perjantai 27. tammikuuta 2012

Kuinka lusmu kesytetään

Tänään oli (taas vaihteeksi) ihan lusmuilu-olo. Olin kyllä raahannut jumppakamppeet mukaan, mutta kas vaan kun iltapäivän mittaan alkoi laiskottaa! Mietin jo että jättäisin jumpat väliin ja reippailisin kotona - mutta ketäs minä huijaan. Kotiinpäästyä olisi nälkä/kylmä/väsy/kiire ja liikunta jäisi. Päätin että minä menen ja minulla tulee olemaan siellä hauskaa.

Loppujen lopuksi, tunti ei ollut kaksinen. Mutta menin kuitenkin, onhan sekin jo jotain. Mikä parempaa, tavoitin pienen aavistuksen siitä fiiliksestä, kun alkaa haluta mennä lujempaa...

tiistai 24. tammikuuta 2012

Esteet on tehty ylitettäviksi eli mitä opin joogassa

Avasin tänään liikuntaputkea joogassa. Minä en ole luonnostani kovinkaan taipuisa ihminen ja kaikenmoiset venyttelytunnit käyvät siksi tunnolleni. Jotenkin kuitenkin päädyin Hot Yoga -tunnille, tavanomaiseen nöyryytykseeni. En taivu, asennot tuntuvat hankalilta ja lähinnä ne helpoimmat versiot harjoituksista onnistuvat. Surkeaa!

Tunti eteni siis normaaliin tapaansa ja yht'äkkiä huomasin soimaavani itseäni ja miettiväni "en ikinä enää tule tälle tunnille". Mutta hei hei hei - tämähän on ihan väärä asenne! Asioiden aloittaminen ja se, että on niissä huono, ei ole kivaa. Mutta jos tästä pääsisin yli, saattaisin ehkä päästä vaiheeseen, jossa kaikki ei ole enää ihan niin vaikeaa? Realistisesti ottaen, en tule varmasti ikinä pääsemään lähellekään ällistyttävän notkean opettajamme tasoa, mutta entä jos voisinkin olla vain notkeampi versio Norkusta?

Tämän oivallettuani päätin sinnikkäästi jatkaa tunneilla ainakin helmikuun loppuun saakka. Sen jälkeen osaan ehkä paremmin arvioida inhoanko oikeasti joogaa vaiko epäonnistumista.


lauantai 21. tammikuuta 2012

Matkamessuilla

Hollannin standi oli
näin söpö
Käytiin tänään Matkamessuilla pyörimässä ja se olikin hyvää vaihtelua lumitöihin. (Joista muuten olen jollain oudolla ja masokistisella tavalla oppinut tykkäämään. Saanpahan ainakin liikuntaa ja ulkoilmaa, teen jotakin hyödyllistä ja näen kätteni jäljen. Ainakin hetken ajan.)

Niin, ne messut. Oli kiva piipahtaa muutamaksi tunniksi matkalle maailman ympäri. Aika moni oli panostanut kivalla tavalla standeihinsa, oli mukavasti paikallisväriä, sushia Japanissa, sambatanssijoita, joikaamista... Pääsinpä kurkistamaan jopa valtamerialuksen hyttiinkin!

Kokemus oli kiva ja matkakuumehan siellä tietysti nousi. Koska tiedossa ei luultavasti ole tälle vuodelle kaukomatkaa, haaveilin sitten vähän läheisemmistä kohteista. Tällä hetkellä haaveita on oikeastaan kolmekin - Islanti, Irlanti ja Italia (taas!). Italiasta innostuin JohannaH:n matkakertomuksen myötä ja sain messuilta ajatuksen huvilan vuokraamisesta. Ajatelkaa nyt, suloinen italialainen huvila, kenties korkealla vuorenrinteessä, niin että terassilta levittäytyy näköala laaksoon, johonkin kivaan pikkukylään. Josta voisi käydä ostamassa vaikka... gelatoa.

Islanti on aika uusi haave, Irlanti vanhempi. Molemmat ovat mielikuvissani sellaisia jylhiä paikkoja, jotka olisi hieno kokea. Irlanti polttelee tällä hetkellä mieltä ehkä enemmänkin, varsinkin AirLingus näyttää tarjoavan n. 100 euron lentoja Dubliniin.

