torstai 31. toukokuuta 2012

Sellainen oli toukokuu

Vielä viimeiset toukokuun kuvahaasteen kuvat. Hauskaa oli mutta loppua kohden alkoivat ideat loppua kesken. Tämän tyyppinen haaste on huomattavasti helpompi toteuttaa kesällä kun luonnosta saa niin paljon innostusta. Kesäkuulle onkin sitten luvassa vähän eri tyyppinen haaste, aiheena on tällä kertaa "uusi/vanha" ja kuvankäsittelypuolella pitäisi kokeilla kuvan vanhentamista. Mitähän sitä oikein keksisi?!



"Something you can't live without"
Ilman valoa olisi vaikea elää ihan konkreettisestikin, lisäksi talven pimeys 
kyllä todistaa sen kuinka suuri voima valolla meihin ihmisiin on!

"Where you stand"
Tässä seisotaan ihan konkreettisesti meidän pihamuurilla.
Olen pikkuisen innoissani tuosta pienestä muurinpätkästä,
sillä olen aina haaveillut että asuisin talossa jossa olisi sellainen oikea,
vanha kivimuuri. Askel oikeaan suuntaan.

"Something new"
Joskus pitää kokeilla myös uutta myös keittiön puolella. Tässä
pullarullassa on vaniljamömmöä sisällä. Hyvin maistui,
pulla katosi pöydästä vähän turhankin nopeasti.

"Unusual"
Tässä vaihteeksi kamerakännykän kuvaa. Kuvan pallot
olivat laskeutumassa ja olivat sen verran alhaalla että 
näky oli aika poikkeuksellinen!

"12 o´clock"
Kello kahdeltatoista olin tämän näköisessä paikassa, Kierrätyskeskuksessa.
Siellä on kiva joskus kulkea etsimässä aarteita tai ihan
vaan ihmetellä tavaroita. Tällä kertaa mukaan ei toki tarttunut pesuallasta
vaan pari kirjaa - Minun Afrikkani ja Sata salattua aistia.

"Weather today"
Satoi. Se tuntui melkein oudolta lämpimien päivien jälkeen.

"A number"
Numerolla 5 ei ole suurempaa merkitykstä minulle,
tämän numeron pongasin vain kävelylenkilläni.
Joskus näinkin.

"My personality"
Tämä kuva tuli ensimmäisenä mieleeni miettiessäni kuinka 
kun mietin kuinka kuvata persoonallisuuttani. Toivon että
kuvasta välittyy ainakin lämmin sydän joka täynnä monenlaisia
minulle rakkaita asioita.

"Something beautiful"
Meidän pihallamme oleva pensas on kukassa ja näyttää tältä.
Minulla ei aavistustakaan kuka tämä kaunotar on, mutta
en voi lakata ihailemasta näitä kukkia!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Naisten kympillä

Nyt olisi kymppi takana. Olimme päätyneet osallistumaan hölkkääjien lähtöön, koska arvelimme sen olevan vähemmän tukkoinen kuin kuntokävelijöiden osuus. Tämä osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä vaikka matkalla hiukan tulppia olikin, kokonaisuutena lenkki kuitenkin veti aika hyvin.

Sitten lähdettiin, Bryan Adamsin tahdissa. Minusta lenkin alkuosa on aina ollut kaikkein hienoin. Siinä, että saa juosta keskellä Mannerheimintietä vain, on vain jotain mahtavaa! Olin kaikkien kevään ongelmien jälkeen ollut aika pessimistinen suoritukseni suhteen ja yllättäen pohkeeni temppuilivat jälleen kerran, ensimmäiset viisi kilometria olivat silkkaa tuskaa, joten jouduin kävelemään silloin tällöin pahimmat kivut pois. Viimeisten viiden kilometrin jälkeen taas jalat ilmeisesti tajusivat etten aio antaa periksi, koska juoksu alkoi sujua - jopa niin että sain kuin sainkin otettua oikein loppukirinkin. Jee!

