perjantai 2. elokuuta 2013

JS Kashiman kannella

Joskus käy tuuri. 9-vuotias sukulaispoikani oli vierailemassa luonamme Helsingissä ja miettiessämme pikku-
hepulle jotakin hauskaa puuhaa, hoksasimme että juuri tänään oli Helsinkiin saapuneessa japanilaisessa sotalaivassa, JS Kashimassa, avoimet ovet. Tuumasimme että oikea, iso sotalaiva olisi pikkupojalle mielenkiintoinen kokemus, joten sinne siis!


Paikalla hämmästyimme laivaan olevaa jonoa, joka oli noin 300 metriä pitkä. "Pisin jono jossa olen koskaan ollut", ilmoitti pieni vieras. Jono onneksi liikkui mukavan nopeasti eteenpäin, mutta n. 45 minuuttia jouduimme odottelemaan ja siitä sai kyllä täti kuulla kunniansa! Onneksi vieressä oleva iso laiva ja kauppatori touhuineen sentään tarjosivat vähän ajanvietettä odotukseen.


Sisällä laivassa liikuttiin myös jonoissa, mutta kaikki eteni kyllä sujuvasti ja joutuisasti, juuri niinkuin japanilaisilta odottaa saattaa. Koulutusaluksena käytetyn laivan miehistö oli iloista, tervehti ja moikkaili jopa suomeksikin. Vieraat oli otettu mukavasti huomioon, univormuissaan olevan miehistön kanssa sai ottaa ilomielin kuvia ja olipa vieraille varattu mahdollisuus mm. ottaa kuvia laivastoupseerin takissa ja lakissa sekä isoa tykin patruunaa pidellen. Ei varmaan ole yllätys että tykin patruuna ja univormu olivat aika kova sana varsinkin 9-vuotiaan mielessä eikä jonottaminen kuulemma enää harmittanut, päinvastoin, jos vain aikaa olisi riittänyt, olisi pikkuherra mielellään mennyt uudelleenkin.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Roadtripillä Lahdessa

Kesäloman alkua odotellessa päätimme lähteä kyläilemään tuttavien luokse Lahteen ja siellä olikin meille suunniteltu oikein kunnolla ohjelmaa! Meidät nimittäin kiikutettiin kuulumisten vaihdon jälkeen ensin tutustumaan Urajärven hienosti restauroituun kartanoon ja sitten vielä paikalliseen ilmailumuseoon. Ohjelman kruunasi piipahtaminen eväiden kanssa Kalmarinrannalle uimaan. Touhukas ja  mukava päivä - onneksi oli kamera mukana!

Urajärven kartano sijaitsi upeissa maisemissa Asikkalassa ja onneksemme ehdimme opastetulle kierroksellekin mukaan. Kierros kattoi lähes kokonaan talon alakerran (vain Hugo von Heidemanin makuuhuone oli suljettuna keskeneräisten restaurointitöiden takia) sekä kurkistuksen sivurakennukseen, jossa tarinan mukaan valkoinen rouva (von Heidemanin sisarusten isän ensimmäinen vaimo) kummittelee. Kummitukset jäivät tällä kertaa näkemättä mutta kartano tarjosi hyvän käsityksen siitä millaista herraskainen elämä on aikoinaan ollut. Itse yllätyin siitä, kuinka pienet kartanon tilat todellisuudessa olivat - rakennuksen yläkerta oli ilmeisesti toiminut lähinnä vinttinä. Täältä ei löytynyt tanssisaleja ja talon väen henkilökohtaiset huoneetkin olivat viehättäviä mutta pienehköjä. Pidin kuitenkin kovasti siitä, että talonväki tuntui olevan läsnä pienten henkilökohtaisten esineiden kautta, esimerkiksi kuvan vieraskirjaa olisin selaillut mielelläni samoin kuin olohuoneen kahvipöydän alla olevia paksuja kirjoja, jotka ainakin näyttivät valokuva-albumeilta.


