tiistai 7. huhtikuuta 2015

Pääsiäisen pöhinät eli väkijoukkoja ja kadonnut ravintola

Sattuneesta syystä (you know, se rutto) meillä vietettiin varsin suunnitelmatonta ja rentoa pääsiäistä. Hyvää mutta helppoa ruokaa, menoja vain fiilispohjalta ja paljon lepoa. Toimi oikein hyvin. 



Pyörähdimme Fallkullassa ihastelemassa eläinvauvoja(karitsoja, kilejä ja tipuja) miljardin muun ihmisen seassa. Söpöjä olivat mutta väkeä oli kuin pipoa ja siksi kameraan tallentuivat vain hattivatit jotka nekin ovat kivoja.


Maanantaina huomasimme että Kaapelitehtaallahan on kirpputori, joten suuntasimme sinne. Leuka kieltämättä loksahti auki nähdessäni parinSADAN metrin mittaisen jonon tapahtumaan mutta kun oltiin kerran paikan päälle tultu niin ei auttanut kuin odotella. Jono eteni onneksi aika nopeasti ja kiitos kävijämäärien säätelyn, oli tapahtumassa sisälläkin suht. koht. miellyttävää liikkua. Suurempia löytöjä ei tullut tehtyä mutta kivaa meillä oli kuitenkin. Ei paha.


Kotimatkalla kurvasimme Vanhankaupungin kosken kautta ja mieleen muistui kosken rannalla vaaleassa puutalossa sijainnut ravintola jota aikoinamme harkitsimme hääpaikaksi. Ajattelimme verestää muistoja mutta kappas vaan, koko talo näyttää kadonneen! Joko kaikki on ollut pelkkää yhteistä kuvitelmaamme tai sitten talo on purettu. Pyörimme siis aikamme ihmeissämme etsimässä taloa (okei, minä ehkä myös kuvasin koskea joka oli aika vaikuttava) kunnes löysimme toisen kahvilan ja suklaakakkua ja elämäni palasi takaisin raiteilleen.

Onko kenelläkään muistihavaintoja tuosta ravintolasta ja siitä, mihin se on kadonnut?

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pitkästä aikaa

Viime postauksesta on kulunut jokunen hetki. Syy siihen on tavallista sitkeämpi flunssa (tai mikälie rutto tämä onkaan) joka alkoi helmikuun lopulla ja yrittää edelleen heittää kapuloita elämäni rattaisiin. Takana on mukava satsi korva-, silmä-, poskiontelo - ja vaikka mitä tulehduksia vatsataudilla höystettynä ja kurkkukivusta on tullut osa elämääni. Valitettavasti.

Sattuneesta syystä, elämässäni ei ole tapahtunut kauheasti mitään kertomisen arvoista. Enimmäkseen olen niistänyt nenää, juonut kuumaa ja katsonut hurjasti telkkaria. Tutuksi ovat tulleet mm. sellaiset laadukkaat ohjelmat kuin

  • Prinssi Harrylle morsian (Oikeasti, ketä siinäkin höynäytetään, katsojaa vai potentiaalisia prinssimorsioita?)
  • Tempatation Island(Miksi kukaan osallistuu tähän ohjelmaan? Miksi jokainen kuvailee deittikumppaniaan aidoksi ihmiseksi? Onko aitous uusi musta?),
  • jotain hääpuvun osto-ohjelmaa jossa morsiot vääntävät itkua kun sopivaa mekkoa ei tunninkaan sovittamisen jälkeen löydy (FirstWorldProblems, anyone?) 
  • Masterchef Australiaa josta ihan oikeasti tykkään!! (En osaa oikeastaan laittaa ruokaa mutta kivahan se on katsella ihmisiä, jotka osaavat.) 

Että tämmöistä menoa. Jalkeilla ollaan ja enää vain tuo kurkkukipu on harminani - toivottavasti sekin joskus katoaa. Veto on poissa mutta elättelen toivoa siitä että yliannostamalla C-vitamiinilla ja palaamalla sinnikkäästi tuttuihin rutiineihin elämä voisi joskus edes voittaa.