lauantai 15. elokuuta 2015

Finland Airshow

Tänään vietin päivän taivaalle tuijotellen - senkin uhalla että niskani ovat maanantaina ihan jumissa. Meneillään on Finland Airshow Malmin lentokentällä ja pitihän koneiden temppuilua päästä katsomaan. Taivaalle piirtyikin päivän mittaan mm. sydän ja hymynaama sekä aimo annos erilaisia kiemuroita. Päivän kunkku oli kuitenkin viimeisenä esiintynyt Hornet, jonka voima teki vaikutuksen, moottoreiden ärjyntä oli hurjaa ja melkein jo fyysistä. Kokemisen arvoinen juttu!




maanantai 22. kesäkuuta 2015

Viikon 25 parhaat hetket

Viikosta 25 jäi parhaiten mieleen kolme asiaa: kiire, kaverit ja nukkuminen. Juhannusviikot kun näkyvät työssäni pienimuotoisena työtsunamina joka on seurausta siitä, että kollegani ovat valmistautumassa lomallelähtöön ja siivoavat työpöytiään. Nyt vuorossa on jokunen viikko lähes autiolla toimistolla, ihmetellen outoja juttuja kesälomasta haaveillen. Sekin on toki tulossa, mutta vasta heinäkuun lopulla. Ja voi pojat, miten pitkältä ajalta kuukausi juuri nyt tuntuukaan!!

Viikkoon mahtui myös mahtihetkiä kavereiden kanssa: kävimme porukalla ostamassa Vanhalla ylioppilastalolla sijaitsevasta Magnumin luksusjätskibaarista kustomoidut jätskit, jotka olivat kieltämättä aika makoisia. Minun (ja näemmä aika monen muunkin) valinta oli valkosulkaajätski mansikkalastuilla, pähkinöillä ja vaahtokarkeilla.

Juhannuspäivän kaverimuisto onkin sitten märempää sorttia. Tarkoitus oli nimittäin kuntoilla ja reippaina likkoina mietimme että pikkusade ei haittaa. "Ei se metsässä niin kovasti tunnu". "tää varmaan loppuu ihan kohta". Ei loppunut. Viimeiset pari kilometriä, veden tippuessa lippiksestä kuin räystäältä, pohdiskeltiin olivatko urheilutakit jo täysin läpimärkiä vai vain osittain. Mutta silti, meillä oli kivaa. Kaverit - niiden kanssa kastuminenkin on hauskaa.

Juhannuksen kovin sana olikin rentoilu ja nukkuminen. Otimme iisisti, latasimme akkuja ja teimme kivoja juttuja. Tähän liittyen löysin (myöhäisherännäisenä) Mr. Selfridges -sarjan johon koukutuin heti. Kelpo näyttelijäkaarti (nimiosaa esittää mainio Jeremy Piven), komea puvustus ja lavastus ja kelpo juoni - historiallisen draaman ystävät, tsekatkaa tämä!



maanantai 15. kesäkuuta 2015

Viikon 24 parhaat hetket

Viime viikolla alkoi vihdoin tuntua kesältä, siis ulkona tarkeni joinain päivinä ihan ilman takkiakin. Jipii! Tällä viikolla iloitsimme ainakin seuraavista:

1. uusia ravintolatuttavuuksia

Kävimme työporukan kanssa illastamassa El Grecossa (Ludviginkatu 3, Helsinki) ja ruoka oli oikein maittavaa. Grillilammas oli maistuvaista ja erikoisesti pidin kreikkalaisesta jugurtista ja hunajasta koostuvasta jälkkäristäni jonka söin oikein hitaasti ja hartaasti.

2. työkaverit, jotka lahjoittavat säkillisen raparperia

Kyllä vain, tämmöinen onnenpotku on osunut kohdalleni ja raahasin töistä kotiin säkillisen raparperia. Parhautta! Ensimmäiset kiisselit on keitelty ja hyvää on.

3 . kesä tulee!

Viikonloppuna alkoi jo tuntua kesältä ja vaikken vielä uskaltautunutkaan uimaan, piti kesävarpaita kuitenkin jo uittaa vähän. (Valitettavasti lämpö loppui heti seuraavana päivänä mutta olihan se kivaa niin kauan kuin kesti. )

3. laiska sunnuntai

Joskus on paikallaan pitää laiska sunnuntai ja vain vetelehtiä ja kiitos luontoäidin järjestämän sadepäivän, tuli rentouduttua. Herra Norkku uppoutui Prison Breakiin, minuun kolahti Outlander. Ei siivoamista tai mitään pakollista tekemistä. Vain sateen ropinan kuuntelua ja viihdettä.