Kartanon viimeiset omistajat olivat von Heidemanin sisarukset Lilly ja Hugo, jotka testamenttasivat kotinsa kartanomuseoksi. Urajärven mailla kannattaa myös kävellä vähän kartanoa pidemmällekin mikäli säät vain suosivat sillä mm. Hugon rakennuttama näköalapaikka Valhalla on näkemisen arvoinen. Pistäydyimme myös kartanon kahvilassa, josta löytyi makoisaa mansikka-raparperijuustokakkua. (Josta valitettavasti ole kuvaa, koska - öh - se katosi lautasiltamme ennen kuin kuvaaminen edes juolahti mieleen.)


Kartanotunnelmien jälkeen vei tiemme meidät Päijät-Hämeen ilmailumuseoon, jossa saimme mainion yksityiskierroksen museon innostuneelta ylläpitäjältä. Museossa, joka muuten on saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama hangaari, oli näytillä toistakymmentä käytöstä poistettu konetta sekä pienoismalleja. Erikoisuutena museolla on Blackburn Ripon II F -kone, joita on säilynyt ehjänä vain muutamia kappaleita.


Retken päätimme Kalmarin uimarannalle, mikä kuumana päivän olikin oiva valinta. Vähän viilentävää vettä, piknik-eväät nassuut ja sitten kohti kotia!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Pitäisi mutkun

Olen tehnyt Venetsian matkasta kuvakirjaa melkein kuukauden. Loppu ei ole vieläkään näkyvissä sillä
kirja ei oikeastaan edisty. Miksi? Matkakirjan tekohan pitäisi olla kivaa?

Mutta kun ulkona paistaa aurinko. Ja pihalla on kiva kuoputella. Kun on kaikenlaisia projektia, kuten Siivouspäivän kirppikset, Naisten kymppi, pihatalkoot, oksatalkoot ja leffassakin pitäisi käydä. Kun ei millään jaksaisi istua sisällä koneen ääressä. Ja iltaisin kun on väsynyt, ei enää jaksa.

Mutta kuvakirjan alennuskuponki menee heinäkuun lopussa vanhaksi. Ehkä siihen mennessä onnistun.

Mutta juuri nyt haluan kulkea ahon laitaa, poimia luonnonkukkia maljakkoon, syödä uusi perunoita ja haistella ja maistella kesää!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Nollasta viiteen, viikot 3 & 4

Viime viikot ovat menneet kuin siivillä, jäi siksi kolmannen treeniviikon postauskin rästiin... Vappu sotki pään ja aikataulutkin. Piti leipoa mm. elämäni rumin kakku, josta en taida kehdata tänne edes laittaa kuviakaan.

Juoksumielessä viikot ovat olleet vaihtelevia. Mukaan on mahtanut pettymyksen tunteita ja hammas irvessä väkisin vetämistä mutta myös ilon ja onnistumisen elämyksiä. Luulen että minulle sopii ohjelma-muodossa tekeminen, sillä pidän listoista yleensäkin ja koen tärkeäksi sen, että saan suoritettua kaiken listalla olevan. Listan tavoitteet ovat selkeät ja konkreettiset, en siis voi haihatella tai "kuvitella" toimineeni oikein, lepsuilulle ei ole sijaa sillä lista ei tunne armoa. Ainakaan minun mielessäni.

Viikko 3
Maanantai 40 min. 4 x 5 minuutin juoksuvetoja
Keskiviikko 40 min. 2 x 8 minuuttia ja 2 x 4 minuuttia juoksuvetoja
Torstai lihaskunto
Lauantai 40 minuuttia 2 x 10 minuuttia ja 1 x 5 minuuttia juoksuvetoja

Viikko 4
Maanantai 45 minuuttia "pyramidiharjoitus", jossa parin minuutin kävelyllä tauotettuna juostaan ensin 15 min, sitten 5 minuuttia ja lopuksi 5 minuuttia.
Keskiviikko lihaskunto
Perjantai 3 x 10 minuutin juoksuvedot
Lauantai 45 minuuttia "pyramidiharjoitus", jossa parin minuutin kävelyllä tauotettuna juostaan ensin 20 min, sitten 10 minuuttia ja lopuksi 5 minuuttia.