Ehkä hienoin messukokemukseni oli joikujen kuuleminen, kaunista. Tuli sellainen olo, että tämän musiikin kuuntelu varmasti rentouttaa.

Muutaman kivan messuaarteenkin sain. Löysin opuksen Helsingin saaristosta ensi kesää ajatellen, sekä kalastusoppaan herra Norkulle, lisäksi sain matkakortilleni uuden kotelon, pinkin! Arvatkaapas vaan kuinka ilahduin! Lisäksi sain Turkin matkailun osastolta uuden työmukin. Hieno!
Näihin maisemiin olisi niin hienoa päästä...

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Muoti : Makroviikko # 43

Makroviikoilla kuvataan asioita läheltä, tällä kertaa aiheena oli muoti - kiehtova ja vähän kinkkinenkin haaste. Minun kuvassani esitellään korumuotia ensi kevättä varten ;-)


Lisää muotia löytyy täältä.

Food for the Soul

Teemakuvaus-kerho jatkoi toimintaansa tänä vuonna ja eka aihehan oli Food for the Soul, joka osui tietysti kivasti yhteen Lontoon reissun kanssa. Minusta matkailu onkin jo sielunruokaa, siksi vuoden eka haastekuva koostuukin matkakuvista.


Mikäs sitten sielua ruokkii? Hyvä ruoka, seikkailut ja hemmottelu, musiikki ja teatteri, kirjat (lukeminen kannattaa aina!), rentouttavat hetket, liikunta, elämykset...

tiistai 17. tammikuuta 2012

Nuhanenän mietteitä eli tukka hyvin, kaikki hyvin?


Aamulla peilistä tuijotti punanenäinen takkutukka, ulkonäkö oli suoraan sanottuna yhtä hehkeä kuin fyysinenkin olo. Päätin yrittää tehdä oloni paremmaksi kuumalla suihkulla ja hyvän tuoksuisilla tuotteilla. Nenälle en oikein mitään voi tehdä, mutta kynnet sentään jaksoin laittaa nättiin kuntoon. Tuli parempi olo, niin kuin olisin taas vähän enemmän ihmisten kirjoissa.

Jäin miettimään ulkonäön merkitystä ihmiselle vähän enemmänkin. Muistan että mummilleni oli vanhanakin vielä tärkeää päästä kampaajalle. Vaikka jalat eivät enää kantaneetkaan, hän halusi silti nauttia pienestä hemmottelusta ja olla naisen näköinen. Samaa olen kuullut muualtakin, painoipa ihmistä vanhuus, sairaus tai vaikka köyhyys, taitaa moni haluta silti näyttää ihmiseltä. Paremmalta. Sellaiselta, joka on muutakin kuin vain sairas, vanha tai muuten ongelmainen. Sellaiselta, joka on samanlainen kuin muutkin.

Muistan lukeneeni jostain kampaajasta joka hyväntekeväisyytenä tarjosi palvelujaan vähäosaisille. Ajatus saattaa ensin tuntua hölmöltä, kai vähäosaisilla on isompiakin pulmia kuin se mitä hiusten leikkuu ratkaisee. Mutta minä luulen, että tämä apu oli näille ihmisille tärkeä, koska kukapa ei haluaisi näyttää siistiltä, yhteiskuntakelpoiselta, kauniimmalta? En sano että kampaaja voi ratkaista niitä isoja ongelmia, mutta kenties sekin auttaa jos aamulla peilistä katsookin ihan kivan näköinen tyyppi.

Atshiu.


sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Mustavalkomaanantai #100: Haave

Aika palata arkeen ja valokuvahaasteiden pariin, juuri sopivasti Mustavalkomaanantain 100. haasteen alkaessa! Tällä kertaa aiheena ovat haaveet ja niitähän riittäisi! Kuvaksi valitsin kuitenkin sen tyypillisen haaveeni - matkailun! Mikäpä olisikaan ihanampaa kuin lähteä taas kohti uutta seikkailua!


Lisää haaveita täällä.

Flapjacks

Reissussa ollessamme herra Norkku ihastui kovasti brittiläisiin Flapjackseihin. Alkuperäinen keksi ei ollut kovin herkullisen näköinen mielestäni mutta siitä sitten nautittiin sitäkin enemmän.