4. Outlander-sarja

Pääsin vihdoinkin tänne asti digiboksin siivousurakassani ja onpa muuten mahtava sarja! Etenkin sarjan tunnusmusiikki on sydämeenkäyvän upea. (Pitäisikin ehkä joskus matkustaa Skotlantiin. Tai ainakin lukea tämä Gabaldonin kirjasarja. Tai molemmat.) Ihana!


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Leffassa: Jurassic World (2015)

Perjantaina matkattiin jälleen elokuviin - valinta oli tällä kertaa herra Norkun joka fanittaa Jurassic Park -elokuvia joten käsky kävi varata liput Jurassic Worldiin. Odotukset 3d-dinojen suhteen olivat korkealla ja herra pitikin elokuvasta kovasti, kun taas itse en innostunut niin kovasti. Elokuvan paras juttu ovat tietysti dinosaurukset joiden kanssa ollaankin onnistuttu hienosti ja actionia piisaa muutenkin ihan kiitettävästi - tylsää ei kahdessa tunnissa todellakaan ehtinyt tulla. Jurassic World voisi jopa kiinnostaa ihan matkakohteenakin - olettaen että voisin olla varma ettei Tyrannosaurus tee allekirjoittaneesta Norkkuburgeria!

Mutta itse mussutan seuraavista jutuista:
  • elokuvan henkilöt jäävät melkeinpä latteammiksi kuin dinosaurukset, mm. Bryce Dallas Howardin esittämä sankaritar jää kovin tylsäksi ja harmittelin myös ettei loistava Vincent D'Onofrio saanut monipuolisempaa roolia esitettäväkseen.
  • lukuunottamatta Chris Prattin sankaria kaikista muista (aikuis)näyttelijöistä on vaikeaa pitää.
Ihmetykset:
  • sankaritar juoksentelee koko elokuvan ajan dinoja karkuun korkokengissä mm. metsässä ja allekirjoittanutta kiinnostaisi tietää mistä moisia kenkiä löytää. Itseltäni onnistuu vain pikaspurtti bussille, kyseenalaisella vauhdilla.
  • erikoista kyllä, sankarittaren vaatteet repeytyvät ja likaantuvat kovasti elokuvan edetessä, miesnäyttelijöiden vaatetuksen ollessa edelleen loistokunnossa.


maanantai 8. kesäkuuta 2015

Viikon 23 parhaat

Viime viikon parhaita hetkiä on vaikea valita - viikko oli paitsi kylmä, myös väsyttävä ja pitkä. Huippuhetket jäivät jotenkin kaiken muun alle. Pahantuulisia ihmisiä tuli viikon aikana
valitettavan paljon vastaan, liekö alustava lomalle jäämisstressi painamassa vai olivatko tähdet kenties huonossa asennossa - mene ja tiedä. Tuittupäitä vain piisasi ja viikon lopulla tunnelmat olivatkin sen mukaiset. Kiitti tyypit.

Niin, niitä huippuhetkiä.

1. Väsyneet kikatushetket kollegan kanssa. On oikeasti hienoa että minulla on mahtavia työkavereita ja arvostan suuresti myös väsyneitä kikatushetkiä. Naurusta saa uutta virtaa.

2. Viikonloppu hurahti aidan ja varaston maalauksen sekä pihan istustuslaatikon parissa. Oli kivaa ja puuhailu tuntui kropassakin. En ole remonttiässä enkä välttämättä omaa viherpeukaloakaan mutta luulen että opin koko ajan uutta. Lisäksi siinä että näkee omien kättensä jäljet on todellakin jotain todella tyydyttävää.

3. Kinuskikissan vaniljaraparperipiirakka. Kokeilin tätä sunnuntaina työkaverin yllytyksestä ja hyvää oli, oivallinen happaman ja makean liitto. Omat raparperini (viime vuonna istutetut) olivat jo niin isoja että niistä sai piirakan verran satoa, tuurilla voin loppukesästä leipoa toisen kerran. Pieni sato, mutta onpahan oma.

4. Ensi viikon on pakko olla parempi - eikö?

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Viikon 22 parhaat

Viikko on mennyt hurahtaen, töissä ja kotona on piisannut kiitettävästi vauhtia ja muutamana aamuna on ollut suorastaan zombie-olo kun uni ei ole yöllä maittanut.

1. Uusi tukka

Bye-bye ikuinen ponnari, tervetuloa tuulessa liehuvat kutrit! On jännää huomata kuinka niinkin pieni asia kuin kampaajalla käynti antaa tuntee uudistumisesta ja uutta energiaa. Muutos ei (tälläkään kertaa) ollut radikaali mutta silti huomaan siveleväni uusia lyhyempiä kutreja onnellisena. Saattaapa olla että olen löytänyt itselleni vihdoinkin uuden luottokampaajan!