Ensi viikolla pitäisi siis käydä kokeilemassa pystynkö kintullani lönkyttelemään jo viisi kilometriä. Lönkytteleminen nimittäin lienee rehellisin termi vauhdilleni, mutta tällä hetkellä olen iloinen siitä, että jalkani kestää jo sen. Kuntoutumisprojektissani on ollut monia hetkiä, joissa on ollut pakko nöyrtyä, kun yht´äkkiä ei vaan pysty. Mutta sitkeästi ja omaa kroppaa kuunnellen tästä selvitään ja varsinkin viimeisen harjoituksen onnistuminen sai aikaan loistavat fiilikset. I can do it!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Nollasta viiteen, viikko 2

Vihdoinkin kauan odotettu kevät on täällä! Viikonloppu hurahti ulkona ollessa, pihaa kuoputellessa ja risuja noukkiessa. Taannoiselta reissultani toin paketin tulppaanin sipuleita Hollannista ja ne pääsivät nyt sunnuntaina kotimaan multiin. En ole kummoinenkaan viherpeukalo, joten on jännittävää nähdä saanko mitään kasvamaan!

Keväästä nauttimisen ohella olen yrittänyt lönkyttää juoksuohjelmaani eteenpäin. Alkuviikon olin synkeällä mielellä lenkkien ollessa edelleen pohkeiden takia suorastaan tuskallisia, mutta ilokseni lauantain harjoitus olikin jo toista maata! Olen jatkanut kylmä-kuuma -hoitoa ja hierontaa  ja vaikka tunnen vieläkin ettei jalka ole täysin kunnossa, mutta nyt alan jo toivoa että ollaan vihdoinkin menossa oikeaan suuntaan.

Yritän myös säästää pohje-poloisiani ja tästä syystä päädyin suloisena sunnuntaina vuoden ensimmäiselle pyörälenkilleni. Sain houkuteltua pyöräilyhullun miehenikin mukaan ja tässä hieno suunnitelmani karahtikin karille. Mies nimittäin polki kevyesti ja nopeasti eteenpäin siinä missä minä puhisin ja rullasin hitaasti perässä. Samalla tuli myös valittua se kaikkein mäkisin reitti, mikä näyttääkin varmistaneen sen että huomenna ei ole kiva kävellä...

Näin siis tuli treenattua:

Maanantai  40 min. lenkki, 5 x 3 minuutin juoksuvedot
Tiistai 40 min. ns. pyramidi-lenkki, jossa seuraavat juoksuvedot: 2 min, 3 min, 1 min, 3 min, 2 min
Torstai lihaskuntotreeni
Lauantai 40 min. lenkki, 4 x 4 min juoksuvedot
Sunnuntai 1, 5 tunnin pyöräily

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Nollasta viiteen, viikko 1

Kevätauringon sulattaessa vihdoinkin lumia lenkkipoluilta oli aika kaivaa lenkkarit esiin ja katsoa kuinka huonoksi kunto olikaan talven ja sairastamisen aikana ehtinyt. Kaksi kuukautta liikuntakieltoa kieltämättä piti huolen siitä että liikunnastani oli ilo ja keveys kaukana, mutta jostainhan se on - taas - aloitettava!

Löysin taukotilan lehdestä juoksua aloittelevalle suunnatun harjoitusohjelman, jonka tarkoituksena on saada sohvaperuna lönkyttelemään viisi kilometriä kuukauden aikana. Ensimmäinen viikko on nyt takana ja toistaiseksi on ollut hauskaa. Lenkit ovat toistaiseksi olleet aika helppoja, ainoastaan jumittavat pohjelihakset tuntuvat aiheuttavan edelleen ongelmia, joten yritän aloittaa nyt supervenyttelyt, kylmä-kuuma-hoidot jotta tästä ei tulisi estettä tämän kauden harrastamiselle.