Aikani ei ollut erikoisen hyvä, kaksi vuotta aikaisemmin juoksin 10 min. nopeammin. Silti tämä aika tuntui isolta voitolta aikaisempien juoksuharmien takia. Jotenkin porukan hyvä mieli ja tsemppis vain tarttui ja auttoi minua tsemppaamaan kohti maalia!

Nyt olo on aika väsynyt, mutta onnellinen.

Muutama tunti h-hetkeen

Apuva! Ei ollutkaan hyvä idea lähteä kokeilemaan tennistä eilen, tänään mailakäden puoleiset lihakset ovat aika arkoina ja jaloissakin tuntuu olevan uudenlaisia lihaksia. Mielenkiintoista nähdä mitä siitä kympistä nyt oikein tuleekaan...

Täällä on sonnustauduttu jo kisapaitaan (olisipa muuten kiva kun materiaaliksi olisi valittu jotain vähän vähemmän läpinäkyvää!) ja herran varastoista haettiin mulle pieni vyölaukku, johon saan kätevästi ne tärkeimmät eli puhelimen, kotiavaimet ja vähän rahaakin mukaan. Kullanmuruni nousi vartavasten laittamaan minulle urheilupirtelönkin, onpa ihanaa kun on tukijoukkoja!

perjantai 25. toukokuuta 2012

Pinkit paholaiset

Kramppaava jalkani sai minut lenkkarikaupoilla luettuani että krampit saattavat johtuvat vääränlaisista jalkineista. Ohjeiden perusteella neutraali tossu olisi minulle ehkä paras, joten sellaistahan sitten lähdettiin metsästämään. Metsästäminen olikin tässä kohdin oikea sana, sillä ensimmäisessä kahdessa urheilukaupassa kävi niin kova tungos että myyjän löytäminen oli työn ja tuskan takana. Kenkien kokeilu ei tuntunut kivalta tungoksessa muiden tuupittavana ja odotettuana reilut 20 minuuttia toisessa liikkeessä myyjää, joka sanoi tulevansa parin minuutin kuluttua, olinkin melkein hermoraunio.

Kolmannessa kaupassa onneksi oli väljempää ja löytyi jopa myyjäkin joka esitteli ja suositteli kenkiä. Suosikkini löysin Niken mallistosta ja rakastuin tulisesti tossujen leimuavaan väriin. (Se, joka väittää että ainoa tärkeä asia juoksutossussa on se, miltä sillä juokseminen tuntuu, on väärässä. Kivannäköiset kengät ilahduttavat ja suorastaan houkuttelevat juoksemaan.) Valitettavasti rakkauteni kohdetta oli vain yksi pari ja se oli valitettavasti hitusen liian ahdas. Kyseistä mallia ei tuossa värissä löytynyt muistakaan ketjun kaupoista. Hetken mietin toista värivaihtoehtoa, joka ei sekään ollut toki ruma, mutta toisaalta tunsin että halusin kuluttaa rahani juuri siihen tuotteeseen, johon rakastuin enkä tinkiä. Joten mentiin seuraavaan kauppaan. Ja sitä seuraavaan.

Viimeinen liike oli tavaratalo, jossa oli pieni liikuntaosasto. Ja siellä niitä oli. Ainakin yksi pari, näytillä. Myyjä kertoi tossun myyneen jo loppuun, mutta ah onnea, näyteparipa oli juuri minun kokoani. Ostopäätös syntyi nopeasti ja kaupasta käveli ulos onnellinen nainen, joka oli saanut haluamansa.

Tossut saivat hyvin nopeasti lempinimen Pinkit paholaiset kirkkaan värinsä takia ja ensi sunnuntailla ne pääsevät ulkoilemaan Naisten kympille. Tiedän jo tässä vaiheessa että aikatavoitetta en viitsi edes laittaa itselleni, niin kehnoa harjoitteluni on ollut viime viikkoina. Säätiedote kuitenkin lupaa hienoa ilmaa ja juoksuseuranihan on mitä mainiointa, joten kiva ja liikunnallinen päivä on joka tapauksessa luvassa.



