lauantai 14. helmikuuta 2015

Rakkautta on melonin raahaaminen räntäsateessa

Ei mennyt niinkuin Strömsössä tämä ystävänpäivä. Halusin yllättää siipan ja olin tehnyt mm. pöytävarauksen kivaan ravintolaan. Hykertelin mielessäni ajatellessani iloista yllättyjää. Päivää ennen miehellä alkoi nuha ja lauantai-aamuna meille oli muuttanut punanenäinen kuumeinen örkki joka etäisesti muistuttaa puolisoani. Se niistä suunnitelmista.

Siispä kivan aterian sijaan keittelen siipalle kuumaa mehua. Kaiketi rakkautta on sekin että lampsii räntäsateessa kauppaan hakemaan muruselleen nenäliinoja ja melonin?

perjantai 13. helmikuuta 2015

Tuhat ja yksi tarinaa uimahallista

En ole mikään zen-ihminen vaikka monesti haluaisinkin. Vesijuostessa olisi hienoa keskittyä liikkeeseen tai vedentunteeseen mutta eihän se minulta onnistu. Minun mietteeni huitelevat missä milloinkin, usein kanssauimareissa joiden katselemiseen en toistaiseksi kyllästynyt. (Voisi ehkä ajatella vesijuoksu on vähän samanlaista kuin kahvilassa istuskelu. Mutta ilman kahvia ja istukelua - ja vedessä.)

Viime viikolla pongasin esimerkiksi viereiseltä radalta pojan joka oli tatuoinut napansa auringon ja tuon tatuoinnin taustoja pohtiessa aika hurahtikin kivasti. Kaipaako poika lämpimiin maihin joissa aurinko lämmittää kivasti vatsaa vai ajatteleeko hän olevansa maailman napa? Vai haluaako hän viestittää olevansa lämmin ihminen? Tai suorastaan kuuma? Kysymyksiä, kysymyksiä...

Tänään hallissa oli ulkomainen isoisä joka näytti varanneen radan lapsenlapsensa treenaamiseen. Ukki oli iso ja karhumainen ja näytti ottavan tehtävänsä vakavasti, eläytyen hienosti eri uimaliikkeisiin. Molemmilla näytti olevan oikein kivaa ja minä pohdiskelin mistä maasta he mahtoivat olla kotoisin (olin kuulevani englantia aksentilla) ja mikä polku oli tuonut heidät tänne. Totta puhuen, kehittelin jo taustalle kaikenlaista tarinaakin, joku tuossa parissa vain hymyilytti ja kutitti mielikuvitusta.

Oma lukunsa ovat sitten uimakoululaiset joita on myöskin kiva katsella. Ensimmäisiä haparoivia uimahyppyjä, lapsia joista toisia pitää melkein hillitä hyppäämään ja toisia, joita selvästi vähän pelottaa. Ja iso hymy hypyn jälkeen on myöskin kiva nähdä. Osasin!

Että kyllä. Olisi kivaa olla zen ja tyhjentää mieli mutta käyhän se näinkin, maailma on avara ja kiinnostava!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Litsläts

Voi jukra että Suomen talvi näyttää taas kauneimman puolensa. Loskaa. Litsläts. Uuh. Joten loogista kyllä, lähdin uimahallille kokeilemaan vesijuoksun alkeiskurssia. Olen joskus uteliaisuuttani kokeillut juoksuvyötä mutta touhu meni silloin jokseenkin määrättömäksi pomppimiseksi joten jonkin sortin info tulee kyllä tarpeeseen.

Ja olipas muuten hauskaa! Ja tehokasta! Kokeilimme aitajuoksua, pikajuoksua ja vielä hiihtoakin eli erilaisia juoksutekniikoilla joilla treeniin saa vähän vaihtelua ja tehoa (ihastuin etenkin pikajuoksuun, tätä olisi kiva kokeilla joskus pitkällä uimaradalla intervallina!)

Kiva treeni ja parasta kaikessa on se, että se jälkeen ei ole hikinen vaan olo on oikeastaan aika freesi. Ja kaiken kruunaa höyrysauna. Mutta onkohan vesijuoksusta innostuminen keski-ikäisyyden merkki?! Pitäisikö huolestua?!