Viikko Venetsiassa: herkuttelu ja shoppailu

Italia on minulle ehdottomasti herkuttelun maa. Pastat, pizzat ja gelatot ovat vieneet sydämeni jo aikaisemmillakin reissullamme ja odotukset olivat Venetsiassakin korkealla - mutta elämäni parhaita aterioita en täällä syönyt! Ruokailu Venetsiassa oli ehkä hiukan kalliimpaa kuin aikaisemmissa Italian kohteissamme, mutta arvasimme kyllä jo kaupunkiin mennessämme hinnoissa olevan "turistilisää". Ruoka oli kuitenkin laadukasta ja hyvää, joten laskun maksu aterian päätteeksi ei harmittanut.

Venetsian ruokalistoja hallitsivat ehdottomasti merenelävät eri muodoissaan. Meidänkin reissumme aikana pöydässä näkyi useampaan otteeseen Frutti di mare -pizzoja ja pastoja, testasipa mieheni Pasta al seppie neron, mustekalan musteella värjätyn mustan pastakin. Minun suosikikseni nousi tylsästi tonno cipola, tonnikala ja sipulipizza, jossa kalan suolaisuus ja sipulin makeus yhdistyivät oikein mainiolla tavalla. Ihanaa oli myös tuoreesta tonnikalasta tehty carpaccio-tyyppinen herkku!

Gelato - jäätelö - on oma herkullinen lukunsa. Ikävää sanoa näin, mutta italialaisten pikkukioskien jälkeen valioiden ja ingmanien sokerinmakeat tuotteet melkein itkettävät. Gelatoissa kun oli sekä makua että näköä, pikkupuodeissa nimittäin esillelaittokin on kauniimpi kuin meikäläisittäin. 2,50 eurolla saa kaksi palloa - oivallinen kauppa! Tällä kertaa suosikkimakuni taisi olla pistaasi, mutta kuvassa näkyvä tumman suklaan ja mansikan yhdistelmä ei sekään kyllä ollut yhtään pöhkömpi.

Vaikka Venetsiaa ei mainostetakaan ostosparatiisina, onnistuu siellä shoppailukin. Kauppoja on paljon, mutta suuri osa niistä kylläkin myy turisteille suunnattua krääsää, karnevaalinaamioita tai Muranon lasia. Olen ymmärtänyt että monet halvimmista tuotteista tuotetaan nykyisin Kiinassa, joten jos haluaa tukea paikallista käsityötä, saa olla tarkkana - ja maksaa! Naamiopuodit olivat täynnä upeaa silmänruokaa, mietinkin useammin kuin kerran sitä että kaupunki varmasti näyttää upealta karnevaalien aikaan.

Syyskuun kuvahaaste, part 4

Syyskuu meni menojaan, katosi näkyvistä ihan hurjalla vauhdilla. Kuukausi oli kiireinen ja aika raskaskin, jostain syystä juuri tänä vuonna iltojen pimeneminen ja säiden viileneminen tuntuu vaikealta. Ehkä se johtuu menneen kesän lyhyydestä, mene ja tiedä. Huonoa tuuriakin on ollut, veromätkyjä ja muuta mukavaa. Toivon että lokakuu toisi mukanaan paremmat tuulet ja tuurit, ainakin luvassa on kivoja juttuja, illanviettoja ystävien kanssa ja kirjamessutkin. Niin ja loma. Things will only get better!

Syyskuussa myös kuvahaaste alkoi tuntua loppua kohden raskaalta, se näkyy varmasti kuvissakin joista osa on otettu aika heppoisin ideoin ja taidoin. Ihmeen ja kuvakavereiden tsempin kautta kuitenkin pääsin loppuun, hyvä mä! Kuvakerhon lokakuun haastekin on jo päätetty, tällä kertaa aiheena on "arki".

