lauantai 25. elokuuta 2012

Wanhan ajan iltapäivätee @ Salutorget

Viime viikolla minulla oli ilo tavata vanha, rakas ystävä. Ystävyytemme kulkee vuosien taakse, olemme viettäneet lukemattomia tunteja puiden poikaystäviä, opiskelupaikkoja, ensimmäistä omaa kotia. Sittemmin poikaystävät ovat muuttuneet aviomiehiksi, opiskelupaikat työpaikoiksi ja pikkuyksiöt isommiksi kodeiksi, mutta yhteys tuntuu säilyvän. Vaikka emme tapaa enää niin usein kuin ennen, jotenkin juteltavaa tuntuu riittävän aina.

Koska nykyisin tapaamme harvemmin, yritämme tapaamisia varten keksiä aina jonkin uuden paikan jota kokeilla. Olen jo pitkään halunnut kokeilla iltapäiväteetä, joten lukiessani että Salutorgetissa tarjoiltiin nyt tälläistä herkkua, ehdotin että leikkisimme tällä kertaa hienoja rouvia teekutsuilla.

Salutorgetin tee tarjoillaan ravintolan baarissa, joka on sisustettu tyylikkään vanhan ajan salongin hengessä, on mukavia nojatuoleja, sohvapöytiä, pieniä lasimaljakoita ruusuin. Ympäristö on juuri oikeanlainen ja sopii erinomaisesti tyttöjen juoruhetkeen, pehmeällä sohvalla on mukavampaa ja rennompaa jutella kuin tyypillisemmässä kahvilaympäristössä. Ja kun palvelukin pelaa sujuvasti ja kohteliaasti, on kokonaisuus mukavan yhteinäinen ja menun hengen mukainen.

Teehen kuuluu kakkuvadillinen erilaisia herkkuja maisteltavaksi sekä tietysti sitä teetä. Tee laatuja oli  useampia ja iloksemme mm. vihreä tee oli kerrankin valmistettu oikein! Kakkuvadilta löytyi niin suolaista kuin makeaa, mm. perinteisiä kurkkuvoileipiä, toast skagen, sitruunakakkua, skonsseja hillojen kera, suklaakakkua ja macaroneja. Oli mukavaa saada maistella erilaisia makuja, varsinkin tarjottimen ylimmässä kerroksessa kävimme tiukka neuvotteluja siitä, kannattaisiko viimeikseksi suupalaksi säästää pähkinäinen mutakakun pala vai suklaamacaron.


Iltapäivätee maksoi 21,50 euroa ja lisäämällä kympikin hintaan, tarjoillaan teekannullisen lisäksi kuohuvaa. Suosittelen!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Turkoosia

Kesälomalla oli aikaa myös askartelulle. En ole koskaan ollut erikoisen taitava askartelija mutta jotain terapeuttista omilla käsillä puuhailussa on ja siksi onkin kiva välillä avata helmilaatikko ja kaivaa pihdit esiin. Tällä kertaa sorruin (taas!) turkoosin ja hopean yhdistelmään, erityisesti pienempien turkoosien helmien Amerikan pastilli -muoto vetosi minuun. Tarkoitus oli ensin tehdä vain rannekoru, mutta  päädyinkin väkertämään kokonaisen, yksinkertaisen setin.

Kokonaisuutena tässä on minun makuuni jo liikaakin, luultavasti ulkoilutan osasia erillään. Jo pelkät korvikset toimivat kivana väriläiskänä vaikkapa tummasävyisessä asussa.

Mikään kädentaitojen riemuvoitto korusettini ei tosiaankaan ole, mutta koska olen sen omin pienin töppösormin saanut aikaiseksi, ansaitsee se kuitenkin blogimerkintänsä - kukas kissan hännän nostaa jollei kissa itse?!

lauantai 18. elokuuta 2012

MDNA 12.08.2012 & Mamma Rosa


Tunnustan, olen kesäloman touhuissa laiminlyönyt blogiani. En ole unohtanut sen olemassaolo, paljon kuvia ja juttuaiheita on luonnosteltuna mietintämyssyyn, mutta jostain syystä en ole saanut itseäni koneelle saakka vaan olen ihan reilusti lomaillut. Tässä kuitenkin yksi rästiin jäänyt...

