikin myös kirjalliset nähtävyydet, kuten Caffe Florian, jonne Casanovan sanottiin vieneen naisensa kaakaolle ja Harry's Bar, jossa Hemingwayllä oli oma pöytänsä. Venetsialaiset ovat kuitenkin osanneet hinnoitella nämä nähtävyydet taitavasti, Casanovan nimikkokaakaolla oli hintaa 10 euroa ja Harry's Barkin kuuluu olevan sangen hinnakas paikka. Halusin myös kovasti kurkistaa kansalliskirjastoon mutta epäonnekseni siellä oli yksityistilaisuus juuri tuona päivänä...

Viikko Venetsiassa: asunto

Maaliskuu toi tullessaan kauan odotetun lomaviikon Venetsiassa ja onnekseni olin tervehtynyt jo sen verran
että jaksoimme seikkailla pitkin poikin kaupunkia. Varoituksen sana kuitenkin huonojalkaisille tai muuten vain  liikuntarajoitteiselle, Venetsia on siltojen ja rappusten kaupunki!

Asuimme tällä kertaa hotellin sijasta vuokratussa huoneistossa, se oli hintavertailujen perusteella osoittautunut edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Valittu asunto oli sijainniltaan hyvä, vain noin 10 min. kävelymatkan päässä Rialtosta tai San Marcon aukiolta ja se näytti kuvissa siistiltä ja viihtyisältä. Plussaa tuli mm. ilmaisesta wi-fi yhteydestä sekä aikaisempien vuokraajien kehuvista kommenteista. Kuvia asunnosta emme tietenkään muistaneet ottaa ennen levittäytymistä, mutta niitä löytyy Truly Venicen sivulta, klik!

Näköala huoneiston
isosta makuuhuoneesta.

Huoneiston vuokraaminen osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, oli kiva istua olohuoneessa pitkän päivän jälkeen katselemassa kuvia ja miettimässä seuraavan päivän toimintasuunnitelmaa. Ruokaa emme kämpillä laittaneet, mutta jääkaappi ja teekeitin olivat kovassa käytössä. Herkutteluun kyllä tarjoutui parempia mahdollisuuksia kaupungin monissa ravintoloissa...

Vuokraaminen sujui helposti netin kautta, tilatessa meitä pyydettiin myös ilmoittamaan lentomme saapumisaika. Soitimme vuokrausfirmalle lentokentän vesibussiin päästyämme ja tapasimme välittäjän lähimmällä "bussipysäkillä", josta hän vei meidät asunnolle ja näytti mukavuudet. Asunto vastasi kuvattua oikein hyvin, ainoastaan luvattu televisio ei sattumalta toiminut mutta se ei ollut meille avainasia. Myös lähteminen sujui helposti, tyhjensimme roskat kadunvarteen (venetsialaiset jättävät täydet roskapussit talonsa ovenpieleen) ja jätimme avaimet pöydälle.

Lopuksi vielä varoituksen sana herkkäunisille, äänieristys ei ole vanhoissa venetsialaistaloissa ihan Suomen tasolla. Meidän asuntomme oli pohjakerroksessa, sijoitettuna siten että pienemmät makuuhuoneet olivat kanaalin puolella ja iso makuuhuone kadun puolella. Ymmärtääkseni pienet makuuhuoneet olivat melko hiljaisia mutta ainakin isoon makkariin kuuluivat kadulta kaikki äänet kristallinkirkkaasti. Onneksemme katu oli hiljainen öisin, havahduimme vasta aamulla työmatkalaisten ääniin. Siispä suosittelen ottamaan korvatulpat mukaan mikäli äänet häiritsevät.

Venetsia mielessäin

Viime viikonloppu hurahti matkasuunnittelussa, Venetsian reissu siintää jo mietteissä ja sain vihdoin herra Norkunkin kiinnostumaan kaikista niistä matkaoppaista joita olen kotiin raahannut. Jännää kyllä, emme saaneet edelleenkään kovin selkeää ohjelmaa aikaiseksi, mutta ainakin sain haaveilla monta tuntia. Matkaoppaiden lisäksi tulin selanneeksi useampaakin keittokirjaa alueen ruoasta siinä toivossa että muistaisin vielä parhaimpien herkkujen nimet sitten kun istumme siellä, Venetsiassa, herkuttelemassa katulyhtyjen valossa, kanaalin laineiden liplattaessa. 

