lauantai 29. syyskuuta 2012

Uskalsin! Eli kuinka aloitin juoksukoulun

Kuten joistakin aiemmista blogiteksteistäni on ehkä käynyt ilmi, olen innokas juoksunharrastaja, jota tänä vuonna ovat vaivanneet jos jonkinmoiset jalkavammat. Pohjekipu on pakottanut minut pitämään useammankin tauon, eivätkä venytykset, hieronta tai magnesium ole auttaneet. Asia on harmittanut minua kovasti, sillä juokseminen on henkireikäni, se pitää ruumiini ja mieleni paremmassa kunnossa, enkä toistaiseksi ole sille löytänyt hyvää vastinetta.

Lopulta taivuin hakemaan ihan ammattiapua, lääkäri veikkasi akillesjänteen tulehdusta, fysioterapeutti löysi rakennevian selästäni, joka todennäköisesti heijastuu askeltamiseeni. Sitten sattumalta ystäväni pongasi ilmoituksen juoksukoulusta ja sai minut ylipuhutuksi lähtemään seurakseen. Ajatus tuntui suoraan sanottuna loistavalta, sillä uskon että ammattiavun kautta löytäisin virheet juoksussani ja pääsisin lopulta kivuistakin eroon.

Tie juoksukouluun oli kuitenkin epäilysten täyttämä, rankempi ylämäkikävely riitti jumiuttamaan lihakseni ja aloin epäillä kykenisinkö osallistumaan lainkaan. Ajattelin vain sitä, kuinka noloa olisi nilkuttaa kentän laidalla muiden juostessa kevyesti ohi, kuntonihan olisi myös rapistunut. Ja kun ystäväni ilmoitti olevansa flunssassa ja jättävänsä ensimmäisen tunnin väliin, olin melkein itsekin heittämässä jo pyyhettä kehään.

Sitten tapahtui jotain, sillä huomasin ajattelevani että jos sittenkin menisin. Ajatus vahvistui ja ennenkuin huomasinkaan, mietin ajatuksissani miettiväni jo juoksukouluun tarvittavia kamppeita. Minähän menen sinne!

Torstaipäivä osoittautui aika katastrofaaliseksi. Tuntui siltä että melkein kaikki mikä vain voi, menee pieleen. Juoksukoulukin tuntui jo etukäteen tuhoontuomitulta. Mutta menin, kun olin kerran kamppeetkin raahannut mukanani. Eikä se ollutkaan niin kamalaa, tai oikeastaan se oli aika kivaa.

Gymstickin järjestämä juoksukoulu alkoi puolen tunnin luennolla, joka herätti toivoa. Kurssin vetäjä kertoi siitä kuinka pienet virheliikkeet tai asennot voivat vuosien mittaan kumuloitua kivuiksi ja kuinka pienin harjoituksin kivuista voi myös päästä eroon. Jännäsin kuitenkin kovasti varsinaista harjoitusosuutta, joka alkoi pienellä lenkillä. Pohje muistettelikin nopeasti olemassaolostaan, joten suosiolla kävelin osan lenkistä.

Lämmittelyn jälkeen siirryimme Eläintarhan kentälle tekemään tekniikkaharjoituksia. Porukka oli toisilleen vierasta, ja sataa tihuutti, mutta yllättävän nopeasti liikunta ja hassut harjoitukset mursivat jään. Tuntui siltä että kaikilla, myös minulla oli mukavaa. Huomasin ilokseni ettei jalkani kiukutellut 50 m pikkuspurteissa, varsinkin jos annoin sille hiukan lepoa harjoitusten välissä. Jee! Mieli oli hyvä ja tehdyt harjoitukset tuntuivat kropassa. Lopuksi vedettiin vielä pieni loppulenkki, joka allekirjoittaneelle alkoi olla kyllä jo hiukan liikaa, varsinkin kun lenkki koostui paljolti ylämäistä.

Loppujen lopuksi kokemus oli siis hyvä ja seuraavana päivänä treeni tuntui jopa lihaksissakin. Luotto jalkani toimintaan on vielä vähän heikko, mutta toivon että tästä vielä tulee hyvä. Tulee siitä!

lauantai 22. syyskuuta 2012

Syyskuun kuvahaaste, part 3


No onpahan ollut viikko! Aloitin liikuntaputken vain laittaakseni sen taas tauolle - ärsytys! Viikko on mennyt sairastaessa, sillä silmäni tulehtui ja akillesjännekin kipuilee aika ärhäkästi. Loppuviikon ajan olen siis lätrännyt silmägeelin kanssa ja näyttänyt erityisen viehkeältä punaisine silmineni. Suunnitelmissani oli aloittaa juoksukoulu ensi viikolla, mutta nyt kun ylämäen kävelykin tuntuu jo pahalta, pelkään että se ajatus on unohdettava. Sääli että kurssi on jo maksettu...

