Viikon 21 parhaat

Ihan parhaita juttuja viikolla 21 olivat:

1. Piha

Liekö keski-ikäisyys kiusaamassa mutta huomaan pihan ja puutarhassa mylläämisen olevan tosi kivaa! Erityisen mahtavaa se on juuri tähän aikaan vuodesta kun mullan alta alkaa kun luonto alkaa näyttää parastaan.  Sain viime syksynä ison nipun erilaisia kukkasipuleita ja on ollut jännittävää nähdä mitä mullan alta oikein kuoriutuu. Toistaiseksi kaikki on oikein lupaavaa: tulppaaneita sekä perunanarssisseja - lemppareitani! Myös väriloisto tekee pitkän harmaan kauden jälkeen oikein hyvää silmille. Ainoat keksimäni miinuspuolet tälle ihanuudelle ovat se, että Instagram-tilini on täynnä kukkakuvia jotka luultavasti ovat tylsiä kaikista muista paitsi minusta ja se, että naapurit ihmettelevät kun rouva Norkku kyyristelee jatkuvasti kukkapenkissään kameran kanssa.

2. Työpaikan virkistyspäivä

Työpaikkani joka keväinen virkistyspäivä oli oikein kiva ja sää suosi meitä paremmin kuin osasimme arvatakaan: aamun pilvisyys nimittäin muuttui huikeaksi auringonpaisteeksi! Suuntasimme tällä kertaa saaristoristeilylle ja aikaa vietettiin merellisistä maisemista, hyvästä ruoasta ja kivasta seurasta nauttien. Westendin rantahuvilat herättivät vain mietoa kateutta: totesimme yksissä tuumin että niissä oli liikaa ikkunoita pestäviksi ja ruohoa leikattavaksi. Oma kompakti koti kullan kallis!

3. Fillarointi ja Helsinki Fly-In

Tiedän että hehkutin fillarointia viime viikollakin mutta kun se on edelleenkin niin kivaa! Kilometrit karttuvat ja toivoakseni myös kunto kasvaa. Viikonlopun lenkkeihin toi pikantin lisänsä myös Malmin lentokentän Helsinki Fly-In -tapahtuma jossa taitolentäjät ja komea vanha DC-3 sulostuttivat taivasta. Poljin yhden ylimääräisen lenkin ihan vain uteliaisuudesta! Samalla tulin ponganneeksi että Finland Airshow järjestetään ko. kentällä myös tämänkin vuoden elokuussa. Viime vuonna meno oli sangen komeaa, odotan siis innolla uusia esityksiä.

4. Pionit

Valitan, vielä yksi kukkajuttu. Olen nimittäin tällä viikolla havahtunut siihen että pionit ovat upeita. Ostin kotiin muutamia maljakkoon ja olen kuluttanut reiluhkosti aikaa vain niiden ihailemiseen ja nuuhkimiseen. Kukkiin laitettu raha ei todellakaan mennyt siis hukkaan, niin paljon kivempaa on nyt istua keittiönpöydän ääressä.

Läähätän ja läkähdyn - ihanaa!!!

Uuden vuoden vierähdettyä minä - kuten ilmeisesti muutama muukin - aloitin ryhdikkäämmän ja terveellisemmän elämän. Olen yrittänyt vastustaa luontaista kaikki-mulle-heti -mentaliteettiani ja mennä eteenpäin järkevästi ja pienin askelin.  Ihan ensin halusin saada liikuntarytmini kuntoon joten eikun jumppakorttiin aikaa lataamaan!

Tammikuun pimeinä iltoina siis kokeilin kaikenlaista ja vaikka välillä hirvittikin, olen löytänyt itselleni aika kivoja uusia lajeja. Yksi tällainen on kahvakuula, tunti jolle aina tassuttelen pikkuisen peläten sitä millaista kidusta tänään onkaan luvassa ja jolta lähden lihakset vapisten ja hymy huulilla. Tunti on aika rankka varsin tämmöiselle rapakuntoiselle vasta-alkajalle mutta pohjalta onkin ihan hyvä aloittaa.

Parasta tunnissa taitaa olla mainio ohjaaja, joka hauskasti mutta silti päättäväisesti onnistu pusertamaan meistä jumppaajista jokaisen hikipisaran ja vielä vähän naurattamaankin siinä puuskuttamisen lomassa. Tunnelma onkin aika rento - ihmiset juttelevat sekä ohjaajalle että jopa toisilleen mikä minusta tuntuu harvinaiselta ja hauskalta.

Olen yllättynyt ja kiitollinen siitä, että liikunnan ilo on löytynyt - elämä vaan on helpompaa niin.

Muistoja menneisyydestä

Mennyt viikko on ollut vauhdikas. Sain fysioterapeutilta kuulla tuomion jalkaongelmastani ja lenkkeily saa toistaiseksi jäädä - nyt opetellaan pieniä mutta vaikeita perusasioita. Toisaalta harmittaa, mutta toisaalta tuntuu hyvältä saada virheellinen asento korjattua ennenkuin aiheutan itselleni isompaa vahinkoa.

Viikko on ollut myös ystävä-painotteinen, perjantaina herkuttelimme Krullan jälkiruokabuffetissa ja lauantai oli varattu ystävän menestyksen juhlistamiselle. On jännää ja ihanaakin huomata kuinka joidenkin ihmisten kanssa yhteys säilyy vaikka emme tapaakaan niin usein. Krullasin tapaamiselle oli syykin, viisi vuotta sitten kirjoitimme itsellemme kirjeet jotka perjantaina nyt avasimme. Kirjeet sisälsivät toiveita, oletuksia tulevaisuudesta, ohjeitakin. Itse toivoin tuolloin mm. oppivani elämään tässä hetkessä ja nauttimaan siitä mitä minulla jo on. Näitä asioita olenkin yrittänyt opetella mutta työ jatkuu vielä! Kirjoitimme uudet kirjeet, viiden vuoden kuluttua nähdään kuinka silloin käy. Kirjejuttu oli itseasiassa hauska, mielenkiintoinen ja jopa vähän jännittäväkin. Pulina pöydässämme ainakin hiljeni joksikin aikaa kun jokainen vakavoitui lukemaan omaa viestiä itselleen.