torstai 24. toukokuuta 2012

Kuvia ja kysymyksiä

Kuvia ja matkoja blogin JohannaH haastoi kaikki lukijansa vastaamaan kysymyksiin. Siispä samalla kun tarjoilen viime viikon kuvahaasteen kuvatuksia, vastailen myös vähän. 
  1. Kerro jokin koulumuisto
    - Meidän piti ihan ensimmäisenä koulupäivänä piirtää kasvokuva itsestämme, joak sitten kiinnitettäisiin luokan seinälle. Minä, vaaleatukkainen pikkutyttö, piirsin itselleni mustan lyhyen tukan, koska halusin näyttää samalta kuin elokuvan Lumikki. Opettaja vähän ihmetteli sitä, mutta jokeripokerina selitin että tukkani oli musta...
  2. Lempikukkasi?
    - Tulppaani.
  3. Muistosi mammasta tai isovanhemmasta?
    - Mummi teki aina ihanaa spagettia. Isolla rautaisella pannulla. Tykkäsin siitä kauheasti ja pyytelin aina mummia tekemään minulle spagettia. Se on vielä tänäkin päiväni lohturuokani, jota haluan syödä silloin kuin seinät kaatuvat päälle. Jokin sen lämmössä tuo mieleeni palan lapsuutta ja sitä huolettomuuden ja turvallisuuden tunnetta.
  4. Tarviitko silmälaseja - kuinka monta?
    - Tarvitsen, yhtä paria.
  5. Juotko kahvia aina samasta mukista tai kupista - millaisesta?
    - En juo kahvia, mutta teetä kylläkin. Enkä käytä aina samaa kuppiakaan. Tykkään mukeista joissa on joku hassu idea. Tosin nykyinen työmukini on kyllä ihan tavallinen, matkamessuilta saatu jossa on turkkilaisia ornamentteja. (Se on nätti!) Kotona hörpin mm. mukista joka vaihtaa väriä lämmön mukaan.
  6. Sex?
    - Kuusi på svenska? Madonnan muinainen kirja? Sukupuoli? Joku muu, mikä?
  7. Oletko onnellinen?
    - Olen matkalla taatusti matkalla sitä kohden. Takana on rankka aika, mutta onneksi se alkaa olla takana. On hetkiä, jolloin hyvän olon määrä suorastaan yllättää, välillä taas pilvet vähän synkentävät aurinkoni hetkeksi. Olen kuitenkin hurjan kiitollinen elämälle miehestäni, joka on minun kallioni, joku johon voin aina turvata. Minulla on ihania ystäviä, ihan mielettömiä tyyppejä, joiden kanssa tulee aina hyvälle tuulelle. Minulla on kirjoja, juoksulenkkejä, valokuvausta ja blogia. Mielenkiintoinen ja haastelias työ ja aika mahtava tiimi. Olen terve. Minulla on ollut onnea.
  8. Mitä kaipaat?
    - Äitiäni. Lisää tunteja päivääni. Tahdonvoimaa. Talvisin valoa.
  9. Mitä teet kun kesä koittaa?
    - Tassuttelen paljain varpain. Syön marjoja. Olen. Puuhailen. Ihmettelen pihaa. Löhöän.
  10. Joulu vai juhannus?
    - Juhannus. Silloin on paaaljon kivemmat ilmat ja paljon vähemmän hössättävää valmisteluissa. Me emme yleensä tee mitään kovin erikoista juhannuksena, olemme vain ja nautimme hiljaisesta kaupungista.
  11. Oletko hyvä laskemaan, edes yhteentoista?
    - Olen joo. Tosin saatan joskus laskiessani unohtaa mihin saakka olin jo päässyt.
Lopuksi edellisen viikon haastekuvia:


"Grass"
Kuvassa on - pakon vuoksi- toki vähän ruohoakin. 
Mutta viime vuonna istuttamani alppiruusu tekee ensimmäisiä kukkiaan
ja olen siitä aika innoissani. Joka päivä on tullut käytyä nuppuja tiirailemassa
- niin kauniita!

"Love"
Tämä oli kansainvälisen valokuvapäivän kuvani. 
Rakastan kuvaamista.