Päänvaivaa aiheuttaa vielä ainakin sää - mitä laittaisin laukkuun kun keli kuitenkin vaikuttaa melko vilpoiselta. Ja entäs jos tulee Aqua Alta? Ja matkalukemiset? Näkyvätköhän paavi-meiningit katukuvassa paljonkin? Mistä saisi kaupungin parhaat gelatot? Paljon on mietittävää...

Huono bloggari

Huono bloggari täällä hei! En ole viime viikkoina päivittänyt blogiani, koska muuta tekemistä on ollut yksinkertaisesti liikaa. Kun olen päässyt vihdoin sohvannurkkaan henkäisemään, ei blogin kirjoittaminen ole ollut ensimmäisenä mielessä, valitettavasti.

Tämmöistä on, työkiireiden ohella, tullut puuhattua:

Olen herkutellut...

kaivannut aurinkoa...

nauttinut usvaisesta auringonlaskusta...

ollut kiireinen...

viettänyt aikaa lentokentällä...

tarkemmin sanottuna Ruotsissa. (Arlandan reissusta kerroin lisää kirjablogissani.)

löytänyt vihdoin ulkovalot ja ripustellut niitä...

nautiskellut hyvistä kirjoista...

ja nähnyt sen Jennifer Lopezin kuuluisan pepun. Tosin aika kaukaa mutta kuitenkin. Oli komia keikka.

Teemakuvauksen kuukauden kuvahaasteen aihe oli arki ja suurin piirtein tältä se minun maailmassani näytti. Marraskuun aiheena on kuva samasta aiheesta eri värityksellä, kokeilemme miten värillisen kuvan tunnelma muuttuu jos väritys muutetaankin sepiaksi tai mustavalkoiseksi. En ole muuten tätäkään ehtinyt vielä aloittaa...

Pari kuvaa Tukholmasta

Viime viikolla käväisimme Tukholmassa katsomassa sikäläistä kevättä. Aika samalta se näytti kuin meidänkin keväämme, vain isot ja likaiset lumikasat puuttuivat maisemasta. Alunperin aikomuksemme oli kierrellä vanhassa kaupungissa, mutta säät eivät suosineet meitä (satoi vuoroin lunta, vuoroin vettä), joten päädyimme kiertelemään kaupoissa. Ihan kivaa puuhaa toki sekin, löysimme muutaman kivan kaupan, mm. DesignTorgetilta löytyi yhtä sun toista hauskaa!

Lähdin pongailemaan reissulle myös pöllöjä ja niitähän löytyi!

Apoteket Uggla

Pöllökoukkuja

Taiteltavia linnunpönttöjä, aika söpöjä!

Torilla oli jo ihanasti kevätkukkia!

Prinsessa Estelle oli päässyt jo vanhempiensa seuraksi tiskirättiin.

Nordiska Kompaniet oli suunnitellut Estellelle myös oman versionsa  prinsessa-kakusta, kauniilta näytti.

Hemmotteluviikonloppu Tallinnassa, päivä 2

Sunnuntain ohjelmassa oli rauhallinen aamupala ja kauneushoitoja. Aamupala nautittiin Tsaikovski-ravintolan tiloissa, jotka olivat todella miellyttävät. Aamiainen oli maukas, hotellien perussettiä ilman suurempia yllätyksiä. Iso plussa kuitenkin kauniista asioista ja mielettömän hyvästä bergamottiteestä. Sitä tuli juotua useampikin kupponen!

Telegraaf-hotellissa toimii Elemis Spa, johon meillä oli varattuna ajat. Span yhteydessä on myös uima-allas ja saunatiloja, joita ei kuitenkaan tällä kertaa tullut testattua. Minulle oli varattuna tunnin hieronta. Suhtaudun vähän empiväisesti kauneushoitoloiden hierontoihin, sillä joskus olen saanut niissä lähinnä miellyttävää sivelyä. Tällä kertaa hoito oli kuitenkin oikein hyvä, hoitaja osasi hieroa napakasti mutta silti rentouttavasti. Hieronnan päätteeksi olin lähes unessa - ihanan rentouttavaa!

Rentouksen jälkeen suuntasimme vielä kaupoille, tällä kertaa Viru-keskuksen lähistölle. Osa seurueesta teki löytöjä, osa ei. Ne täydelliset juhlakengät jäivät puuttumaan, mutta sen sijaan lämpimät ja vettäpitävät saappaat löytyivät aleista. Herkkuja kotiinviemisiksi ostimme Kaubamajan ruokaosastolta.