Päivä 21 "Sometimes" 

Sometimes we are just like two birds in a nest. Mies ilahdutti

minua hommaamalla meille uuden avaintelineen. Paitsi että se on söpö,

pidän myös sen käytännöllisyydestä. Avaimet tulee aina laitettua linnunpesään

kotiin tultua ja pesästä näkee myös hyvin onko kulta jo kotona.

 

Päivä 22. "Up" 

Seuraavankin päivän kuva on sisustuksellinen, saimme nimittäin vihdoinkin 

kartta-seinämme uudet taulut ylös. Ajatuksena on laittaa yhteisistä matkakohteista kauniita karttoja kehyksiin. Olimme aloittaneet karttakuvion Lontoolla ja nyt kokoelma karttui Roomalla ja Hong Kongilla.

Olemme miehen kanssa hitaita projekteissamme ja siksi koko homma kesti kolmisen kuukautta, josta suurin osa tosin oli päämäärätöntä haahuilua. Kuten aina. 

Seuraavaksi haluaisin seinälle ehkä jonkun Kiinan matkakohteistamme, tai kenties Venetsian...

Päivä 23 "Before bedtime"
Kuva on hämärä koska se on oikeasti otettu ennen nukkumaanmenoa. Varjojen
kanssa on joskus kiva leikkiä, tässä siis hanhi.

 Päivä 24 "Three things"

Vähän mielikuvituksetonta, muuta tässä siis kolme esinettä menneisyydestä. Lapsuuskuva, lukiossa tekemäni muka-taiteellien kipsiteos ja postikortti ensimmäisiltä treffeiltä miehen kanssa. Kyllä vaan, olen oman elämäni supersankari!

 Päivä 25 "Frames"

Tämmöiset kehykset meikäläisellä on!

Päivä 26 "Near"

Varsin kirjaimellinen toteutus aiheesta, Alphabet-matsi osui hyvään rakoseen.

(PS. Voitin!)

Päivä 27 "Love/hate"

Vähän väsynyt toteutus. On ihanaa olla kotimatkalla, tykkään sateenvarjostani

ja joukkoliikenne on tosi hieno asia. MUTTA: inhoan sadetta ja ruuhka-aikaa.

Päivä 28 "A good thing"

No mansikkajuustokakkuhan on taatusti suorastaan oivallinen asia.

Viimeistä palaa viedään!

Päivä 29 "Errand" 

Kirjabloggaajan askareita. On kansia kuvattavana,

tekstejä kirjoitettavana ja tietysti pitäisi jotain vielä lukeakin.

Mutta ei hätää, it's a labour of love!

Ps. Onkin muuten ihan mahtava kasa tämä, tuntuu että olen

jokaisesta kirjasta ihan innoissani!

Tattarisuolla

Vanha paloauto oli aika komea!

Sunnuntaina seikkailtiin Tattarisuon teollisuusalueella. Romupajojen taakse kun mahtuu jokunen antiikkikauppakin ihanuuksineen. Kuvat ovat Kalusteneuvoksesta ja Tattarisuon antiikista, liikkeet sijaitsevat n. 100 metrin päässä toisistaan. Tattarisuolle pääsee Helsingin sisäisillä busseilla 77A ja 75.

Me lähdimme tällä kertaa kotiin tyhjin käsin, tosin olimmekin lähteneet ihan vain kuljeskelemaan. Minusta on hauska kierrellä atsomassa kauniita esineitä ja miettiä tarinoita niiden takana.

Kukahan tässä tuolissa on istunut maistelemassa sherryä? Vihreä lasi on heikkouteni...

Kukahan tämä nainen on, kenties vaimo tai sisar? Vaatetus voisi viitata 1900-luvun alkupuoleen. Sääli ettei kuvan historiasta ole tietoa...

Vanhoja valokylttejä!

Minusta tämä vanha, käsin veistetty kehto oli liikuttava. Kuka sen lienee tehnyt ja kenelle?