"What you are reading"
Tuon hetkistä lukukasaani. Kolme päälimmäistä kuuluvat kirjablogini
Bloggaajien viikot -kirjoihin, joissa esittelen blogeista syntyneitä kirjoja. 
Juuri nyt korkkasin kasan alimmaisen ja olen lumoutunut...

"A Snack"
Helatorstaina herkuteltiin tällä - kaupan pakastealtaasta
löytyneellä gelatolla, makuna Nocchio eli pähkinä.
Eihän tämä ihan se aito asia ole, mutta maukasta kuitenkin...

"Something you made"
I made these disappear!
Herkuttelimme ystävien kanssa Kakkugalleriassa ja päädyin
kokeilemaan jättimäistä marenkia. Oli se hyvää!
Pahoitteluni huonolaatuisesta kännykkäkameran kuvasta, 
aina ei vain tule raahattua kunnon kameraa mukaan.

"A favourite place"
Lempipaikkaani mietin kauankin, ehdokkaita olisi monia - 
sohvannurkasta auringonläikkään ja lähellä olevaan niittyyn,
jossa on kiva kuljeskella.
Tämän hetken lempparipaikakseni kuitenkin valikoitui yksinkertaisesti 
oma piha.
Muutimme viime kesänä nykyiseen kotiimme ja tämä onkin ensimmäinen
kevät, josta saamme ihan oman pihalla nauttia. On ollut
ihanaa jännittää mitä maasta nouseekaan, myllätä ja istutella.
Katsella luonnon voimaa ja vähän omienkin kätösten jälkeä.
Rakastan puita ja voisin istuskella katselemassa näitä kavereita 
vaikka kuinka paljon. Allergiasta huolimatta.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Kuvatuksia ja kipeitä pohkeita

Toukokuu on ollut täynnä touhua. Olen yrittänyt treenailla naisten kympille, mutta taitaa pohkeissa olla sellaista kremppaa etteivät alkuperäiset tavoitteet voi millään toteutua. 10-15 minuutin juoksu saa jo pohkeen kramppaamaan ja toistaiseksi pidemmistä venytyksistäkään ei ole ollut apua. Hierontaa ajattelin kokeilla, mutta apu ei varmaan tule ajoissa sillä Kymppihän juostaan jo ensi viikolla. Kymppi menee kyllä vaikka kävellen, tärkeintä on kuntoilla ja viettää hauskoja hetkiä ystävien kanssa mutta haluaisin kovasti löytää ilon juoksemiseeni. Peukut pystyyn!

Valokuvaushaastetta olen sentään saanut työstettyä, tässä olisi kuvatuksia kuluneilta päiviltä

"Someone that inspires you"
Ystäväni ovat minulle loppumattomia inspiraation lähteitä.
Ihailen heitä, jotka uskaltavat heittäytyä hetken vietäviksi ja tavoitella unelmiaan.
Ja heitä jotka ovat sitkeitä ja peräänantamattomia. Kekseliäitä.
Vahvoja ja herkkiä samaan aikaan.
Heitä, jotka ovat kulkeneet vaikeita polkuja ja taistelleet tiensä aurinkoon.
Heitä, jotka saavat muut nauramaan. Tai joilla on aikaa kuunnella ja olla läsnä.
Tiedätte keitä olette.
Kiitos siitä.

"A smell you adore" 
Hyviä tuoksuja olisi ollut moniakin, tällä kertaa kuvaan valikoitui ruoan tuoksu.
Ihanaa varsinkin silloin kun nälkäinen kuin susi.

"Something you do everyday"
Olen tukkaihmisiä. Vaikka kuontaloni onkin usein ... huoleton,
pidän salaa hirmuisesti hiuksistani. 

"A favorite word"
Tämä kuva on meidän jääkaappimme ovesta. Ja se suosikkisanahan on
- tietysti- rakkaus. Sillä kyllä se vaan maailmaa pyörittää.
Ja suurin onni maailmassa on se, kun joku rakastaa ja
kun saa olla itse rakastettu. Amore.