2. Vanhojen työkavereiden tapaaminen

Tiistaina tapasin reilun viiden vuoden takaisia työkavereita Juttutuvassa. Oli ihanaa ja outoa. Oli kuin ei koskaan olisi oltukaan erossa, mutta silti (luonnollisestikin) kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, muutama oli ehtinyt eläkkeellekin. Samalla tajusin myös sen kuinka onnekas olen löydettyäni mahtavia työystäviä sekä entisestä että nykyisestä paikastani. Kiitos tyypit, että olet olemassa!

3.  Pihalaatoitus

Vihdoinkin! Kiitos herra Norkun reippaan työn, etupihan iso mutainen kuoppa on poissa ja tilalla on siisti laatoitus ja piha on yht'äkkiä muuttunut pikkuisen isommaksi.

4.  Sunnuntairetki Nuuksioon

Meillä toimitaan usein sumealla logiikalla. Sunnuntain suunnitelmana oli alunperin "joku kiva brunssi" mutta koska mieleen ei tullut mitään sopivaa paikkaa, päädyimme lähtemään eväsleipien kanssa Nuuksion kansallispuistoon - melkein sama juttu! "Ravintolalla" on hulppeat puitteet, tuulen suhina ja lintujen liverrys olivat mainiota taustamusiikkia. Plussaa annan kuntojumpasta, jyrkissa nousuissa saa tehdä jo ihan mukavasti työtä.

maanantai 25. toukokuuta 2015

Viikon 21 parhaat


Ihan parhaita juttuja viikolla 21 olivat:

1. Piha

Liekö keski-ikäisyys kiusaamassa mutta huomaan pihan ja puutarhassa mylläämisen olevan tosi kivaa! Erityisen mahtavaa se on juuri tähän aikaan vuodesta kun mullan alta alkaa kun luonto alkaa näyttää parastaan.  Sain viime syksynä ison nipun erilaisia kukkasipuleita ja on ollut jännittävää nähdä mitä mullan alta oikein kuoriutuu. Toistaiseksi kaikki on oikein lupaavaa: tulppaaneita sekä perunanarssisseja - lemppareitani! Myös väriloisto tekee pitkän harmaan kauden jälkeen oikein hyvää silmille. Ainoat keksimäni miinuspuolet tälle ihanuudelle ovat se, että Instagram-tilini on täynnä kukkakuvia jotka luultavasti ovat tylsiä kaikista muista paitsi minusta ja se, että naapurit ihmettelevät kun rouva Norkku kyyristelee jatkuvasti kukkapenkissään kameran kanssa.



2. Työpaikan virkistyspäivä

Työpaikkani joka keväinen virkistyspäivä oli oikein kiva ja sää suosi meitä paremmin kuin osasimme arvatakaan: aamun pilvisyys nimittäin muuttui huikeaksi auringonpaisteeksi! Suuntasimme tällä kertaa saaristoristeilylle ja aikaa vietettiin merellisistä maisemista, hyvästä ruoasta ja kivasta seurasta nauttien. Westendin rantahuvilat herättivät vain mietoa kateutta: totesimme yksissä tuumin että niissä oli liikaa ikkunoita pestäviksi ja ruohoa leikattavaksi. Oma kompakti koti kullan kallis!




3. Fillarointi ja Helsinki Fly-In

Tiedän että hehkutin fillarointia viime viikollakin mutta kun se on edelleenkin niin kivaa! Kilometrit karttuvat ja toivoakseni myös kunto kasvaa. Viikonlopun lenkkeihin toi pikantin lisänsä myös Malmin lentokentän Helsinki Fly-In -tapahtuma jossa taitolentäjät ja komea vanha DC-3 sulostuttivat taivasta. Poljin yhden ylimääräisen lenkin ihan vain uteliaisuudesta! Samalla tulin ponganneeksi että Finland Airshow järjestetään ko. kentällä myös tämänkin vuoden elokuussa. Viime vuonna meno oli sangen komeaa, odotan siis innolla uusia esityksiä.






4. Pionit

Valitan, vielä yksi kukkajuttu. Olen nimittäin tällä viikolla havahtunut siihen että pionit ovat upeita. Ostin kotiin muutamia maljakkoon ja olen kuluttanut reiluhkosti aikaa vain niiden ihailemiseen ja nuuhkimiseen. Kukkiin laitettu raha ei todellakaan mennyt siis hukkaan, niin paljon kivempaa on nyt istua keittiönpöydän ääressä.

