Lontoo, päivät 1 & 2

Pienen pakkauspaniikin jälkeen pääsimme siis vihdoinkin matkaan. Lensimme Norweiganilla, tämä olikin ensimmäinen kokemuksemme halpalentoyhtiöistä, eikä se yhtään hullumpi ollutkaan. Kone oli ihan yhtä siisti ja tilava kuin Finskitkin ja palvelu ystävällistä. Lähtöselvitystouhut piti hoitaa itse automaatissa, mikä sujui yllättävän kivasti, vain matkalaukkuun tulevan tarran kiinnitys tuotti päänvaivaa...

Hotellimme vaikutti heti alkuun kivalta, muuasta alueesta oli vaikea saada selkoa sillä saavuimme perille vasta klo 20 tienoilla. Mitään suurempaa tutkimusmatkailua emme siis jaksaneet enää alkaa tekemään, nappasimme vain pikkuisen pikaruokaa lähistöllä olleesta puodista ja palasimme huoneeseen suunnittelemaan seuraavan päivän seikkailuja.

Perjantaina oli shoppailupäivä ja päätimme suunnata Westfieldin ostoskeskukseen. Liverpool Streetin asema oli kävelymatkan päässä hotelliamme ja sillä pääsi näppärästi suoraan kaupoille. Westfieldistä löytyi kauppaa jos jonkinmoista, aina luksusmerkeistä alkaen. Alkuun herra Norkku narisikin asiasta, ei kuulemma ollut tullut Gucceja ostamaan, mutta ääni kellossa muuttui kummasti kun päästiin vähän huokeampien liikkeiden kohdalle...

Brittiläinen kohteliaisuus tuli vastaan nopeasti, eräässäkin kaupassa ihmettelin sovitushuoneesta huolehtivan henkilön holhoavaisuus. Olin nimittäin löytänyt alerekistä kivan (miesten) neuleen, 80% villaa. Rouva oli kovasti kummissaan ja melkein huolissaan siitä, että halusin sovittaa miesten neuletta - olin tästä vähän hämmentynyt. Minä kun olen tottunut siihen että saan sovittaa ihan juuri niitä vaatteita jotka koppiin jaksan raahata...

Meiltä kului Westfieldissä koko päivä, meikäläinenkin löysi muutaman kirjakaupan joissa pyöriä. Iloisena ongelmana oli tällä kertaa runsaudenpula - en yhtään tiennyt mitä haluaisin, joten kiertelin vain ihastelemassa ihan eri näköisiä kirjoja kuin kotona. Pitkän pohdinnan jälkeen mukaan lähti Hilary Mantelin Wold Hallin pokkariversio, saanpahan osallistua sen kanssa ainakin Susipalatsi-kimppalukuun! Muitakin löytäjä teimme, löysimme molemmat farkkuja ja takinkin herralle.

Miehelläni (se todellinen himoshoppaaja) riitti intoa vaikka muille jakaa, joten Westfieldin jälkeen suuntasimme vielä muutamaksi tunniksi Oxford Circuksen suuntaan, palloilimme mm. Hamleysin lelukaupassa - aika veikeä kauppa tosiaankin, minuakin alkoi lapsettaa - mutta sitten kaupat alkoivat sulkea oviaan ja oli aika laahustaa hotellille.