Kesäloman viimeiselle päivälle oli ihan erityisiä suunnitelmia, sillä olimme kaveriporukalla menossa katsomaan Madonnan keikkaa. Sitä ennen kävimme Mamma Rosassa herkuttelemassa. Muutama muukin oli saanut saman ajatuksen sillä paikka oli TÄYNNÄ! Päätimme herkutella pitsoilla, minä hulluttelin poro-tatti -pitsalla, joka ei ollut yhtään hullumpi vaikken sienten ystävä olekaan.

Kello seitsemän jälkeen lähdimme tassuttelemaan kohti Stadionia, sillä Madonnan oli ilmoitettu aloittavan klo 20:30. Stadionilla ei ollut pahemmin ruuhkaa ja pian päästyämme paikoillemme aloittikin lämmittelijä DJ Martin Solveig. Solveig lopetti hiukan ennen yhdeksää ja katsomo oli odottavissa tunnelmissa. Eikä mitään tapahtunut. Kellon lähetessä kymmentä alkoi puisilla penkeillä istuskelu jo vähän kyllästyttää ja seuraava työpäivä vähän kauhistuttaa.
Vähän kello kymmenen jälkeen valot syttyivät ja lavalle ilmestyi katolilaisia munkkeja muistuttavia henkilöitä. Vihdoinkin! Kokonaisuutena keikka oli visuaalisesti näyttävä esitys, mutta tiedossa olikin jo etukäteen että tämä rouva osaa laittaa shown pystyyn. Madonna esitti paljon kappaleita uudelta levyltään, mikä oli pieni pettymys sillä juuri niitä vanhoja kappaleita olisin halunnut kuulla. Artistin näkökulmasta kyllä ymmärrän senkin ettei kenties ole hirveän antoisaa laulaa Holidayta kolme vuosikymmentä... Minulle konsertin kohokohta taisi olla kauniin Masterpiece-balladin kuuleminen, mutta muuten aika moni toivomista kappaleista jäi kuulematta. Harmillista!
Keikka loppui puolilta öin, osuvasti samalla hetkellä kuin lomanikin. Arki alkaisi nyt ja se alkaisi todella vähillä yöunilla...

PS. Huomenna, 19.8 on taas Ravintolapäivän aika. Tapahtuma on hauska, kurkatkaapa kalenterista minkälaisia ravintoloita teidän lähipiiristänne löytyy!

perjantai 17. elokuuta 2012

Kun papparaiset lähtivät telmimään eli Expendables 2

Joskus on kiva käydä katsomassa aivan älytöntä elokuvaa ja jättää aivot narikkaan työviikon jälkeen.Vaikkei    työviikko erikoisen raskas ollutkaan, päätimme käydä katsomassa Expendables 2:n. Trailerin perusteella tiesin että luvassa on paljon rämistelyä ja vähän dialogia ja suuria tunteita - joskus sellaisellekin elokuvalle on paikkansa.

Expendablesiin näyttelijäkaartiin on kerätty melkein kaikki vanhat actionheput, pääosan esittäjänä heiluu Sylvester Stallone ja taustatukea antavat mm. Bruce Willis, Chuck Norris ja Dolph Lundgren, vilahtaapa leffassa Schwazeneggerkin. Herroissa alkaa ikä jo näkyä vaikka nyrkit vielä näyttävästi heiluvatkin. Varsinkin    ainoastaan kahta kuuluisaa repliikkiään toisteleva Schawarzennegger vaikutti aika väsähtäneeltä tapaukselta.

Minusta tämän tyyppisissä elokuvissa on se mukava puoli ettei niitä katsoessa tarvitse pelätä, sillä näitä sankareitahan ei tapa käsikranaattikaan. Juoni oli juuri niin ohut kuin kuvittelin ja dialogi koostui suureksi osaksi machohuudahduksista ja kömpelöistä vitseistä. Salin parhaat naurut taisi muuten irrottaa Chuck Norris pelkällä ilmestymisellään...  Minä olin erityisesti odottanut Jet Lin ja Bruce Willisin roolisuorituksia mutta harmikseni molemmat herrat viihtyivät valkokankaalla vain lyhyen aikaa.