Näissä tunnelmissa siis mennään kohti viikonloppua, ehkä aurinko alkaa paistaa minunkin risukasaani!

Päivä 15. "The first thing you see"
Ensimmäinen vilaus omasta kotitiestämme.


Päivä 16. "Strange"
Käytiin pyörimässä Habitaressa ja sieltähän toki löytyi montakin omituista juttua, mutta tämä lamppu vei voiton. Messuilta ei hirveästi uusia ihanuuksia löytynyt, olimme porukassa hiukan pettyneitä tämän vuoden antiin.

Päivä 17. "In my fridge"
Itse tehtyä omenasosetta. Tein ihan ekaa kertaa, innostuin kotirouvailemaan. 

Päivä 18. "Price"
Rakastan telkussa tällä hetkellä pyörivää Konttori-sarjaa ja erityisesti toimiston hölmöä pomoa, Steve Carrellin esittämää Michael Scottia. Can't put a price on laughs!

Päivä 19. "Underneath"
Jossain täällä alla on ihan nätti silmä. Kuvan laatu on mitä on, koska oloni oli lievästi sanottuna karmea silmäsäryn ja siitä aiheutuneen päänsäryn takia. :(

Päivä 20. "Man made"
Torstaiaamuna minua hemmoteltiin toisella aamiaisella, tieni siis vei Suomen Elokuvasäätiölle heti aamusta. Ja (man made) Mantahan siellä tietysti taas hurmasi. Muistaakseni Mantan sijoitteluun liittyy ihan tarinakin. Käsittääkseni taiteilija riitaantui erään liikemiehen kanssa, jonka talo oli aukion laidalla. Siispä hän käänsi Manta pyllistämään miehelle.

Mitä luulette, paistaako aurinko risukasaankin?

tiistai 18. syyskuuta 2012

Joutsen, kotka, linnunpesä ja sammakko

Tänään lähdin taas hakemaan notkeutta ja mielenrauhaa BodyBalance-tunnilta. Tiesinhän minä sen, että kun ei aikoihin venytellyt, voi tunti tuntua pikkuisen raskaammalta. Jännittikin, uusi sali ja kaikki.

Vahingossa satuin aloittamaan kokeiluni hyvässä rakosessa, ohjelma oli juuri vaihtunut ja kaikki muutenkin vasta opettelivat uusia kuvioita. Ihan samalta viivalta emme kuitenkaan näemmä aloittaneet, se tuli selväksi varsin pian kun aloimme vääntäytymään aurinkotervehdyksiin ja sotureihin ja viimeistään tasapaino-harjoitus, vanha viholliseni, otti luulot pois tältä rouvalta. Lentokonetta muistuttavassa asennossa ohjaaja pyysi meitä kuvittelemaan kuinka tasapainottelisimme kahvikuppia selkämme päällä. Tasapainottelu laittoi jalkojeni lihakset huutamaan ja luulen että se kuvitteellinen kuppi oli pudonnut jo aikoja sitten.

Tunnin aikana tein tuttavuutta niin joutsenen, kotkan kuin sammakkoonkin. Lintua ja linnunpesääkin yritin, mutta ne jäivät vielä tulevien kertojen haasteiksi. Fiilis tunnin jälkeen oli yllättävän voipunut ja vapiseva, mutta ehdottomasti positiivinen sellainen. Tuntui että jotain oli ihan tehtykin ja että ne vahvempi ja notkeampi kroppakin odottaa jossain tuolla tulevaisuudessa. Tätä lisää!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Syyskuun kuvahaaste, part 2

Kuvahaasteen teko senkun jatkuu. Välillä on kuvaaminen on ollut vaikeaakin, mikä varmaan näkyykin kuvista. On ollut kiirettä, harmia ja väsymystä eikä silloin aika oikein luovuus luista. Mutta silloinkin kun ei luista, on minusta tärkeää yrittää. Siispä olen kuitenkin huitonut uskollisesti kamerani kanssa, joskus inspiraatio iskee, joskus ei. Pidän silti tästä haasteesta jo siksikin että saan sen kautta tallennettua päivittäistä elämää, pieniä hetkiä.