"Kitchen"
Tuona päivänä meidän keittiössämme kokkailtiin kastiketta paprikan ja valkosipulin kera.
Tuli hyvää. Kuinka noista aineksista voisi pahaa tullakaan?

"Something that makes you happy"
Toistan itseäni. Rakkaus. 

"Mum"
Istutin äitini muistolle viime keväänä tämän luumupuun.
Puu muistutti koko viime kesän pitkälti risua ja olin
talven ajan huolissani siitä, kuinka se selviäisi talven pakkasista.
Mutta selvisi se, nyt on jo hienot silmutkin.
Sitkeä sissi, niinkuin äitikin oli.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Maailman valokuvauspäivä 15.5

Huomenna, 15.5, on maailman valokuvauspäivä. Kyseessä on maailman laajuinen valokuvaprojekti joka haastaa ihmiset tallentamaan elämänsä hetkiä. Homma toimii näin: ota valokuva päivästäsi huomenna 15.5, kuvan kategorian tulisi olla yksi seuraavista: koti, työ, suhteet. Lataa kuvasi Aday.orgin sivuille ja ihastele samalla sitä millainen tiistai muilla maailman ihmisillä on ollut... (Kuvia voit ladata 22.5 saakka.)

Kaikki kuvat tulevat olemaan nähtäville netissä, lisäksi osa kuvista valikoituu kuvista tehtävään kirjaan ja näyttelyihin. Kaikki kuvat säästetään kuva-arkistoissa tulevia sukupolvia varten.

Kaikki mukaan kuvaamaan!

lauantai 12. toukokuuta 2012

Kaaosta keittiössä


Tänään Norkun keittiössä päätettiin leipoa sitruunapiiras. Touhuun lähdettiin tyypillisellä itseluottamuksella ja innolla, ohjeet sentään luin...

Ensimmäisen kerran homma meni pieleen jo aineksia kaapista latoessani. Reseptiin kuuluu kondensoitu maito ja olin aikaisemmin viikolla ostanut purkin sitä, valmiiksi keitettynä jotta säästäisin aikaa ja vaivaa. Mutta kas, purkki ei olekaan enää kaapissa sillä eräs herra oli keksinyt saavansa siitä kinuskikastiketta jäätelöönsä. Muutama lusikallinen olisi ollut vielä jäljellä mutta... Kaapista löytyi onneksi purkki keittämätöntä maitoa, johon suhtauduin kuitenkin vähän epäluuloisesti sillä "kinuskoiminen" oli mennyt tällä laadulla viimeksikin pieleen.


Siispä ryhdyin keittämään kinuskia piirasta varten. Se vie kolmisen tuntia eli aikatauluun tuli pienoinen muutos. Kolmen tunnin jälkeen otin keitokseni liedeltä todetakseni purkin kannen olevan vähän pyöristynyt. Ravistaessa purkista kuului lotinaa. Fiksuna likkana osasin siis varautua siihen että purkissa olisi paineita ja kikkailin näyttävästi tiskirätin ja patakintaan kanssa.

Kinuskin keittely siis epäonnistui, mutta päätin kuitenkin yrittää keittää litkua vielä kattilassa. Sillä seurauksella että litku paloi pohjaan. Seuraavana etappina olikin siis kattilan pohjan jynssääminen, sepä olikin mukavaa touhua!

Annoin periksi kinuskin kanssa ja sävelsin jonkinlaisen "jutun" jääkaapissa olevista aineksista. "Juttu" ei hirmuisesti vakuuttanut joten heitin soppaan kaakaota. Nyt se maistui "jutulta" jossa oli kaakaota. Rock'n'Roll. Sitten tuli idea - palaisin takaisin alkuperäiseen reseptiini - tarvittiin sitruunamehua! Mehu osoittautuikin mielestäni aika hyväksi ajatukseksi, taikina maistui nyt raikkaalta ja pehmeältä. Huh!