Jep, leffa oli mitä arvelinkin. Mutta kaikessa kehnoudessaan se oli omalla tavallaan ihan viihdyttävä, varsinkin kun kehnoimmista elokuvistaa yleensä aikaiseksi mitä parhaimpia keskusteluja. Ja niinpä kuluikin meidänkin kotimatka taas varsin rattoisasti...

Kun silmäni mä auki saan

Kokeilin tänään jotain ihan uutta - aamulenkkiä. En ole luonnostani aamuihminen, minulle yö on parasta puuhailuaikaa. Silloin voi kaikessa rauhassa kehitellä uusia ideoita, kirjoittaa tai vaikka siivota. Mutta sattuneesta syystä (työ) on kuitenkin mentävä nukkumaan järkevään aikaan ja revittävä itsensä aamulla aikaisin ylös.

Päätin yrittää lopettaa vastavirtaan uimisen ja keksiä kuinka voisin tehdä aamuistani helpompia, jostain kumman syystä mieleeni juolahti ajatus aamulenkistä. Että jos nousisin puoli tuntia aikaisemmin, ehtisin käydä juoksemassa aamuisin pienen lenkuran.

Kun saan jonkun ajatuksen päähäni, lähden mielelläni toteuttamaan sitä heti koska muuten asia jää, siispä viritin eilen kellon herättämään puoli tuntia aiemmin. Valehtelematta kellon ääni tuntui aamulla aika hirveältä mutta sain kuitenkin itseni ylös ja lenkkitamineisiin. Ulkona oli kaunis aamu, vähän viileä, mutta lenkkikeliksi lähes täydellinen. Lönkyttelin rauhassa eteenpäin ja nautin maisemista ja siitä, että sain omia tien kerrankin lähes kokonaan itselleni. Vanha vaivani, jumittavat pohkeet, yrittivät taas vaivata mutta pienessä aamutokkurassa sekään ei tuntunut pahalta.

Paras palkinto tuli kuitenkin lenkin jälkeen, oloni oli nimittäin virkeä ja iloinen. Rasitus tuntui miellyttävänä lihaksissa ja heti aamusta oli sellainen olo että oli saanut jotakin tehtyä. Huomasin saman positiivisen tunteen jatkuvan töissäkin, tuntui siltä ettei vastassani ollut ongelmia, vain ylitettäväksi tarkoitettuja esteitä.

Kokemus oli siis ehdottoman positiivinen, yritän ainakin jatkaa tällä polulla.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

shoulda woulda coulda

Tänään on taas sellainen päivä. Kun ei oikein jaksaisi, orastava päänsärky kolkuttaa takaraivossa ja ihan vaan laiskottaa. Ja tuntuu siltä että hieno aurinkoinen sunnuntai menee hukkaan. Pitäisi tehdä, nauttia ja suorittaa sunnuntai.

Tiedän että pitäisi mennä lenkille mutta riskipeliä sekin on. Joko saan niskassa veren kiertämään ja lisää energiaa päivääni, tai sitten lenkki imee lopunkin virran. Niin tai näin, ainakin olisin suorittanut juoksun...

Joskus aina iskee suorittamisen tarve, en edes oikein tiedä miksi. Pelkkä oleminen kai tuntuu liiaksi laiskottelulta ja hyvän ihmisenhän kuuluisi puuhailla kovasti kaikenlaista. Toimettomat kädet ovat synti - vai miten se nyt menikään?

Jep, joskus auttaa kun saa hiukan mussuttaa. Kerään vielä vähän virtaa ja alan sitten kaivamaan lenkkareita esiin...

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Drifting like a cloud in a summer sky


Ollaan kesälomalla, vailla suunnitelmia tai huolenhäivää. Alkuun ajatus lomasta ilman "tekemistä" tuntui ahdistavalta, mutta nyt kun ensimmäinen lomaviikko on takana, tuntuu siltä että valinta oli tällä kertaa oikea. Nyt olo on keveä kuin pienellä pilvenhattaralla taivaalla.

Höttöisässä lomaolossani huomaan kaiken turhan karsiutuvan - meikinkin, vähä vähältä. Sen sijaan olen viettänyt lukuisia tunteja marjapuskissa ja olen naarmuilla ja hyttysenpuremilla. Välillä kyllä mietin että minkähänlainen metsäläinen töihin lopulta laahustaakaan?! Tai... En oikeastaan jaksa miettiä sitä vielä.

Tämmöistä tänne. Peace and love.