Krullasin jälkiruokabuffet ei sekään ollut pöhkömpi kokemus, wieniläistyyliset herkuttelut maistuivat kaikille oikein hyvin. Kumma kyllä, erityisen paljon ilahduin raparperikiisselistä jota oli tarjolla kaikkien sacher-ihanuuksien ja pienten leivosten rinnalla. Ihaninta on ehkä muuten se, että kohta on taas raparperiaika!

Tällä viikolla on myös aloitettu kevätsiivous, kaivauduin oikein varaston perimmäisiinkin laatikoihin ja sieltähän löytyi vaikka mitä. Niinkuin kasetteja, vihkoja johon on kirjoitettu laulujen sanoja ja Suosikin fani-kirjanen Michael J. Foxista. Paljon ihania, hölmöjä muistoja tuli mieleen!

#SataSyytäIloon:

• 12: ystävät
• 13: jälkiruokabuffet (rapaperikiisseli!)
• 14: kirje itseltäni
• 15: muistot menneisyydestä

Mistä olin iloinen tänään, vol 2

Ja samalla teemalla jatketaan tänäänkin eli ilonaiheiden etsinnällä. Tänään iloitsin mm.

Hyvästä ja kuumasta teestä. Ostimme tätä Fortnum & Masonin teetä tuliaisiksi Lontoosta ja tänään tuli sellainen olo, että olisi aika vähän "herkutella". Teenharrastajan vaimona olen oppinut arvostamaan hyviä teelaatuja ja tästä purkista kyllä nousi oivallinen ja vahva tuoksu, sellainen joka juuri on omiaan kylmänä pakkaspäivänä.

Kirjat ilahduttivat nekin. Tänään oli Lainan päivä, joten pitihän minunkin käydä kirjastossa. Suomen kirjastolaitos on minusta tosi hieno, se tarjoaa monipuolisen valikoiman kaikenlaista luettavaa jokaiselle, ilmaiseksi. Tänään teinkin hyllyistä parikin löytöä, joista kaunein näkyy kuvassakin. Aivan mielettömän kaunis kirja, ulkoisesti ja alun perusteella myös sisäisestikin! Tänään hain myös valaistumista Buddhan kuvitteellisesta elämäkerrasta ja illalla taidan lähteä Islantiin. Lukeminen kannattaa aina.

Ulkoilu ja aurinkokin ilahduttivat. Kelit voisivat olla lämpimämmät ja oikeastaan lumi voisi puolestani jo sulaa pois (sori, hiihtäjät), mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Kevään merkkejä kyllä kaipailen kovasti, joko niitä saisi alkaa etsiä??! 

Kävin myös zumbailemassa tänään ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja sepäs oli hauskaa! Tunnille sattui sijainen, joka vetikin oikein vauhdikkaan tunnin, ohjaajan oma kilpatanssitausta kyllä näkyi. Meidän salilla ei muuten ole peilejä ja pienen totuttelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen että tämä on hyvä juttu. Voi tehdä "täysiä" ja uskoa liikkuvansa yhtä hienosti kuin ope kun peili ei ole palauttamassa karuun todellisuuteen. Tärkeintähän on se, että on kivaa?

Mistä olin iloinen tänään, vol 1

Edellisen surkean postauksen jälkeen lienee aika aloittaa uusi postaussarja, nimeltään Mistä olin iloinen tänään, onhan blogin nimi kuitenkin Ilon kautta eikä Masentuneen märinää! Ajatuksena on listata pieniä ilonaiheita ja pyrkiä unohtamaan ne negatiiviset. Here goes...

Iso ilonaihe tiistailta oli tietysti Downton Abbey, joka on eittämättä yksi lempparisarjoistani. Batesin ja Annan tarina tosin otti huolestuttavan käänteen mutta toisaalta entäs Lady Mary ja Matthew? Ihana sarja.

 Glögi piristi ja lämmitti.

Illalla ehdittiin myös leffaan. Kävi tuuri, teattereissa oli superpäivä ja Mission Impossiblen rämistelyt irtosivat muutamaa euroa halvemmalla. Suuri taidenautinto tämä ei ollut, mutta sitä ei lähdetykään hakemaan vaan rentoa aivot narikkaan -viihdettä ja sitä elokuva kyllä tarjosi samoin kuin muutamia näyttäviä kuvakulmia mm. Dubaista. Plussaa oli tietysti Samuli Edelmanin rooli elokuvassa, ensimmäistä kertaa huomasin melkeinpä kannustavani pahiksia, sillä eihän meidän Samulia nyt saa satuttaa. Aika mielenkiintoista muuten että tällä kertaa pääpahis oli ruotsalainen ja kätyrikin alunperin Suomesta. Tätä harvemmin näkee elokuvissa.

Näiden juttujen lisäksi ilahduin myös uutisesta, jossa ilmoitettiin Madonnan kesäisestä Helsingin konsertista. Sticky and Sweet -kiertue tuli aikanaan nähtyä, nyt täytynee katsoa josko onnetar suosisi taas siinä arvonnassa jota lippujen ostamiseksikin kutsutaan.