Tällä viikolla on harjoiteltu näin:

Maanantai 30 minuutin juoksukävelylenkki, 1 minuutin juoksuvetoja 6 kpl
Tiistai 30 minuutin juoksukävelylenkki, 1 minuutin juoksuvetoja 8 kpl
Keskiviikko 30 minuutin juoksukävelylenkki, 1 minuutin juoksuvetoja 2 kpl, 2 minuutin juoksuvetoja 4 kpl
Torstai 50 minuuttia lihaskuntoharjoittelua
Lauantai kävelylenkki 1,5 tuntia

Oikeasti olisi varmaankin parempi jättää ohjelmaan välipäiviä, mutta aikataulullisista syistä se ei tällä viikolla ollut mahdollista. Ensi viikolla sitten paremmin?

torstai 4. huhtikuuta 2013

Viikko Venetsiassa: herkuttelu ja shoppailu

Italia on minulle ehdottomasti herkuttelun maa. Pastat, pizzat ja gelatot ovat vieneet sydämeni jo aikaisemmillakin reissullamme ja odotukset olivat Venetsiassakin korkealla - mutta elämäni parhaita aterioita en täällä syönyt! Ruokailu Venetsiassa oli ehkä hiukan kalliimpaa kuin aikaisemmissa Italian kohteissamme, mutta arvasimme kyllä jo kaupunkiin mennessämme hinnoissa olevan "turistilisää". Ruoka oli kuitenkin laadukasta ja hyvää, joten laskun maksu aterian päätteeksi ei harmittanut.

Venetsian ruokalistoja hallitsivat ehdottomasti merenelävät eri muodoissaan. Meidänkin reissumme aikana pöydässä näkyi useampaan otteeseen Frutti di mare -pizzoja ja pastoja, testasipa mieheni Pasta al seppie neron, mustekalan musteella värjätyn mustan pastakin. Minun suosikikseni nousi tylsästi tonno cipola, tonnikala ja sipulipizza, jossa kalan suolaisuus ja sipulin makeus yhdistyivät oikein mainiolla tavalla. Ihanaa oli myös tuoreesta tonnikalasta tehty carpaccio-tyyppinen herkku!


Gelato - jäätelö - on oma herkullinen lukunsa. Ikävää sanoa näin, mutta italialaisten pikkukioskien jälkeen valioiden ja ingmanien sokerinmakeat tuotteet melkein itkettävät. Gelatoissa kun oli sekä makua että näköä, pikkupuodeissa nimittäin esillelaittokin on kauniimpi kuin meikäläisittäin. 2,50 eurolla saa kaksi palloa - oivallinen kauppa! Tällä kertaa suosikkimakuni taisi olla pistaasi, mutta kuvassa näkyvä tumman suklaan ja mansikan yhdistelmä ei sekään kyllä ollut yhtään pöhkömpi.

Vaikka Venetsiaa ei mainostetakaan ostosparatiisina, onnistuu siellä shoppailukin. Kauppoja on paljon, mutta suuri osa niistä kylläkin myy turisteille suunnattua krääsää, karnevaalinaamioita tai Muranon lasia. Olen ymmärtänyt että monet halvimmista tuotteista tuotetaan nykyisin Kiinassa, joten jos haluaa tukea paikallista käsityötä, saa olla tarkkana - ja maksaa! Naamiopuodit olivat täynnä upeaa silmänruokaa, mietinkin useammin kuin kerran sitä että kaupunki varmasti näyttää upealta karnevaalien aikaan.