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Välimerellä

Sain vihdoinkin aikaiseksi kirjoittaa matkastamme Välimerelle.  Yksi ns. bucket list -haaveistani on ollut päästä joskus oikealle risteilylle, siis sellaiselle joita lapsena tuijottelin Lemmenlaivasta. Tammikuisilta Matkamessuilta tulin hetken mielijohteesta kantaneeksi kotiin ison nipun risteilyesitteitä ja siitä se sitten lähti.

Päätimme että ensimmäinen risteilymme olisi lyhyt (3 yötä) koska herra Norkku ei ollut varma kyllästyisikö kuoliaaksi laivalla. Myös talvilomaviikko asetti rajoituksia matkan kestolle ja suunnalle joten päädyimme lopulta varaamaan Norweigan Epicin Barcelona - Palma - Marseille - Barcelona -risteilyn. Toisena vaihtoehtona olisi ollut Venetsiasta lähtevä risteily mutta tiesimme että sesongin ulkopuolelle Venetsiaan saattaa olla vaikea saada edullisia, saatikka sitten vielä suoria lentoja joten vaaka kallistui Barcelonan puolelle. Kaveripiirimme on hehkuttanut kaupunkia kovasti joten valinta tuntui oikein hyvältä.

Lentojen sommittelu osoittautui kuitenkin haastavaksi, mutta lopulta edullisin yhdistelmä oli lentää Barcelonaan maanantai-iltana töiden jälkeen ja palata sunnuntai-iltana yö-lennolla. Risteilyn oli määrä startata keskiviikko-iltapäivänä mikä jättäisi meille muutaman päivän kaupunkiin tutustumiselle. Palaisimme satamaan sunnuntai-aamuna eli laskeskelimme meillä olevan vielä melkein kokonainen päivä shoppailulle. (Tässä tosin unohdimme huomioida sen, että Barcelonassa tosiaan monet kaupat ovat kiinni sunnuntaisin...) Onneksi kuitenkin ravintolat ja turisteille suunnatut nähtävyydet ja pikkukaupat olivat auki, ihan suljetussa kaupungissa ei tarvinnut silloinkaan tallustella. Tämä olikin hyvä muistutus itselleni: tarkista aina kohdemaan käytännöt sunnuntain ja arkipyhien suhteen!

Kokonaisuutena matka oli mitä mainioin, vain paluu sateiseen ja koleaan kotimaahan hieman masensi. Yritän palata seuraavissa postauksissa tarkemmin Barcelonaan, Palmaan, Marseilleen ja risteilyn tunnelmiin.

maanantai 18. toukokuuta 2015

Viikon parhaat

Näin maanantaina on kiva muistella menneen viikon iloja ja touhuja, siispä vuorossa pieni katsaus kohokohtiin.

Kilometrikisan startti!

Lonkan limapussin tulehdus ajoi minut lenkkeilyn sijasta fillaroimaan viime kesänä ja yllätin itseni rakastumalla tähän lajiin. Työpaikan kilometrikisa oli kaltaiselleni listafriikille oiva kannustin, ylitin oman tavoitteeni - 1000 km 11 kilometrillä. Lämpötilan noustua alkoi asfaltti taas kutsua ja viime viikolla karautimme Nopsan kanssa taas matkaan ja kyllä vaan - oli se ihanaa!

Tämän vuoden tavoite pysyy tonnissa, mikä tarkoittaa sitä että joka viikko tulisi polkea 56 km. Se tuntuu tällä hetkellä paljolta mutta ryhtiä hommaan tuo se, että tiedän saavuttaneeni tavoitteen aiemminkin. Ensimmäisen viikon polkusaldo on 58 kilometriä eikä se ihan helpolla tullut mutta se kunto taas lähtee nousemaan.

Nopsan selässä tulee muuten nähtyä paljon kaunista, sääli että innokas polkija harvoin malttaa pysähtyä.


Kaverit

Helatorstaina pääsimme ensivisiitille kaverin uuteen kotiin. Tarjoilut hoidettiin rennosti Kotipizzan avulla ja viihteenä toimi mm. Aikuiset ystäväni -kirja jonne olimme 11 vuotta sitten kirjoitelleet. Seurasi silmien muljauttelua ja kikatusta, olemme aikanamme olleet aika kirkasotsaisia esim. työkuvioiden ja miesihanteiden suhteen. You live, you learn...

Oli kiva päivä ja ihmettelen sitä, kuinka olenkin löytänyt elämääni nämä ihmiset joiden kanssa on helppo puhua kaikesta.