Tämä Tiffany-lamppukin olisi ihana. Värillinen lasi <3

Onni on täydellinen teekuppi

Pidän kauniista esineistä, joskus melkein yllätyn huomatessani kuinka niiden näkeminen tai koskettaminen tuokin iloa. Monien muiden tapaan säilöin aarteitani kaapin hyllyille ja laatikoihin, säästin niitä erikoistilanteisiin. Sitten kerran sain ahaa-elämyksen kuultuani naisesta joka oli vuosikausia kerännyt ja säästänyt kallista astiastoa, joka sitten muuton yhteydessä katosi. Tuli melkein surullinen olo naisen puolesta. Kaikki se säästäminen - eikä hän koskaan päässyt nauttimaan aarteistaan!

Muuttaessamme uuteen kotiin tein siis tässä asiassa täyskäännöksen. Kaivoin kauniit tavarani esille, käyttöön ja näkyville, rumat hautautuivat kaapin perukoille. Ratkaisu on ollut hyvä, on pientä arjen luksusta vaikkapa aloittaa aamu kauniilla aamiaisastioilla.

Olimme eilen etsimässä ystäville häälahjaa kun törmäsin alessa teemuki-settiin, joka suorastaan huusi nimeäni. Se oli juuri sellainen mitä olen jo pidempään toivonut itselleni - ja nyt iloisessa 40% alennuksessa. Halusin sen. Ja vein aarteeni kotiin onnellisena. Ihastelin ja valokuvasin, vähän naurattikin ajatella kuinka helposta se ihmisen onni joskus onkaan kiinni. Tänä aamuna mieheni yllätti höperön vaimonsa nousemalla ennen minua ja laittamalla valmiiksi kupillisen suosikkiteetäni, uuteen ihanuuteeni kaadettuna. Jopa alkoikin aamu ihanalla tavalla!

Pinkit paholaiset

Kramppaava jalkani sai minut lenkkarikaupoilla luettuani että krampit saattavat johtuvat vääränlaisista jalkineista. Ohjeiden perusteella neutraali tossu olisi minulle ehkä paras, joten sellaistahan sitten lähdettiin metsästämään. Metsästäminen olikin tässä kohdin oikea sana, sillä ensimmäisessä kahdessa urheilukaupassa kävi niin kova tungos että myyjän löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kenkien kokeilu ei tuntunut kivalta tungoksessa muiden tuupittavana ja odotettuana reilut 20 minuuttia toisessa liikkeessä myyjää, joka sanoi tulevansa parin minuutin kuluttua, olinkin melkein hermoraunio.

Kolmannessa kaupassa onneksi oli väljempää ja löytyi jopa myyjäkin joka esitteli ja suositteli kenkiä. Suosikkini löysin Niken mallistosta ja rakastuin tulisesti tossujen leimuavaan väriin. (Se, joka väittää että ainoa tärkeä asia juoksutossussa on se, miltä sillä juokseminen tuntuu, on väärässä. Kivannäköiset kengät ilahduttavat ja suorastaan houkuttelevat juoksemaan.) Valitettavasti rakkauteni kohdetta oli vain yksi pari ja se oli valitettavasti hitusen liian ahdas. Kyseistä mallia ei tuossa värissä löytynyt muistakaan ketjun kaupoista. Hetken mietin toista värivaihtoehtoa, joka ei sekään ollut toki ruma, mutta toisaalta tunsin että halusin kuluttaa rahani juuri siihen tuotteeseen, johon rakastuin enkä tinkiä. Joten mentiin seuraavaan kauppaan. Ja sitä seuraavaan.

Viimeinen liike oli tavaratalo, jossa oli pieni liikuntaosasto. Ja siellä niitä oli. Ainakin yksi pari, näytillä. Myyjä kertoi tossun myyneen jo loppuun, mutta ah onnea, näyteparipa oli juuri minun kokoani. Ostopäätös syntyi nopeasti ja kaupasta käveli ulos onnellinen nainen, joka oli saanut haluamansa.