Kelpo vaimokkeena ajattelin ilahduttaa miestä googlettamalla reseptin ja tekemällä itse tuota herkkua. Yllätyksekseni löysin Jamie Oliverin reseptin ja vieläpä ihan suomen kielellä. Sunnuntai-aamuna sitten kokeilin Flapjackseja ja resepti oli ihanan helppo, aineksetkin suureksi osaksi sellaisia joita kaapista löytäisin muutenkin. Suurin osa ajastani taisi mennä keittiövaa'an löytämiseen...
Se alkuperäinen keksi.

Palaute Flapjackseista oli ehdottoman positiivinen. Herra oli mielissään kun sai herätessään yllätysherkkua ja kuulemma makukin oli juuri oikea. Lisäpinnoja tippui vielä siitä että siirappi oli korvattu terveellisemmällä hunajalla... Lopputulos on aika kaurainen ja jollain tapaa koostumukseltaan melkein toffemaisen sitkeä ja tahmainen herkku. Meidän reseptissämme käytettiin 50 g pähkinämurskaa ja 100 g rusinoita.

Sunnuntain saavutukset taisivat tosin jäädä leivontaan, nenä alkaa tuntua tukkoiselta ja kurkkua kivistää, pahoin pelkään että olen napannut herra Norkkua piinanneen flunssan...

Lontoo, päivä 5

Viimeinen päivä hauskasta lomasta. Olo oli haikea vaikka kotiin onkin aina kiva palata. Mutta arki, aamuheräämiset ja lumi... Kävimme viimeisenä päivänä pyörähtämässä Spitalfieldsin markkinoilla, jotka tosin maanantai-aamuna olivat aika hiljaiset. Eipä se kauheasti tosin meitä haitannut, oli kiva vain kierrellä somilla pikkukujilla ja ihastella. Ostimme vähän herkkuja kotiinviemisiksi ja otimme rennosti, nautiskelimme aamucrepit... Valehtelematta viimeinen päivä olikin loman rennoin, ei tarvinnut enää yrittää ehtiä nähdä ja tehdä, nyt mentiin vain sinne minne nenä näytti.


Iltapäivällä koitti lentokentälle lähtö. Olin onnistunut saamaan päähäni että lentomme lähti 17:15 (oikeasti tuntia myöhemmin) ja onnistuin panikoimaan kovasti ehtimisestä, olinhan lukenut paljon Lontoon ruuhkista. Oikeasti matka sujui oikein sutjakasti ja olin aika nolona kun (juostuani) lähtöselvitykseen tajusin että olin sotkenut ajat. Sittemmin kävi myös ilmi että lentomme oli myöhässä 1,5 tuntia Suomen tuulien takia - nolotti se juokseminen vielä vähän lisää...

Mutta onneksi aikaa kuitenkin jäi, koska kerkesin siis tehdä kierroksen lentokentän kaupoissa. Olin Westfieldissä iskenyt silmäni kaulakoruun, jota en kuitenkaan ollut ostanut. Sittemmin koru alkoi kummittelemaan mielessäni ja kun kentältä löytyi saman ketjun liike, päätin mennä katsomaan oliko koru niin kiva kuin muistin. Oli se. Ajattelin että kyseessä oli kohtalo ja marssin kassalle, joka jostakin syystä näpäytti kassaan Duty Free-alennuksen. Alkoi hymyilyttää kun tajusin saaneeni toivomani korun ja vielä pikkuisen halvemmalla...

Sitten kohti kotia...

lauantai 14. tammikuuta 2012

Lontoo, päivä 4

Päätimme pitää Sivistävän Sunnuntain, eli viettää aikaa jossain muuallakin kuin kaupoissa. Minä olen aina ollut kiinnostunut Tudoreista ja siksi Towerin linnaan pääseminen oli suuri haaveni. Tällä kertaa haave toteutui - suuntasimme aamulla Tower Hillille! Näemmä matka ei ole matka jossei sen aikana pääse koluamaan ainakin yhtä keskiaikaista linnaa... Hih... Onneksi herra Norkku tykkää kierrellä linnoja ja raunioita yhtä paljon kuin minäkin!