tiistai 2. huhtikuuta 2013

Viikko Venetsiassa: nähtävyydet

 Venetsia itsessään on jo oikeastaan nähtävyys, ainakin minulle se suurin juttu oli kujilla kierteleminen, upeasti rappeutuneiden talojen ihastelu ja fiilistely noin yleensäkin. Sanovat myös että Venetsiassa eksyminen on ehdottomasti oleellinen osa matkakokemusta ja se ainakin meiltä onnistui, useampaankin kertaan. En yleensä eksy reissuillamme, mutta nuo pikkukujat kyllä uhmaavat kaikkea logiikkaa! Onneksi kaupunki on kuitenkin niin pieni että kovin pahasti ei voi päästä eksymään ennen kuin Grand Canale tai meri tulee vastaan.

Nähtävyyksien osalta ne tunnetuimmat taisivat tulla nähdyksi - Dogen palatsi, Pyhän Markuksen kirkko aukioineen, Huokausten silta, Rialto... Kaikki vaikuttavia paikkoja. Palatsissa tosin olisin halunnut nähdä enemmänkin huonekaluja ja tuon aikaista elämää tyhjien huoneiden ja maalausten sijaan, jotka toki olivat vaikuttavia nekin.

Dogen palatsia
korjattiin.
Pienoismalleista ja sotahistoriasta pitäville suosittelen Storico Navalea, merimuseota. Venetsian historia merimahtina on kiehtova ja museossa on siitä monta palasta. Jonottaa ei tarvitse, näyttelyissä on mukavan väljää eikä lipun hintakaan, 1,50 eur, päätä huimaa. Kannattaa kuitenkin huomata museon erikoiset aukioloajat, se nimittäin sulkee ovensa jo 13:30.

Lukutoukkana minua kiinnostivat luonnollisestikin myös kirjalliset nähtävyydet, kuten Caffe Florian, jonne Casanovan sanottiin vieneen naisensa kaakaolle ja Harry's Bar, jossa Hemingwayllä oli oma pöytänsä. Venetsialaiset ovat kuitenkin osanneet hinnoitella nämä nähtävyydet taitavasti, Casanovan nimikkokaakaolla oli hintaa 10 euroa ja Harry's Barkin kuuluu olevan sangen hinnakas paikka. Halusin myös kovasti kurkistaa kansalliskirjastoon mutta epäonnekseni siellä oli yksityistilaisuus juuri tuona päivänä...

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Viikko Venetsiassa: asunto

Maaliskuu toi tullessaan kauan odotetun lomaviikon Venetsiassa ja onnekseni olin tervehtynyt jo sen verran
että jaksoimme seikkailla pitkin poikin kaupunkia. Varoituksen sana kuitenkin huonojalkaisille tai muuten vain  liikuntarajoitteiselle, Venetsia on siltojen ja rappusten kaupunki!

Asuimme tällä kertaa hotellin sijasta vuokratussa huoneistossa, se oli hintavertailujen perusteella osoittautunut edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Valittu asunto oli sijainniltaan hyvä, vain noin 10 min. kävelymatkan päässä Rialtosta tai San Marcon aukiolta ja se näytti kuvissa siistiltä ja viihtyisältä. Plussaa tuli mm. ilmaisesta wi-fi yhteydestä sekä aikaisempien vuokraajien kehuvista kommenteista. Kuvia asunnosta emme tietenkään muistaneet ottaa ennen levittäytymistä, mutta niitä löytyy Truly Venicen sivulta, klik!

Näköala huoneiston
isosta makuuhuoneesta.
Huoneiston vuokraaminen osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi, oli kiva istua olohuoneessa pitkän päivän jälkeen katselemassa kuvia ja miettimässä seuraavan päivän toimintasuunnitelmaa. Ruokaa emme kämpillä laittaneet, mutta jääkaappi ja teekeitin olivat kovassa käytössä. Herkutteluun kyllä tarjoutui parempia mahdollisuuksia kaupungin monissa ravintoloissa...