Päivä 8. "At Night"
Tässä kohdin luovuus loppui kesken, kuvassa on öinen näkymä.

Päivä 9. "Something you do at weekends"
Tämä kuva ehtikin vilahtaa blogissani - sunnuntaibrunssihan se siinä. Viikonloppuisin minä yritän kokkailla tai leipoa, onhan silloin enemmän aikaa ja virtaa. Näin notkuvia pöytiä meillä tosin harvemmin nähdään mutta kerrankos sitä kultaansa hemmottelee!

Päivä 10. "Black + White"
Tässä taas yksi vähäisen inspiksen kuva. Kuvassa olevat kirjaimet jäivät blogissakin vilahtaneessa ovikyltin askarteluprojektista. Kyltti on jo paikallaan toivottamassa tulijoita tervetulleeksi ja nyt olisikin kiva keksiä jotain käyttöä lopuille kirjaimille. 
 

Päivä 11. "Hero"
Tämä kuvauspäivä sattui ihanalle pienelle intiaaninkesän poikalle. Aurinko lämmitti ihanasti ja kun valo oli kaunis, oli ihan pakko lähteä ulos. Alunperin kuvausideanani oli "olen oman elämäni sankari", mutta eksyin auringonkukkapelloille kuljeksimaan ja nehän veivät mukaan. Iltavalo oli upea ja sieltä löytyi ajatus tämän kuvan taakse. Auringonkukka iltavalossa kun jotenkin muistutti näytelmän sankaria joka on juuri astumassa parrasvaloihin. Joo, myönnetään, tässä liikutaan "laatikon" ulkopuolella, mutta eikös se joskus ole ihan hyväksikin?!

Päivä 12. "Together"
Todays cocktail is painkiller together with vitamins...
Voihan harmin paikka. Rasitusvamma pisti lupaavasti alkaneen juoksuharrastuksen tauolle viikon ajaksi. Mieli oli paha ja harmitti. Lääkärin määräyksestä nautittavaksi tuli tulehduskipulääkekuuri. Siksi romanttisen oloinen aihekin muuttui vähän toisenlaiseksi. Toteutuskin voisi olla parempi mutta...


Päivä 13. "Table"
Tässä on taas luovuuden juhlaa. Työpöytäni. Pidän väreistä ja hassuttelusta - se taitaa näkyä tästäkin.

Päivä 14. "Favourite"
Perjantaina alkoi tehdä mieli karkkia, joten hipsimme porukalla ostamaan alakerran kahviosta Turkinpippureita. Ne ovat lemppareitani vaikka kitalaki meneekin rikki. ;-)

Ja ei kun uutta kuvaamaan!

perjantai 14. syyskuuta 2012

Sunday Brunch

Viime sunnuntaina halusin kerrankin herkutella ihan kunnon aamiaiselle - tehdä oikean brunssin. Meillä sunnuntai on usein laiska lähtemään liikkeelle, jokainen herää omia aikojaan ja aamupalakin nautitaan milloin sattuu. Viikolla halusin kuitenkin hemmotella siippaani tekemällä herkkuaamupalan. Kömmin siis vähän aikaisemmin ylös ja aloin hääräilemään. Edellisenä iltana oli leiponut kaura-mustikkamuffinseja (ohje osuvasti nimettyihin Murun mustikkamuffinsseihin löytyy täältä), sen lisäksi heitin patonginpaloista kyhäämäni crostinit uuniin pecorinon kera uuniin.

Pöytään tuli luumujen ja viinirypäleiden lisäksi myös leipäjuustoa ja useamman sorttista voileipäainesta, tein mm. yrttisestä tuorejuustosta ja tonnikalasta leivälle tahnan. Juomina tarjoiltiina rooibosia ja tuoremehua. Avasin verhot ja päästin aamuauringon sisään keittiöön ja hipsin herättelemään unikekoa.

Yllätys osoittautui mieleiseksi. Mieheni yleensä laittaa meillä ruoan ja oli siksi mielissään kun sai kerrankin itse istua valmiiseen ja kukkuraiseen pöytään. Herkuista crostinit taisivat olla se paras juttu, ainakin siitä päätellen kuinka nopeasti palaset lautaselta katosivat. Näin jälkikäteen ajatelleen ruokaa kyllä tuli varattua ihan armeijan tarpeisiin, mutta kerrankos sitä kultaansa hemmottelee!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Aamuisin

Jokunen viikko takaperin sain päähäni ajatuksen. Alkaisin käymään lenkillä aamuisin ennen töihinlähtöä. Mikä neronleimaus! Sieluni silmillä näin itseni kirmailemassa aamuisilla niityillä, kepeästi ja iloisena. Joten tuumasta toimeen.