Minusta Tower oli oikein kiva ja monipuolinen museoalue, sellainen jossa voisin kuvitella koko perheellä olevan hauskaa. Siellä täällä oli erilaisia pisteitä, jossa sai vaikkapa kokeilla keskiaikaisen soturin kypärää tai kokeilla vaikka jousiammuntaa. Näyttelyt koostuivat hyvinkin erilaisista osa-alueista, näyttelyitä oli mm.keskiaikaisesta arkielämästä, haarniskaherroista, Towerin linnan vangeista ja kuninkaiden villieläintarhasta.

Ja sitten tietysti olivat NE kruununjalokivet. Bling-blingiä oikein koko rahan edestä. Herra Norkku yritti ensin kivenkovaan väittää että niiden oli pakko olla jäljennöksiä, kunnes museon työntekijä toisin todisti. Harvoinpa sitä meikäläinen pääseekään alle puolen metrin päähän kanan munan kokoisesta timantista...


Towerin jälkeen käväisimme vielä British Museumissa - upea paikka ja vielä ilmainenkin! Harmitti että meillä ei ollut kuin muutama tunti viettää, koska tuolla olisi saanut luultavasti menemään vaikka koko päivän! Nyt kerkesimme kuitenkin kiertää Egypti-osaston (hieroglyfit ja muumiot ovat myös must!) sekä Kiina-näyttelyn, jonka jade-kokoelma oli todella kaunis. Sydämeni jätin Curiosities roomiin - tämmöisen kirjaston haluaisin vielä joskus itselleni. :D

Illalla tallasimme pienellä haikeudella Lontoon katuja hotellia kohti, viimeinen ilta...







Lontoo, päivä 3

Kolmas päivämme Lontoossa oli niinikään omistettu shoppailulle. Ensin suuntasimme Portobello Roadin markkinoille. Markkinat olikin helppo löytää, sen kun seurasi vain ihmisvirtaa... Söpöjä puoteja ja pikkutaloja, mutta äh, ihan liikaa porukkaa minun makuuni. Kaikkea ei oikein mahtunut tai päässyt ilman kyynärpäitä katsomaan. Pyörimme paikalla uteliaina mutta lopulta tungos vei voiton ja päätimme vaihtaa maisemaa.

Herra Norkku halusi jatkaa Oxford Streetin tutkimista, joten näinhän me teimme. Primark ei ensin innostanut herraa lainkaan, ääni muuttui sitten miesten osastolle pääsemistä. Tungos liikkeessä oli hurja, enkä olisi kuvitellutkaan ostavani jotakin sovittamista kaipaavaa, mutta ne hinnat...


Pidimme Primarkin jälkeen pikkubreikin sushin merkeissä ja istahdimme Wasabi-nimiseen sushi-pikaruokaketjuun lounaalle - mielenkiintoinen konsepti! Pidin kauheasti siitä että sain kerrankin poimia juuri mieleiseni herkkupalat kyytiin - mutta kääreistä syntyvän roskan määrä oli kyllä turhan suuri luontoa ajatellen.


Muita päivälle suunniteltuja seikkailuja oli Chinatownin ja Afternoon tean löytäminen. Jälkimmäinen osoittautuikin lähes mahdottomaksi tehtäväksi, vaikka olinkin kuvitellut sen olevan tässä teenrakastajien maassa helppoa kuin heinänteko. Ehkä ensi kerralla sitten?


Chinatownin kyllä löysimme ja kuten Elegia varoittelikin, se oli aika pieni ja aneeminen ja koostui lähinnä kiinalaisista ravintoloista. Mies kuitenkin tykkäsi, hän pääsi kerrankin syömään nyyttejä, joita harvemmin tapaa Suomen kiinalaisissa ravintoloissa. Kuulemma Dumpling Legendsin nyytit olivatkin oikein aidon makuisia. Pongasin ohimennen myös Kowloonin tyylisiä jälkiruokia myyvän kahvilan, johon olisi ollut kiva istahtaa - mutta paikka oli ihan täynnä.


Suunnitelmissa oli myös piipahtaa Covent Gardenissa, mutta päivän tarpomisen jälkeen jalat alkoivat olla niin poikki, että oli aika taas suunnistaa kohti hotellia.

perjantai 13. tammikuuta 2012

Lontoo, päivät 1 & 2

Pienen pakkauspaniikin jälkeen pääsimme siis vihdoinkin matkaan. Lensimme Norweiganilla, tämä olikin ensimmäinen kokemuksemme halpalentoyhtiöistä, eikä se yhtään hullumpi ollutkaan. Kone oli ihan yhtä siisti ja tilava kuin Finskitkin ja palvelu ystävällistä. Lähtöselvitystouhut piti hoitaa itse automaatissa, mikä sujui yllättävän kivasti, vain matkalaukkuun tulevan tarran kiinnitys tuotti päänvaivaa...