Tossut saivat hyvin nopeasti lempinimen Pinkit paholaiset kirkkaan värinsä takia ja ensi sunnuntailla ne pääsevät ulkoilemaan Naisten kympille. Tiedän jo tässä vaiheessa että aikatavoitetta en viitsi edes laittaa itselleni, niin kehnoa harjoitteluni on ollut viime viikkoina. Säätiedote kuitenkin lupaa hienoa ilmaa ja juoksuseuranihan on mitä mainiointa, joten kiva ja liikunnallinen päivä on joka tapauksessa luvassa.

Pääsiäinen kuvina

Täällä vietettiin pääsiäistä pitkälti sairastellen - mies flunssassa ja minä migreenissä. Onneksi sunnuntaina elämä alkoi jo voittaa ja päästiin mekin vähitellen nauttimaan auringosta ja pyhistä. Pääsiäisen kohokohtiin kuului Iron Sky -leffan näkeminen (komea oli ja nauraakin sai!), Fallkullan tilan karitsat (niin söpöjä että olisi tehnyt mieli laittaa yksi taskuun kotiinviemisiksi!), lenkkikelit ja tietysti herkuttelu ihanalla sitruunatortulla Kinuskikissan tyyliin.

Söpöläisiä. 

Auringonlaskuja.

Kevät koitti kynsillekin.

Lenkkikelit!

Kevätkukkia!

Minun pääsiäismunani olikin tällainen, ihana yllätys!

Pari kuvaa Tukholmasta

Viime viikolla käväisimme Tukholmassa katsomassa sikäläistä kevättä. Aika samalta se näytti kuin meidänkin keväämme, vain isot ja likaiset lumikasat puuttuivat maisemasta. Alunperin aikomuksemme oli kierrellä vanhassa kaupungissa, mutta säät eivät suosineet meitä (satoi vuoroin lunta, vuoroin vettä), joten päädyimme kiertelemään kaupoissa. Ihan kivaa puuhaa toki sekin, löysimme muutaman kivan kaupan, mm. DesignTorgetilta löytyi yhtä sun toista hauskaa!

Lähdin pongailemaan reissulle myös pöllöjä ja niitähän löytyi!

Apoteket Uggla

Pöllökoukkuja

Taiteltavia linnunpönttöjä, aika söpöjä!

Torilla oli jo ihanasti kevätkukkia!

Prinsessa Estelle oli päässyt jo vanhempiensa seuraksi tiskirättiin.

Nordiska Kompaniet oli suunnitellut Estellelle myös oman versionsa  prinsessa-kakusta, kauniilta näytti.

Muoti : Makroviikko # 43

Makroviikoilla kuvataan asioita läheltä, tällä kertaa aiheena oli muoti - kiehtova ja vähän kinkkinenkin haaste. Minun kuvassani esitellään korumuotia ensi kevättä varten ;-)

Lisää muotia löytyy täältä.

Lontoo, päivä 5

Viimeinen päivä hauskasta lomasta. Olo oli haikea vaikka kotiin onkin aina kiva palata. Mutta arki, aamuheräämiset ja lumi... Kävimme viimeisenä päivänä pyörähtämässä Spitalfieldsin markkinoilla, jotka tosin maanantai-aamuna olivat aika hiljaiset. Eipä se kauheasti tosin meitä haitannut, oli kiva vain kierrellä somilla pikkukujilla ja ihastella. Ostimme vähän herkkuja kotiinviemisiksi ja otimme rennosti, nautiskelimme aamucrepit... Valehtelematta viimeinen päivä olikin loman rennoin, ei tarvinnut enää yrittää ehtiä nähdä ja tehdä, nyt mentiin vain sinne minne nenä näytti.