Vuokraaminen sujui helposti netin kautta, tilatessa meitä pyydettiin myös ilmoittamaan lentomme saapumisaika. Soitimme vuokrausfirmalle lentokentän vesibussiin päästyämme ja tapasimme välittäjän lähimmällä "bussipysäkillä", josta hän vei meidät asunnolle ja näytti mukavuudet. Asunto vastasi kuvattua oikein hyvin, ainoastaan luvattu televisio ei sattumalta toiminut mutta se ei ollut meille avainasia. Myös lähteminen sujui helposti, tyhjensimme roskat kadunvarteen (venetsialaiset jättävät täydet roskapussit talonsa ovenpieleen) ja jätimme avaimet pöydälle.

Lopuksi vielä varoituksen sana herkkäunisille, äänieristys ei ole vanhoissa venetsialaistaloissa ihan Suomen tasolla. Meidän asuntomme oli pohjakerroksessa, sijoitettuna siten että pienemmät makuuhuoneet olivat kanaalin puolella ja iso makuuhuone kadun puolella. Ymmärtääkseni pienet makuuhuoneet olivat melko hiljaisia mutta ainakin isoon makkariin kuuluivat kadulta kaikki äänet kristallinkirkkaasti. Onneksemme katu oli hiljainen öisin, havahduimme vasta aamulla työmatkalaisten ääniin. Siispä suosittelen ottamaan korvatulpat mukaan mikäli äänet häiritsevät.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

So last season

Hei Talvi,
lähestyn sinua trendiasioissa. En tiedä oletko tietoinen siitä että paukkupakkaset ja lumimyräkät ovat so last season. Kuuminta hottia juuri nyt ovat aurinko ja lämpöasteet. Tiedän että trendien perässä on varmasti vaikea pysyä joten sovitaanko että laitat nyt lämmöt päälle ja unohdetaan kuluneet pari päivää?
Yhteistyöterveisin,
Norkku

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Venetsia mielessäin

Viime viikonloppu hurahti matkasuunnittelussa, Venetsian reissu siintää jo mietteissä ja sain vihdoin herra Norkunkin kiinnostumaan kaikista niistä matkaoppaista joita olen kotiin raahannut. Jännää kyllä, emme saaneet edelleenkään kovin selkeää ohjelmaa aikaiseksi, mutta ainakin sain haaveilla monta tuntia. Matkaoppaiden lisäksi tulin selanneeksi useampaakin keittokirjaa alueen ruoasta siinä toivossa että muistaisin vielä parhaimpien herkkujen nimet sitten kun istumme siellä, Venetsiassa, herkuttelemassa katulyhtyjen valossa, kanaalin laineiden liplattaessa. 

Päänvaivaa aiheuttaa vielä ainakin sää - mitä laittaisin laukkuun kun keli kuitenkin vaikuttaa melko vilpoiselta. Ja entäs jos tulee Aqua Alta? Ja matkalukemiset? Näkyvätköhän paavi-meiningit katukuvassa paljonkin? Mistä saisi kaupungin parhaat gelatot? Paljon on mietittävää...

lauantai 23. helmikuuta 2013

There is a life about to start when tomorrow comes

Onpahan ollut melkoinen vuoden aloitus! Kuluneina viikkoina arkeani ovat sulostetuttaneet mm. rikki mennyt tv-antenni, kaukolämpöhärpäke, läppäri ja ihan viimeisimpänä kännykkä. Kaikki on toki korjattu, mutta mukavasti ne ovat nostaneet stressipiikkiä. Rikottujen laitteiden ohella olen onnistunut myös rikkomaan itseni - ensin silmätulehdus viiden viikon silmätippakuurilla ja tämän viikon olen potenut polveani joka jostain kumman syystä on kipuilemaan ja naksumaan. Alkoi tuntua siltä että tähdet eivät ihan ole meikäläisen kannalta suotuisissa asemissa.