Hotellimme vaikutti heti alkuun kivalta, muuasta alueesta oli vaikea saada selkoa sillä saavuimme perille vasta klo 20 tienoilla. Mitään suurempaa tutkimusmatkailua emme siis jaksaneet enää alkaa tekemään, nappasimme vain pikkuisen pikaruokaa lähistöllä olleesta puodista ja palasimme huoneeseen suunnittelemaan seuraavan päivän seikkailuja.

Perjantaina oli shoppailupäivä ja päätimme suunnata Westfieldin ostoskeskukseen. Liverpool Streetin asema oli kävelymatkan päässä hotelliamme ja sillä pääsi näppärästi suoraan kaupoille. Westfieldistä löytyi kauppaa jos jonkinmoista, aina luksusmerkeistä alkaen. Alkuun herra Norkku narisikin asiasta, ei kuulemma ollut tullut Gucceja ostamaan, mutta ääni kellossa muuttui kummasti kun päästiin vähän huokeampien liikkeiden kohdalle...

Brittiläinen kohteliaisuus tuli vastaan nopeasti, eräässäkin kaupassa ihmettelin sovitushuoneesta huolehtivan henkilön holhoavaisuus. Olin nimittäin löytänyt alerekistä kivan (miesten) neuleen, 80% villaa. Rouva oli kovasti kummissaan ja melkein huolissaan siitä, että halusin sovittaa miesten neuletta - olin tästä vähän hämmentynyt. Minä kun olen tottunut siihen että saan sovittaa ihan juuri niitä vaatteita jotka koppiin jaksan raahata...

Meiltä kului Westfieldissä koko päivä, meikäläinenkin löysi muutaman kirjakaupan joissa pyöriä. Iloisena ongelmana oli tällä kertaa runsaudenpula - en yhtään tiennyt mitä haluaisin, joten kiertelin vain ihastelemassa ihan eri näköisiä kirjoja kuin kotona. Pitkän pohdinnan jälkeen mukaan lähti Hilary Mantelin Wold Hallin pokkariversio, saanpahan osallistua sen kanssa ainakin Susipalatsi-kimppalukuun! Muitakin löytäjä teimme, löysimme molemmat farkkuja ja takinkin herralle.


Miehelläni (se todellinen himoshoppaaja) riitti intoa vaikka muille jakaa, joten Westfieldin jälkeen suuntasimme vielä muutamaksi tunniksi Oxford Circuksen suuntaan, palloilimme mm. Hamleysin lelukaupassa - aika veikeä kauppa tosiaankin, minuakin alkoi lapsettaa - mutta sitten kaupat alkoivat sulkea oviaan ja oli aika laahustaa hotellille.


Sweetest blog

Melkein blogi -kaimani Ilon vuoden Katja muisti minua Sweetest blog- tunnuksella, kiitos ja kumarrus.

Homman nimi on seuraaviin kysymyksiin vastaaminen:

1. Lempiväri: Lila, joko luumun sävyisenä tai purppuraisempana
2. Lempieläin: Kissa, sitä persoonaa ei voi kuin ihastela
3. Lempinumero: 3, olen jostain syystä kallellani parittomiin lukuihin.
4. Paras alkoholiton juoma: Minttukaakao, sain nautiskella siitä nyt loman aikana. Ihanata.
5. Facebook tai Twitter: Facebook. Ja Blogger. (Tietysti!)
6. Intohimosi: Lukeminen, kirjoittaminen, valokuvaus...
7. Lahjojen antaminen vai saaminen: Tykkään kyllä kovasti lahjojen antamisesta, mutta kukapa sitä haluaisi tyhjin käsin jäädä... Molemmat!
8. Mieleisin kuvio tai muoto: Ikuisuuden merkki, eli lappeellaan oleva kasi.
9. Paras päivä viikossa: Lauantai. Arki takana ja vielä sunnuntai edessä.
10. Lempikukka: Tulppaanit kaikissa väreissään. Ihanaa että nyt on niiden aika!