Iltapäivällä koitti lentokentälle lähtö. Olin onnistunut saamaan päähäni että lentomme lähti 17:15 (oikeasti tuntia myöhemmin) ja onnistuin panikoimaan kovasti ehtimisestä, olinhan lukenut paljon Lontoon ruuhkista. Oikeasti matka sujui oikein sutjakasti ja olin aika nolona kun (juostuani) lähtöselvitykseen tajusin että olin sotkenut ajat. Sittemmin kävi myös ilmi että lentomme oli myöhässä 1,5 tuntia Suomen tuulien takia - nolotti se juokseminen vielä vähän lisää...

Mutta onneksi aikaa kuitenkin jäi, koska kerkesin siis tehdä kierroksen lentokentän kaupoissa. Olin Westfieldissä iskenyt silmäni kaulakoruun, jota en kuitenkaan ollut ostanut. Sittemmin koru alkoi kummittelemaan mielessäni ja kun kentältä löytyi saman ketjun liike, päätin mennä katsomaan oliko koru niin kiva kuin muistin. Oli se. Ajattelin että kyseessä oli kohtalo ja marssin kassalle, joka jostakin syystä näpäytti kassaan Duty Free-alennuksen. Alkoi hymyilyttää kun tajusin saaneeni toivomani korun ja vielä pikkuisen halvemmalla...

Sitten kohti kotia...

Lontoo, päivät 1 & 2

Pienen pakkauspaniikin jälkeen pääsimme siis vihdoinkin matkaan. Lensimme Norweiganilla, tämä olikin ensimmäinen kokemuksemme halpalentoyhtiöistä, eikä se yhtään hullumpi ollutkaan. Kone oli ihan yhtä siisti ja tilava kuin Finskitkin ja palvelu ystävällistä. Lähtöselvitystouhut piti hoitaa itse automaatissa, mikä sujui yllättävän kivasti, vain matkalaukkuun tulevan tarran kiinnitys tuotti päänvaivaa...

Hotellimme vaikutti heti alkuun kivalta, muuasta alueesta oli vaikea saada selkoa sillä saavuimme perille vasta klo 20 tienoilla. Mitään suurempaa tutkimusmatkailua emme siis jaksaneet enää alkaa tekemään, nappasimme vain pikkuisen pikaruokaa lähistöllä olleesta puodista ja palasimme huoneeseen suunnittelemaan seuraavan päivän seikkailuja.

Perjantaina oli shoppailupäivä ja päätimme suunnata Westfieldin ostoskeskukseen. Liverpool Streetin asema oli kävelymatkan päässä hotelliamme ja sillä pääsi näppärästi suoraan kaupoille. Westfieldistä löytyi kauppaa jos jonkinmoista, aina luksusmerkeistä alkaen. Alkuun herra Norkku narisikin asiasta, ei kuulemma ollut tullut Gucceja ostamaan, mutta ääni kellossa muuttui kummasti kun päästiin vähän huokeampien liikkeiden kohdalle...

Brittiläinen kohteliaisuus tuli vastaan nopeasti, eräässäkin kaupassa ihmettelin sovitushuoneesta huolehtivan henkilön holhoavaisuus. Olin nimittäin löytänyt alerekistä kivan (miesten) neuleen, 80% villaa. Rouva oli kovasti kummissaan ja melkein huolissaan siitä, että halusin sovittaa miesten neuletta - olin tästä vähän hämmentynyt. Minä kun olen tottunut siihen että saan sovittaa ihan juuri niitä vaatteita jotka koppiin jaksan raahata...

Meiltä kului Westfieldissä koko päivä, meikäläinenkin löysi muutaman kirjakaupan joissa pyöriä. Iloisena ongelmana oli tällä kertaa runsaudenpula - en yhtään tiennyt mitä haluaisin, joten kiertelin vain ihastelemassa ihan eri näköisiä kirjoja kuin kotona. Pitkän pohdinnan jälkeen mukaan lähti Hilary Mantelin Wold Hallin pokkariversio, saanpahan osallistua sen kanssa ainakin Susipalatsi-kimppalukuun! Muitakin löytäjä teimme, löysimme molemmat farkkuja ja takinkin herralle.