Viikon päänsärky
 
Viikon päänsärkyä edustaa edellisen viikon talkoissa kaiveltu etupiha. Vanhoja pensaita siirreltiin tulevan laatoituksen tieltä ja sehän oli aika rankka jumppa. Lihakset kyllä toipuivat mutta se pihalla oleva epämääräinen multainen kuoppa kyllä vaivaa mieltä - haluaisin saada sen kuntoon mahd. pian.

Piha on kyllä muuten ollut ihastuksen aihe - tulppaanini ovat alkaneet kukkia ja huomaan hiippailevani kuvaamaan niitä jatkuvalla syötöllä!


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen pöhinät eli väkijoukkoja ja kadonnut ravintola

Sattuneesta syystä (you know, se rutto) meillä vietettiin varsin suunnitelmatonta ja rentoa pääsiäistä. Hyvää mutta helppoa ruokaa, menoja vain fiilispohjalta ja paljon lepoa. Toimi oikein hyvin. 



Pyörähdimme Fallkullassa ihastelemassa eläinvauvoja(karitsoja, kilejä ja tipuja) miljardin muun ihmisen seassa. Söpöjä olivat mutta väkeä oli kuin pipoa ja siksi kameraan tallentuivat vain hattivatit jotka nekin ovat kivoja.


Maanantaina huomasimme että Kaapelitehtaallahan on kirpputori, joten suuntasimme sinne. Leuka kieltämättä loksahti auki nähdessäni parinSADAN metrin mittaisen jonon tapahtumaan mutta kun oltiin kerran paikan päälle tultu niin ei auttanut kuin odotella. Jono eteni onneksi aika nopeasti ja kiitos kävijämäärien säätelyn, oli tapahtumassa sisälläkin suht. koht. miellyttävää liikkua. Suurempia löytöjä ei tullut tehtyä mutta kivaa meillä oli kuitenkin. Ei paha.


Kotimatkalla kurvasimme Vanhankaupungin kosken kautta ja mieleen muistui kosken rannalla vaaleassa puutalossa sijainnut ravintola jota aikoinamme harkitsimme hääpaikaksi. Ajattelimme verestää muistoja mutta kappas vaan, koko talo näyttää kadonneen! Joko kaikki on ollut pelkkää yhteistä kuvitelmaamme tai sitten talo on purettu. Pyörimme siis aikamme ihmeissämme etsimässä taloa (okei, minä ehkä myös kuvasin koskea joka oli aika vaikuttava) kunnes löysimme toisen kahvilan ja suklaakakkua ja elämäni palasi takaisin raiteilleen.

Onko kenelläkään muistihavaintoja tuosta ravintolasta ja siitä, mihin se on kadonnut?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pitkästä aikaa

Viime postauksesta on kulunut jokunen hetki. Syy siihen on tavallista sitkeämpi flunssa (tai mikälie rutto tämä onkaan) joka alkoi helmikuun lopulla ja yrittää edelleen heittää kapuloita elämäni rattaisiin. Takana on mukava satsi korva-, silmä-, poskiontelo - ja vaikka mitä tulehduksia vatsataudilla höystettynä ja kurkkukivusta on tullut osa elämääni. Valitettavasti.

Sattuneesta syystä, elämässäni ei ole tapahtunut kauheasti mitään kertomisen arvoista. Enimmäkseen olen niistänyt nenää, juonut kuumaa ja katsonut hurjasti telkkaria. Tutuksi ovat tulleet mm. sellaiset laadukkaat ohjelmat kuin

  • Prinssi Harrylle morsian (Oikeasti, ketä siinäkin höynäytetään, katsojaa vai potentiaalisia prinssimorsioita?)
  • Tempatation Island(Miksi kukaan osallistuu tähän ohjelmaan? Miksi jokainen kuvailee deittikumppaniaan aidoksi ihmiseksi? Onko aitous uusi musta?),
  • jotain hääpuvun osto-ohjelmaa jossa morsiot vääntävät itkua kun sopivaa mekkoa ei tunninkaan sovittamisen jälkeen löydy (FirstWorldProblems, anyone?) 
  • Masterchef Australiaa josta ihan oikeasti tykkään!! (En osaa oikeastaan laittaa ruokaa mutta kivahan se on katsella ihmisiä, jotka osaavat.) 