Otsikon lainasin muuten törkeästi Les Misérablesista, kävimme nimittäin eilen elokuvissa musikaalinautinnolla. En ole nähnyt Les Misiä koskaan näyttämöllä mutta ihastuin varsinkin lauluihin kovasti. Suoraan sanottuna olen hoilannut I dreamed a dreamiä koko päivän kotona (kammottavan huonosti!) - anteeksi naapurit!

Mutta eteenpäin vie ihmisen mieli. Eilen tajusin että ollaan jo melkein keväässä, pääsiäinenkin jo ihan nurkan takana. Kohta piha kuorituu lumimassojen alta lenkkipolun kera. (Kunhan se polvi nyt vaan paranisi...)

tiistai 19. helmikuuta 2013

A good day to die hard & Anna Karenina

Jylläävässä silmätulehduksessa on sentään jotain hyvääkin. Vaikka lukeminen onkin sumeaa, näen sentään kauas eli leffassa käynti onnistuu - sitä hupia onkin sitten harrastettu.

Sunnuntaina laitettiin aivot narikkaan ja käytiin rämistelemässä Bruce Willlisin kanssa tuoreimman Die Hard -leffan merkeissä. Menihän se, Bruce on edelleen melkoinen Jakke Jäyhä ja näissä leffoissahan on kivaa se, ettei turhia tarvitse jännittää, sillä leffan juonihan on pääpiirteittäin selvä jo ennen kuin trailerit loppuvat. Tällä kertaa rymisteltiin Venäjän maaperällä jossa John McClane ja poika pistävät hengiltä noin tsiljoona venäläistä pahista. Ilmeisesti yksi amerikkalainen vastaa vähintäänkin kymmentä venäläistä?

Venäjällä myös pysyimme, sillä tiistaina pääsin viimein katsomaan Anna Kareninan. Elokuva oli hyvin kaunis ja pidin myös kovasti taustalla soivasta pienestä surullisesta sävelmästä. Ehkä pikkuisen kuitenkin karsastin pääparia, Anna ja Vronski olivat minun makuuni vähän turhan nuoren oloisia. Herra Norkku kiitteli kovasti elokuvan "näyttämöä", joka kyllä olikin nokkela ratkaisu.

Seuraavaksi haikailen Les Miserablesin perään...

maanantai 28. tammikuuta 2013

Tammikuun projekteja


Tammikuu kuluu kovaa vauhtia loppuun ja täällä on hiljaista kuin pakastimessa! Kulunut kuukausi on ollut yllättävä ja stressaava ja huomaan että se syö kirjoitusintoani. Mutta yritän kuitenkin.

Herra Norkku on ollut jokusen viikon työkomennuksella muissa maissa kaukaisissa ja olin jo etukäteen kehitellyt liudan projekteja itselleni pitkiä pimeitä tammikuisia iltoja kuluttamaan. Ihan hyvä, sillä olen huomannut kotona yksin olon olevan tylsää.

Meneillään ovat mm. seuraavat puuhat: 
  • Teemakuvauksen aakkoshaaste, aikaa 2 kk.
    Kuvia on otettu 7, mutta koska jostain pakkomielteestä johtuen yritän julkaista kaiken aakkosjärjestyksessä jumitan E:ssä. Jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla helppo nakki, mutta jostain syystä se ei ole. Esiliina, eri kokoinen, elämä - eikä mitään ideoita!
  • 365 kivaa päivää eli vuoden kuvaprojektini
    Ajatuksena olisi pitää kuvapäiväkirjaa tämän vuoden ajan ja toistaiseksi ollaan kartalla. Toki myönnän että osa kuvistani on tosi tylsiä, mutta syytän tästä itseni lisäksi myös vuodenaikaa joka ei pahemmin valolla valokuvaajaa helli sekä seuranpuutetta. Toistaiseksi pahin aallonpohjani taitaa olla pahvilaatikosta otettu taidonnäyte, onneksi mukaan mahtuu vähän parempiakin otoksia. Pakko on kuitenkin todeta ettei allekirjoittaneen arki ihan kauhean glamourista ole, ihan tavallista arkea vaan.
  • Lukeminen
    Lukujuttuihin olenkin heittäynyt apinan raivolla ja paljon kivaa ja kiinnostavaa on tullut vastaan. Niistä lisää toisaalla.
  • Vaatehuoneen siivous
    Edelleen puhtaasti ajatustasolla...
  • Perhesiteiden katsominen
    Perhesiteet on amerikkalainen draamasarja, johon koukkuunnuin joululomalla ja päätin ottaa sarjan kaikkien jaksojen katsomisen projektikseni. Kahlattavaa piisaa sillä tuotantokausia oli viisi ja kullakin kaudella on kuvattu parikymmentä jaksoa. Nyt, jo monien traagisten hetkien jälkeen olen sentään saavuttanut jo vitos-kauden. Mikä saavutus! 

