Jylläävässä silmätulehduksessa on sentään jotain hyvääkin. Vaikka lukeminen onkin sumeaa, näen sentään kauas eli leffassa käynti onnistuu - sitä hupia onkin sitten harrastettu.
Sunnuntaina laitettiin aivot narikkaan ja käytiin rämistelemässä Bruce Willlisin kanssa tuoreimman Die Hard -leffan merkeissä. Menihän se, Bruce on edelleen melkoinen Jakke Jäyhä ja näissä leffoissahan on kivaa se, ettei turhia tarvitse jännittää, sillä leffan juonihan on pääpiirteittäin selvä jo ennen kuin trailerit loppuvat. Tällä kertaa rymisteltiin Venäjän maaperällä jossa John McClane ja poika pistävät hengiltä noin tsiljoona venäläistä pahista. Ilmeisesti yksi amerikkalainen vastaa vähintäänkin kymmentä venäläistä?
Venäjällä myös pysyimme, sillä tiistaina pääsin viimein katsomaan Anna Kareninan. Elokuva oli hyvin kaunis ja pidin myös kovasti taustalla soivasta pienestä surullisesta sävelmästä. Ehkä pikkuisen kuitenkin karsastin pääparia, Anna ja Vronski olivat minun makuuni vähän turhan nuoren oloisia. Herra Norkku kiitteli kovasti elokuvan "näyttämöä", joka kyllä olikin nokkela ratkaisu.
Seuraavaksi haikailen Les Miserablesin perään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!