Että tämmöistä menoa. Jalkeilla ollaan ja enää vain tuo kurkkukipu on harminani - toivottavasti sekin joskus katoaa. Veto on poissa mutta elättelen toivoa siitä että yliannostamalla C-vitamiinilla ja palaamalla sinnikkäästi tuttuihin rutiineihin elämä voisi joskus edes voittaa.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Rakkautta on melonin raahaaminen räntäsateessa

Ei mennyt niinkuin Strömsössä tämä ystävänpäivä. Halusin yllättää siipan ja olin tehnyt mm. pöytävarauksen kivaan ravintolaan. Hykertelin mielessäni ajatellessani iloista yllättyjää. Päivää ennen miehellä alkoi nuha ja lauantai-aamuna meille oli muuttanut punanenäinen kuumeinen örkki joka etäisesti muistuttaa puolisoani. Se niistä suunnitelmista.

Siispä kivan aterian sijaan keittelen siipalle kuumaa mehua. Kaiketi rakkautta on sekin että lampsii räntäsateessa kauppaan hakemaan muruselleen nenäliinoja ja melonin?

perjantai 13. helmikuuta 2015

Tuhat ja yksi tarinaa uimahallista

En ole mikään zen-ihminen vaikka monesti haluaisinkin. Vesijuostessa olisi hienoa keskittyä liikkeeseen tai vedentunteeseen mutta eihän se minulta onnistu. Minun mietteeni huitelevat missä milloinkin, usein kanssauimareissa joiden katselemiseen en toistaiseksi kyllästynyt. (Voisi ehkä ajatella vesijuoksu on vähän samanlaista kuin kahvilassa istuskelu. Mutta ilman kahvia ja istukelua - ja vedessä.)

Viime viikolla pongasin esimerkiksi viereiseltä radalta pojan joka oli tatuoinut napansa auringon ja tuon tatuoinnin taustoja pohtiessa aika hurahtikin kivasti. Kaipaako poika lämpimiin maihin joissa aurinko lämmittää kivasti vatsaa vai ajatteleeko hän olevansa maailman napa? Vai haluaako hän viestittää olevansa lämmin ihminen? Tai suorastaan kuuma? Kysymyksiä, kysymyksiä...

Tänään hallissa oli ulkomainen isoisä joka näytti varanneen radan lapsenlapsensa treenaamiseen. Ukki oli iso ja karhumainen ja näytti ottavan tehtävänsä vakavasti, eläytyen hienosti eri uimaliikkeisiin. Molemmilla näytti olevan oikein kivaa ja minä pohdiskelin mistä maasta he mahtoivat olla kotoisin (olin kuulevani englantia aksentilla) ja mikä polku oli tuonut heidät tänne. Totta puhuen, kehittelin jo taustalle kaikenlaista tarinaakin, joku tuossa parissa vain hymyilytti ja kutitti mielikuvitusta.

Oma lukunsa ovat sitten uimakoululaiset joita on myöskin kiva katsella. Ensimmäisiä haparoivia uimahyppyjä, lapsia joista toisia pitää melkein hillitä hyppäämään ja toisia, joita selvästi vähän pelottaa. Ja iso hymy hypyn jälkeen on myöskin kiva nähdä. Osasin!

Että kyllä. Olisi kivaa olla zen ja tyhjentää mieli mutta käyhän se näinkin, maailma on avara ja kiinnostava!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Litsläts

Voi jukra että Suomen talvi näyttää taas kauneimman puolensa. Loskaa. Litsläts. Uuh. Joten loogista kyllä, lähdin uimahallille kokeilemaan vesijuoksun alkeiskurssia. Olen joskus uteliaisuuttani kokeillut juoksuvyötä mutta touhu meni silloin jokseenkin määrättömäksi pomppimiseksi joten jonkin sortin info tulee kyllä tarpeeseen.

Ja olipas muuten hauskaa! Ja tehokasta! Kokeilimme aitajuoksua, pikajuoksua ja vielä hiihtoakin eli erilaisia juoksutekniikoilla joilla treeniin saa vähän vaihtelua ja tehoa (ihastuin etenkin pikajuoksuun, tätä olisi kiva kokeilla joskus pitkällä uimaradalla intervallina!)

Kiva treeni ja parasta kaikessa on se, että se jälkeen ei ole hikinen vaan olo on oikeastaan aika freesi. Ja kaiken kruunaa höyrysauna. Mutta onkohan vesijuoksusta innostuminen keski-ikäisyyden merkki?! Pitäisikö huolestua?!

torstai 29. tammikuuta 2015

Läähätän ja läkähdyn - ihanaa!!!

Uuden vuoden vierähdettyä minä - kuten ilmeisesti muutama muukin - aloitin ryhdikkäämmän ja terveellisemmän elämän. Olen yrittänyt vastustaa luontaista kaikki-mulle-heti -mentaliteettiani ja mennä eteenpäin järkevästi ja pienin askelin.  Ihan ensin halusin saada liikuntarytmini kuntoon joten eikun jumppakorttiin aikaa lataamaan!