Vuoden jännittävin kuva - pahvilaatikko!



tiistai 1. tammikuuta 2013

Mitäs sitä tulikaan luvattua?

Ihan ensimmäiseksi: hyvät uudenvuoden toivotukset kaikille. Tuokoon vuosi tullessaan sellaisia seikkailuita, joita toivotte!

 Minä olen uuden vuoden lupaus -ihmisiä. Vuoden vaihde tuntuu hyvältä hetkeltä miettiä mennyttä ja sitä, mihin suuntaan haluaisi elämänsä tulevana vuonna menevän. Lupaukset, tai oikeastaan tavoitteet, olen yleensä kirjannut ylös ja vuoden lopussa katson kuinka kävi. Joskus vuoden alussa tärkeänä pidetty juttu ei enää tunnukaan merkitykselliseltä ja sekin on ihan ok.

Viime vuonna lupasin seuraavaa:

  • Pitää huolta minusta.
    Tässä olen mielestäni onnistunutkin. Kipeä niska saa nyt hierontaa, kokeilen töissä seisomista yms. En ehkä ole saavuttanut täydellisyyttä, mutta kiinnitin huomioni omaan hyvinvointiini ja sain aikaan ehkä jotakin. 
  • Muuten ruokavaliotani terveellisemmäksi
    Metsään meni.
  • Liikun 4h/viikossa.
    Onnistuin, muutamia satunnaisia viikkoja lukuunottamatta.
  • Karsin pois energiasyöppöjä ja etsin juttuja, joista saa positiivista energiaa
    Yritystä on ainakin ollut, ehkä jopa onnistumisiakin.
  • Opettelen yhden uuden taidon.
    En ole ihan varma uudesta taidosta, ennemminkin olen tainnut kehittää vanhoja kykyjäni. Loppuvuodesta lähdin mukaan myös luovan kirjoittamisen ryhmään, kokeilemaan josko tarinan kirjoittaminen voisi olla minun juttuni. Toistaiseksi minulla on ainakin ollut hauskaa!

Kokonaisuutena selvisin kai aika hyvin, olen ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini!

Tänä vuonna ajattelin seuraavaa:

  • Se terveellisempi ruokavalio.
    Ehkä nyt on oikea hetki?
  • Opettelen tietämään ja sanomaan selvästi mitä haluan.
    Tämä on monelle varmaankin itsestään selvyys, mutta itse huomaan sortuvani siihen etten aina kehtaa tai tule ilmaisseeksi itseäni riittävästi, mikä johtaa harmitteluun jälkeenpäin. Piirre ärsyttää minua, joten haluaisin saada sen kitketyksi pois.
  • Etsiä positiivisuutta kivojen projektien kautta.
    Ajattelin kokeilla päivittäistä valokuvaprojektia, jossa tallentaisin päivän ilonaiheita. Kenties ne pienetkin kivat jutut siten konkretisoituisivat.
Ensimmäinen kuva onkin muuten jo napattu, tästä se lähtee...