Kaupanpäälliksi vielä muutama iloinen asia - onhan perjantai. Huomenna saa nukkua pitkään ja vältellä loskassa/pakkasessa/jäisillä teillä rämpimistä. Kenties linnoittaudun kotiin parin kivan kirjan ja sen minttukaakaon kanssa... Niin ja kyhään sen Lontoon matkakertomuksen niinkuin lupasin...



torstai 5. tammikuuta 2012

Siis voi...

Matkasäätäminen on virallisesti alkanut. Herra Norkun pallo on ihan hukassa... Pyysin hakemaan matkalaukut varastosta. Haki laukun, omansa. Lupasi hakea minunkin laukkuni. Kohta herra töpsytteli alas minigrip-pussinsa kanssa etsien laukkua. Muistutin että hänen piti hakea se varastosta. Meni yläkertaan. (Varasto on alakerrassa.) Tuli sieltä jumppakassin kanssa
- Voisitko käyttää tätä. - En. - Voitko nyt hakea sen laukun, mitä pyysin?

Tällä kertaa täytyy muistaa aínakin travelplugi ja se kameran laturi, joka Italian reissulta unohtui... Ja pitäis päättää luenko lennolla Boynen Crippeniä (kesken) vai Gregoryn White Queeniä (ajankohtainen). Elämä on valintoja.

5. min myöhemmin. Nyt laukun lukko on kateissa. Mies kävelee ympäriinsä ihmetellen missä lukko on. - Ei mulla ole enää lukkoa! Pysähtyy hetkeksi ihmettelemään miksi joulukoristeet on otettu pois...


Matkakuumetta

Reissu alkaa lähestymään. Varsinkin herra Norkku on ihan innoissaan, päiviä lomaan on laskettu innokkaasti. Tänään meneillään on kuumeista googletusta eri paikoista joihin pitäisi loman aikana ehtiä... Niitähän nimittäin riittää, kuten Chinatown ("mä en ikinä ole käynyt Chinatownissa"), sotamuseo (sukellusveneitä ja vaikka mitä, vielä ilmaiseksi!), Borough'n ruokatori ja ehkä ziljoona kauppaa. Kaikkea ei tietysti ehditä, mutta stressiä ei myöskään oteta. Herkutellakin pitäisi, käydä ihan oikeassa pubissa, testata iltapäiväteetarjoilua...

Pientä jännitystä on ilmassa, veri tuntuu kiertävän suonissa nopeammin ja hymyilyttää... Vielä pitää hoitaa ne tärkeimmät, kameran laturi ja kaivaa hyllystä matkakirjani. Tällä kertaa menossa mukana Philippa Gregoryn White Queen - ollaanhan toivottavasti menossa Toweriinkin...

tiistai 3. tammikuuta 2012

Vuoden ensimmäisenä päivänä

Sain vasta nyt aikaiseksi näiden uuden vuoden kuvien laittamisen vaikka se ihana keli onkin enää vain muisto. Tänään ainakin täällä on satanut räntää aika lailla vaakasuoraan ja sainpa ilokseni yhdeltä ajattelevaiselta autoilijalta oikein suihkunkin. Siitä oli positiivisuus kaukana kun tallustelin märissä farkuissa kohti bussipysäkissä. (Ja ei, en liioittele, sitä loskaa todella tuli täyslaidallinen niskaan...) On oikein mukavaa olla liikenteessä märissä housuissa. :(

Eilisestä voisin kertoa montakin ilonaihetta, kuten ihanien kavereiden tapaaminen Kakkugalleriassa ja samaisen paikan sitruunamarenkipiiras. Jumalainen kirpeän ja makean liitto. Namnam! Jos ihminen on sitä mitä syö, minä olisin mielelläni sitruunamarenkipiiras...

Kovasti iloitsin myös Downton Abbeyn toisen tuotantokauden alkamisesta, kiitos Yle! (Vaikka en kyllä yhtään pidä siitä, että Batesin ja Annan kihlaus loppui noin lyhyeen.)