Tammikuun pimeinä iltoina siis kokeilin kaikenlaista ja vaikka välillä hirvittikin, olen löytänyt itselleni aika kivoja uusia lajeja. Yksi tällainen on kahvakuula, tunti jolle aina tassuttelen pikkuisen peläten sitä millaista kidusta tänään onkaan luvassa ja jolta lähden lihakset vapisten ja hymy huulilla. Tunti on aika rankka varsin tämmöiselle rapakuntoiselle vasta-alkajalle mutta pohjalta onkin ihan hyvä aloittaa.

Parasta tunnissa taitaa olla mainio ohjaaja, joka hauskasti mutta silti päättäväisesti onnistu pusertamaan meistä jumppaajista jokaisen hikipisaran ja vielä vähän naurattamaankin siinä puuskuttamisen lomassa. Tunnelma onkin aika rento - ihmiset juttelevat sekä ohjaajalle että jopa toisilleen mikä minusta tuntuu harvinaiselta ja hauskalta.

Olen yllättynyt ja kiitollinen siitä, että liikunnan ilo on löytynyt - elämä vaan on helpompaa niin.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Aktiivisuusmittari - uhka vai mahdollisuus?

Sain joululahjaksi yhden kauden hittituotteista - aktiivisuusmittarin. Olin etukäteen pohdiskellut mahtaako moinen olla kuitenkin turhake, mutta toisaalta tuumin että uusi elämäni voisi alkaa tehokkaammin askelmittarin avulla ja oman unenlaadun analysointikin kiinnosti. Nyt kun olen joku jokusen päivän uudella lelullani leikkinyt sanoisin ettei aktiivisuusmittari ehkä anna elämääni ihan hurjasti uutta mutta toisaalta en sitä odottanutkaan.

Minun mittarini siis lähettää datansa puhelimeeni jonka appsissa voin tarkkailla tuloksiani. (Tilastonörtti kiittää!) Käyttö on sangen simppeliä, ohjekirjaa en ole juurikaan vilkuillut vaikka sellainenkin mukana oli. Ehkä hankalinta on saada ranneke kiinnitettyä, sillä ainakin toistaiseksi systeemi on varsin napakka.

Rannekkeen pitäisi siis mitata ottamiani askelia, laskea niiden ja mittojeni perusteella kalorinkulutus ja lisäksi tarkkailla uneni laatua. Ajatus askeltavoitteesta miellyttää, minun on helppoa motivoida itseni tekemään asioita juuri tällä tavalla. Olen kuitenkin jo keksinyt kuinka voin huijata mittaria, joka selvästi laskee "tömähdyksiä" joita kävellessäkin tulee. Riittää nimittäin kun heiluttaa kättään - tilastopuritaani minussa murisee!

Yllättäen näppärintä rannekkeessa ovat pienet lisäedut, se nimittäin osaa väristä ranteessani silloin kun kännykkäni soi ja siinä on ns. etsi puhelin -toiminto. Varsinkin ensimmäinen on oikein hyvä juttu, sillä varsinkin ulkona liikkuessa on välillä vaikeaa huomata kun puhelin vienosti piippailee käsilaukussa.

En oikein tiedä aktivoiko aktiivisuusranneke minua, askelmittari sinällään on toki hyödyllinen mutta haluaisin sen olevan myös tarkka voidakseni innostua sen luvuista. Luultavimmin nyt nappaan rannekkeen mukaan vain lenkille lähtiessäni mutta silloin aktiivisuus lähteekin minusta - ei mittarista. Ei tämä nyt ihan turhake ole mutta vähän näyttää siltä että jatkossakin motivaatio kuntoiluun pitää löytää sieltä vanhasta paikasta eli omien korvien välistä.

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuosi vaihtui - mitä tulikaan tehtyä vuonna 2014

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Tuntuu siltä etten viime vuonna tehnyt juurikaan ihan uusia asioita. Suurimmat uudet kokemukseni taitavat olla ampumaradalla käynti ja pihvikarkkien maistaminen. Ampuminen sinällään oli hauskaa mutta vähän pelottavaakin, mutta luulen että voisin kokeilla sitä uudellleenkin jos vain saan tilaisuuden. Pihvikarkit taas - noh, pidän kyllä karkeista ja pihveistä mutta en välttämättä samassa paketissa. Makunystyräni vaativat vähintäänkin harjoitusta ennenkuin palaan näiden namusten pariin.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
En. Olen yleensä melko kurinalainen lupausteni suhteen mutta tämä vuosi on ollut sellainen ettei siihen ollut mahdollisuuksia. 