Miehelläni (se todellinen himoshoppaaja) riitti intoa vaikka muille jakaa, joten Westfieldin jälkeen suuntasimme vielä muutamaksi tunniksi Oxford Circuksen suuntaan, palloilimme mm. Hamleysin lelukaupassa - aika veikeä kauppa tosiaankin, minuakin alkoi lapsettaa - mutta sitten kaupat alkoivat sulkea oviaan ja oli aika laahustaa hotellille.

Riva del Garda, päivät 7 & 8

Viimeisenä matkapäivänä oli aika tehdä ostoksia. Suurimmaksi osaksi ostelimme kotiin Italian makuja, mutta jokunen vaatekin löytyi. Herkkukaupasta mukaan lähti erilaisia pastoja, maustettuja oliiviöljyjä (paprika, valkosipuli, tryffeli ja basilica), tryffeleitä, mausteita... Mukavaa että saadaan muistella talven tullenkin Italiaa lautasen kautta.

Polkuveneetkin kävimme hyvästelemässä. Tällä kertaa tuuli olikin kovempi ja aallokkoa oli enemmän, melkein liikaa minun makuuni, seuralainen kyllä nautti! Tämä on kyllä mukava ja helppo tapa liikkua, olisi mukava nähdä näitä vekottimia Suomessakin enemmän.

Illalla kävimme syömässä hotellimme, Villa Miravallen, ravintolassa Villetta Annessassa. Ravintolaa oli kehuttu meille ja se näytti todella romanttiselta iltavalaistuksessaan. Ateriat syötiin hotellin vehreässä puutarhassa ja iltaisin pöytiin oli sytytetty erilaisia lyhtyjä ja kynttilöitä. Hintatasoltaan ravintola oli hivenen muita alueen ravintoloita kalliimpi, suomalaista keskitasoa, mutta se oli myös sen arvoista. Palvelu ravintolassa, niinkuin hotellissamme yleensäkin, oli todella miellyttävää ja kohteliasta ja ruoka oli laadukasta. Ennen pääruokaa, ravintola tarjosi meille amuse bouchet, tomaatti-mozzarella-jäätelöt... Ensimmäinen kerta kun olen tomaattijäätelöä syönyt, mutta kyllä se toimi.

Villa Miravalle

Hotellista voisin kertoa vielä sen verran, että Villa Miravallea voin suositella Rivaan matkaaville. Hotelli sijaitsee muutaman sadan metrin päässä vanhan kaupungin muureista eli kaupat ja ravintolat ovat lähellä, samoin kuin bussi-ja lauttapysäkit. Palvelu oli ystävällistä ja ripeää ja puutarha uima-altaineen oli viihtyisä. Hotellipakettiin kuului tuhti ja hyvä laatuinen aamiainen, joka yleensä nautittiin puutarhassa. Meidän huoneemme oli ns. perustasoa, ilman järvinäköalaa, mutta hoiti tehtävänsä oikein hyvin, emmehän matkustaneet Italiaan ollaksemme hotellihuoneessa. Ja totta puhuen, meidän huoneestamme oli oikein kaunis näköala vuorille...

Lauantai-aamuna meillä oli aikainen herätys, lähtö oli jo viideltä aamulla. Auringonnousu oli kaunis kun sanoimme hyvästi Garda-järvelle. Olin kuullut Veronan lentokentän olevan hiukan hidas ja ruuhkautuvainen, mutta ainakin me pääsimme todella sujuvasti kansainväliselle puolelle. Siellä mieleni alkoi tehdä aamuteetä, mikä aiheutti lentokentän kahvilahenkilökunnassa hämmennystä. He eivät ensin olleet ymmärtää mitä "tealla" tarkoitin, lopulta kuitenkin sain eteeni ison kupillisen kuumaa vettä isossa pahvisessa limukupissa suuren muovisen lusikan kanssa. Ilmeisesti heikäläiset eivät ole teenjuojia...