Nyt olen lenkkeillyt aamuisen kolmisen viikkoa ja kokemus on ollut toistaiseksi aika positiivinen, kukapa olisi uskonut että minä, kaikista aamu-unisin, repisin aamuisin itseni sängystä kello viisi ja lähtisin juoksemaan. Herääminen ei itseasiassa olekaan niin vaikeaa, suurin ylitettävä este on jo edellisenä iltana kun laitan ajastan herätyskellon. Kun se on tehty, olen jo päättänyt että juoksen.

Toistaiseksi, kun on vielä valoisaa, juokseminen on ollut kivaa. Ulkona ei juuri muita näy ja saan koko maiseman itselleni. Olen ihastellut auringonnousuja ja usvaisia peltoja - aika kivaa. Kirpeässä säässä on mukava juosta ja kotiinpäästyäni tunnen saavuttaneeni jotain, ehkä olen ottanut otteen ainakin omasta laiskottelustani.

Parasta kaikessa on kuitenkin se, että töihin lähtiessäni olo on raikas, rento - ja herännyt. Huomaan olevani jotenkin paremmalla tuulella ja valmiimpi haasteisiin. Yllättävää.

Nukkumisrytmiltäni tämä uusi ajatus vaatii paljon. En yksinkertaisesti voi valvoa yhtä myöhään kuin aikaisemmin, koska silloin en jaksa herätä aikaisin. Iltaisin silmät alkavatkin jo painaa reilua tuntia varhaisemmin. Mutta en silti koe menettäväni mitään, televisio-ohjelmia voi nauhoittaa, netissä surffailuakin voi rajoittaa. Lukemistakaan ei tarvitse säästää yömyöhälle.

Olen aika innoissani tästä pienestä elämänmuutoksestani, joka on kuitenkin tuonut positiivisia vaikutuksia elämääni. Ei juoksu aamuisin toki mitään auvoa ole, hikistä ja raskasta kai parhaimmillaan ja se keveyskin taitaa olla toiveajattelua, mutta tärkeintä minulle on se että juuri nyt tämä tekee minulle hyvää ja antaa voimaa. En ole ajatellut vielä talven ja pimeän ajan tuloa, kenties harrastus jää silloin talviteloille tai jatkuu jotenkin muuten. Päivä kerrallaan.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Syyskuun kuvahaaste, part 1

Elokuun rentous tuli ja meni ja jäljelle jäi hurja kiire. Jokunen viikko ollaan menty vallan hurjaa tahtia ja flunssat sun muut ovat olleet oma tylsä lisänsä. Liikuntaputki on ollut olematon ja tässä vaiheessa se alkaa jo ärsyttämään ja ahdistamaan, siispä yritän tehdä uusia suunnitelmia ja keksiä mistä kadonnut motivaatio oikein löytyisi.

Samalla tylsistyneellä tiellä ollaan myös valokuvauksen suhteen, siispä Teemakuvaus-ryhmä aloitti päivittäisen kuvahaasteen, aiheet löytyvät täältä.


Päivä 1. "Me, now"
Viime lauantaina olin flunssassa joten omakuvan ottaminen ei oikein innostanut. Totta puhuen aika kului kivasti sängyssä kirjan ja nenäliinapaketin kanssa.


Päivä 2. "Father"
Sunnuntaina isäni kävi meillä iltateellä.

Päivä 3. "Far away"
Taivas se vaan korkea!


Päivä 4. "In my postbox"
Olipa tylsä päivä, ei edes postia. (Mutta eipä ollut laskujakaan!)

Päivä 5. "Bright"
Aurinkokin paistaa. Tykkään.

Päivä 6. "Everyday"
Tästä tassuttelen ohi jokainen päivä. Vähän mielikuvituksetonta ehkä mutta maisema on kuitenkin kaunis. Syksy alkaa jo maalata vehreää maisemaa ihanilla sävyillä.

Päivä 7. "Natural"
Vähän mielikuvitukseton on tämäkin kuva. Puukulhot löysimme Kierrätyskeskuksesta pikkurahalla ja pienen kunnostuksen ja öljyämisen jälkeen lopputulos oli näin kaunis. Luontoäidin omat materiaalit ovat ihania.