Laivaristeily olikin sitten melkoinen paluu arken rennon luksustelun jälkeen. Laiva oli tupaten täynnä väkeä ja juuri mihinkään ravintoloista ei mahtunut istumaan. Ainoa vapaa pöytä löytyi a la carte-ravintolassa jossa kyllä sitten olikin mukavaa istua vähän väljemmin ja nauttia vähän tuoreemman näköisestä ruoasta...

Hemmotteluviikonloppu Tallinnassa, päivä 1

Lauantaina lähdimme viettämään tyttöjen hemmotteluviikonloppua, joka tulikin tarpeeseen. Tallinna oli tässä suhteessa oiva valinta, helppo ja tuttu, matkoihin käytetty aika on melko vähäinen ja luksus irtoaa vähän edullisemmin. Voisin toki vähän purnata Tallinkin laivojen tungoksesta ja epämukavuudesta, mutta jätetään se johonkin toiseen kertaan.

Asuimme Hotel Telegraafissa, joka on vain kivenheiton päässä Raatihuoneen torista. Kätevä sijainti siis. Hotelli on perustettu entisen lennätintoimiston taloon, joka näkyi hauskasti sisustuksessa, mm. huoneemme puhelin oli wanahanmallinen. Koska meidän huoneemme ei ollut sisäänkirjoittautuessamme vielä valmis, jätimme laukut tavaransäilytykseen ja lähdimme - minnekäs muualle kuin - shoppailemaan.

Päätimme suunnata Rocca al Maren ostoskeskukseen ja nappasimme tolpalta taksin, toki sellaisen Tallink Takson, joita on luotettaviksi mainostettu. Sisäänhypätessämme emme kiinnittäneet kylliksi huomiota taksimittariin, joka siis siinä tolpalla jo näytti 17 euron hintaa. Matkan aikana kyllä aloimme ihmetellä sitä miksi mittari liiku lainkaan ja perille tultaessa oli vain uskottava että kuski todella aikoi veloittaa meiltä tuon summan melko lyhyestä matkasta. Tuolloin mietimme että kenties kyseessä on joku vyöhykelisä, mutta kun paluumatka hotellille maksoi vain 8 euroa, oli pakko todeta että kuski oli vedättänyt meitä. Luultavimmin hän oli jättänyt edellisen ajonsa "hinnan" päälle mittariin. Mitä tästä opimme on se, että taksissa pitää siis aina ensin tarkistaa että mittarissa näkyy aloitusmaksun summa.

Rocca al Mare osoittautui ihan mukavaksi kauppakeskukseksi, jossa saman alan liikkeet on koottu yhteen samalle käytävälle. Itse ihastuin Reserved -nimisen kaupan tuotteisiin, ihania ja värikkäitä vaatteita! Melkein kuin kevät olisi jo täällä... Välillä nappasimme lounassushit Silk-nimisessä ravintolassa, jossa oli tarjolla vähän erikoisempiakin susheja. Nami!

Ostosten jälkeen raahauduimme takaisin hotellille vähän lepäilemään ennen illallista. Huone oli kiva, sävyiltään punamusta ja melko tilava. Olimme tehneet etukäteen pöytävarauksen ravintola Troikaan, joka sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä, mutta myös hotellin oma ravintola, Tsaikovski, vaikutti laadukkaalta. Troikka oli ihan hauska, venäläistä ruokaa tarjoileva ravintola, jossa ainakin lauantai-iltana oli myös live-viihdettä. Säännöllisin väliajoin ravintolan keskikäytävän valtasivat tanssitytöt tai sitten vanhempi rouva lauloi harmonikan säestyksellä. Mielenkiintoamme piti yllä myös tarjoilijamme, jolla kenties oli huono päivä. Tilauksen osat saapuivat pöytiin vähän eri aikoihin ja välillä osa tilauksessa unohtuikin...Alkupaloina herkuttelimme blineillä, pääruokaksi nautimme lohta, ankkaa ja Kiovan kanaa, jälkkäriksi sitten liekitettyjä hedelmiä ja suklaayllätyksen. Varsinkin liekitettyjä hedelmiä ihmettelimme pitkään, ystäväni jälkkäri kun oli liekeissä useamman minuutin. Hauskan näköistä!

Päivän päätteeksi hotellissa odotteli pieni yllätys. Telegraafilla olikin turn down -palvelu eli henkilökunta oli käynyt laittamassa sängyt nukkumiskuntoon, laittanut pienet matot ja tohvelit sängyn viereen, tuonut yöveden ja tietysti sen suklaan tyynylle. Mukavaa pientä luksusta!