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Ei.


4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En.


5. Missä maissa vierailit?
Reissujen suhteen vuosi oli melko hiljainen vaikka tammikuussa pääsinkin haavematkalleni New Yorkiin. Loppuvuosi kuitenkin hurahti hiljaisesti: takana vain Ruotsin risteily ja pieni matka Tallinnaan.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Unta. Tasaisuutta. Vähemmän stressiä - noilla pääsisin jo mukavasti alkuun. 

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
En pysty nimeämään mitään erityistä päivää: vuosi on mennyt siinä määrin vauhdikkaissa merkeissä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Olen ollut laittamassa hyviä asioita alulle, aika näyttää kasvaako vuoden 2014 istutetuista siemenistä kaunis puu. Konkreettisemmista asioista mainittakoon kesäinen fillarointihaasteeni jossa sain poljettua kilometrikisassa 1000 km.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Loukkasin keväällä jalkani ja lenkkeily jäi.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Kts. edellinen kohta

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Saappaat, joita olen katsellut sillä silmällä kaupassa lähes koko vuoden. Joulukuun puolivälissä ne tulivat alennukseen ja viimeinen pari kaupassa sattui olemaan minun kokoani. Ne ovat nätit, sirot ja niin mukavat ja olen ansainnut ne!

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Jääköön se tässä mainitsematta. 

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Rahani taisin käyttää arkeen sekä arjen pieneen luksukseen: kynsilakkoihin, kirjoihin ja kenkiin. (Sekä jäätelöön.)


14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Fillaroinnista, se oli kesäinen henkireikäni. Myös sienestys rokkasi vuonna 2014.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Frozen -leffasta tuttu Let it go.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: Ehkä onnettomampi. Tunnelini päästä alkaa kuitenkin nyt näkyä valoa joten toivottavasti ensi vuonna voin vastata jo toisin.
ii. laihempi vai lihavampi: Lihavampi. Stressi ja lenkkeilykielto ei ole hyvä yhdistelmä. Toivottavasti ensi vuonna voin vastata myös tähän toisin. (Uudenvuoden lupaus!!)
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Rikkaampi. Kynsilakkaan, kirjoihin ja kenkiin ei ole kulunut mittaamattomia määriä rahaa joten jotain on kertynyt sukankin varteen.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Nukkuneeni. Kuntoilleeni. Matkustellut. Löytänyt uusia, ihania asioita.


18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Stressanneeni.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Joulua JA juhannusta vietimme kotona perhepiirissä. Molempina päivinä ihmettelimme lumi/raesadetta ja kylmää, tosin juhannuksena se harmitti hiukan enemmän.

20. Rakastuitko kauden aikana?
Vain Lidlin mangosorbettiin.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Nashville oli melko kova sana, sarjan tauolle jääminen jätti aukon tv-viikkooni.

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tämä on aika vaikea kysymys, mutta luin uudelleen nuoruuteni Tärkeän Kirjan Nancyn ja se ainakin on jäänyt lukukokemuksena voimakkaasti mieleeni.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Nashvillen soundtrack :D

25. Mitä halusit ja sait?
Nykin reissu oli haaveeni ja viime vuonna siitä tuli totta! Valitettavasti nälkä kasvaa vain syödessä... Taas tekisi mieli jonnekin maailmaa valloittamaan!

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Kesä meni hiukan plörinäksi pitkän sukulaisvierailun takia. Olihan se mielenkiintoista ja paljon uuttakin opin mutta suoraan sanottuna kolmen kuukauden vierailu on vaan liikaa.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Tähtiin kirjoitettu virhe ainakin itketti eniten.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Täytin 38, tuolloin mieheni järjesti kivan illallisyllätyksen.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Jääköön sekin salaisuudeksi.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Tavallinen. (Tosi tylsää, tiedän...)


31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Läheiset ihmiset. Fillari. Netflix.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Öyh. En muista himoineeni ketään. (Tosi tylsää, tiedän...)

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Ukraina ja Venäjän tilanne on varmaan ollut minulle eniten mielessä.

34. Ketä kaipasit?
Miestäni, kun hän oli pitkällä työreissulla.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Outo kysymys. Suosikki-ihmiseni on mieheni joten varmaankin hän. Toisaalta kaveritkin ovat kullanarvoisia.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Luulen että tänä vuonna yllätin vähän itsenikin, löysin itsestäni uuden puolia.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
1. Haluan nukkua enemmän,
2. stressata vähemmän ja
3. kuntoilla enemmän.
4. Haluan oppia/kokea jotakin uutta
5. ja matkustaa!