Niin ja ne kuvat. Jotka valitettavasti eivät kyllä nyt liity yhtään millään tavalla tekstiin. Ne ovat uudelta vuodelta ja vuoden ensimmäiseltä päivältä. Rakettikuvia tuli otettua vino pino ja joukossa oli aika mukaviakin, kuvankäsittelyyn sopivia otoksia. Odottelen kuvankäsittelyinspiraatiota saapuvaksi...









maanantai 2. tammikuuta 2012

Uusia ja vanhoja projekteja

Sunnuntaina paistoi jopa aurinko.
Minun piti tänään vihdoinkin käydä uudelta vuodelta kertynyt kuvasaalis läpi ja ehkä laittaa jotakin kuvia tännekin. Sitten tuli vuoden ensimmäinen (ja toivottavasti viimeinen!) lumisade ja huomasin olevani lumitöissä. Koneeni nikotteli kuvien käsittelyssä sen verran että taitaa olla parempi jättää hommat suosiolla toiseen päivään...

Viime vuonna minulla ja JohannaH:lla oli Teemakuvaus 2011 -niminen kuvahaaste, jossa keksittiin kuukausittain jokin teema, jonka tiimoilthäna kuvia räpsittiin. Se oli ihan mukavaa touhua ja teeman mukaan kuvailu pakotti ainakin meikäläisen välillä oman mukavuusalueen ulkopuolellekin. Se tekee välillä ihan hyvää vaikka "luomisen" tuska onkin suurempi!

Siispä päätimmekin jatkaa Teemakuvaus-projektia tänäkin vuonna ja ensimmäinen aihekin on jo sovittuna. Se ei ole lumi, tai talvi - vaan "Food for the Soul". Mitä se nyt kullekin mieleen tuo...

Joulua 2010 sain mieheltäni ison digikuvauskirjan, josta olin hirveän innoissani. Ajatuksena oli käydä kirjaa vähän kerrallaan läpi ja opetella tekniikoita, oppia kuvaamaan ns. oikein. Sitten alkoi muuttojen ja remonttien kierre ja koko homma unohtui. Nyt asia palautui mieleen ja ajattelinkin katsoa josko tästäkin olisi minulle pientä projektia alkavalle vuodelle...

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Lupauksia, lupauksia...

Minulla on jo pitkään ollut tapana asettaa itselleni uuden vuoden aikoihin nippu tavoitteita, sellaisia asioita joihin haluaisin kiinnittää huomiota uuden vuoden aikana. Joskus saavutan tavoitteeni, joskus en. Joskus vuoden lopussa tajuan ettei tavoite loppujen lopuksi ollutkaan niin tärkeä. Itsestäni olen oppinut sen, että pelkkä tavoitteen asettaminen ei riitä, on ihan oikeasti mietittävä myös sitä, kuinka se konkreettisesti on saavutettavissa.

Tässä minun lupaukseni:

Pidän huolta Minusta
- Viime vuosi oli raskas, vuoden lopussa vasta havahduin tajuamaan kuinka se olikaan vaatinut veronsa. Tänä vuonna haluan huolehtia paremmin omasta hyvinvoinnistani, esimerkiksi hieronnalla, pidemmillä yöunilla, akkujen lataamisella, kivoilla jutuilla.

Muutan ruokavalioitani terveellisemmäksi
- Tämä on oikeastaan osa edellistä lupausta. Meillä töissä on välillä vähän turhankin hyvät ruoat, voisin ihan hyvin vähentää jälkkäreistä nauttimista. Samoin vettä pitäisi juoda enemmän ja syödä vihanneksia ja hedelmiä.

Liikun 4 h/vkossa
- Edelleen ollaan hyvinvointisektorilla... Säännöllinen liikunta tuo hyvän olon ja auttaa pitämään kropan kunnossa. Minun olisi ehkä hyvä oppia se, ettei aina tarvitse liikkua apinan raivolla, joskus rauhallinen kävelylenkkikin on ihan riittävän hyvä. Joogaa tai pilatestakin voisin kokeilla, vaikka olenkin aiemmin todennut niiden olevan liian rauhallisia lajeja minulle.

Karsin pois turhia energiasyöppöjä ja etsin asioita, jotka antavat positiivsta energiaa
- Mitäpä tähän sanoisi? Ilon kautta mennään...

Opettelen yhden uuden taidon.
- Tämä on minun klassikko-lupaukseni. Joka vuosi on hyvä haastaa itsensä oppimaan ainakin vähän jotain uutta!

Mitä te haluatte tai toivotte uudelta vuodeltanne?