Taikinaan tarvittiin kananmunia, joten nappasin kaapista kaksi munaa. Ja reippaasti yritin särkeä ne kunnes tajusin niiden olevan keitettyjä. Kokkaava mies voi olla myös hyvin mielenkiintoinen... Löysin lopulta myös raakoja munia ja homma edistyi.

Onnellisesti uunissa,

Pian uuni oli jo lämpenemässä ja siivoilin keittiötä. Fiilis oli hyvä kunnes tartuin sokeripurkkiin kannesta, jota en ollut sulkenutkaan ihan kunnolla. Kansi jäi käteen ja sokerit pitkin lattiaa. Sitten vähän imuroitiin.

Nyt piiras on onnellisesti uunissa ja leipuri hermolevon tarpeessa. Odotan kokoajan sitä milloin uunimme räjähtää...


Ps. Onnistui se sittenkin. Torttu ei ole mikään kaunotar mutta hyvän makuinen kuitenkin...

perjantai 11. toukokuuta 2012

Mosa heräsi

Viikko on ollut kiireinen ja siksi ehdinkin vasta nyt laittaa blogiin kuvat viime sunnuntailta, Mosa herää -tapahtumasta. Mosa herää on Tapanilan kaupunginosan vuotuinen kevättapahtuma, jossa oli livemusiikkia, grilliherkkuja ja katukirppistelyä. Aurinko paistoi, ihmiset olivat hyvällä tuulella ja itse tapahtuma oli mukava.


Itse kirppikseltä ei tällä kertaa löytynyt mitään vaikka yksi (ihan liian iso) vanha pöytä jäikin kutkuttamaan mieltä...
Katukirppiksellä oli myynnissä kaikkea vanhoista ikkunoista alkaen.
Ihania autovanhuksiakin näkyi katukuvassa.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Toukokuun kuvahaaste

 Sorruin sitten taas kuvahaasteeseen. Ideana, jälleen kerran, on se että joka päivä otetaan kuva tietyn aiheen mukaan. Tämmöistä siis tällä kertaa:

"Skyline"
Palanen pinkkiä taivasta keskiviikolta.
"Something you wore today"
Suosikki-huulipunanihan se siinä on.
"Bird"
Tämä herra on huudellut kovasti vaimokkeen perään ja lauantaina lähdinkin
tarkoituksella häntä metsästämään ja seurailin kutsuhuutoja. Juuri kun
olin antaa periksi, herra rääkäisi - lähellä olevan talon katolta! Sain kuin
sainkin kuvani, vaikka etäisyyden päästäkin.
"You"
Sunnuntaina lueskeltiinkin kunnolla, minä ja melonikin sitten välillä.
Game of Thrones -sarja osoittautui suorastaan vaarallisen koukuttavaksi.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Mökki metsässä

Lähdettiin metsään samoilemaan, etsimään valkovuokkoja. Löytyi niitä ja sinivuokkojakin ja mansikantaimia. Ja sitten vähän rapistuneita omenapuitakin sekä vanha ruusupensas sekä talon kivijalka. Pysähdyin miettimään sitä, että tässä, ryteikössä, on joskus ollut talo. Ja talolla kaikesta päätellen emäntä, joka on ruusut, mansikat ja omenat rakkaudella istuttanut. Ja nyt jäljellä on vain luonto ja palanen sitä kivijalkaa.
Mielikuvitukseni sai tietysti hetkeksi vallan kun kuvittelin taloa ja ihmisiä jotka ovat sitä joskus asuneet. Iloja ja suruja, elämänkohtaloita.

Googlettelu paljasti alueen muuttuneen 1930-luvulla, talo siis lienee ajalta ennen sitä. Naapuri taas osasi kertoa alueella olevan vanhan apteekkarin talon raunion. Apteekkarilla oli kuulemma ollut ainakin hedelmätarha, yrttejäkin. Naapuri kertoi hakevansa apteekkarin tarhasta kesäisin luumuja, niitäkin siellä kuulemma on. Jotenkin kiva että hedelmätarha kuitenkin jatkaa edelleen eloaan ja ihmiset saavat siitä edelleenkin iloa - kaikkien näiden vuosien jälkeenkin.