lauantai 31. joulukuuta 2011

Minun vuoteni 2011

Pieni katsaus menneeseen vuoteen...

Tammikuun aloitimme jännittävissä tunnelmissa, tiesimme että vanhasta kodista pitää muuttaa helmikuun loppuun mennessä, mutta uutta osoitetta ei vielä ollut. Seurasi hektinen etsikkoaika joka onneksi päättyi siihen että jonkinlainen väliaikainen koti löytyi. Aloin pitää lukupäiväkirjaa Nenä kirjassa -blogin muodossa ja siitähän seurasikin kaikkea hauskaa ja uutta sitten loppuvuodelle!


Helmikuussa oli muutto. Karmeaa hommaa. Asiaa eivät yhtään auttaneet juuri sopivasti päälle pukannut flunssa tai helmikuun paukkupakkaset (-26 astetta). Kaikista kukista mm. putosivat lehdet vaikka kuinka koitin niitä varjella. Vanha koti jäi taakse ja olo oli vähän haikeakin - sinne jäi muistoja monen vuoden ajalta, hyviä ja kipeitäkin.


Maaliskuun alku meni uuteen kotiin asettuessa ja henkeä vetäessä. Uusi koti oli väliaikainen eikä siksi oikein koskaan tuntunut kodilta. Vähän kotiuttamista hankaloitti myös huoltoyhtiö - olohuoneen ikkunasta veti aika reilusti. (Ja sääthän eivät edelleenkään olleet siitä lämpimämmästä päästä!) Huoltomies kävi toteamassa asian ja lupasi korjata, mutta mitään ei tapahtunut. Kun kysyin milloin saataisiin meidän nimi postilaatikkoon, oli vastaus "tehdään kuin ehditään". Jepjep.

Kävin Jaakko Halmetojan vetämän raakasuklaa-kurssin ja opin valmistamaan niitä samoja palluraisia, jota olen sittemmin täälläkin esitellyt.

Ehdin myös käydä Sysmän maisemissa tyttöporukalla mökkiviikonloppua viettämässä. Siltäkään reissulta ei käänteitä puuttunut - mökin lämmitys ei ollut käynnistynyt joten perjantai-iltana saapuessamme mökissä oli lämpötila herttaiset +5. Seuraavana päivänä onnistuimme lukitsemaan itsemme mökin terassille sukkasiltaan - onneksi yksi sankareista loikki villasukissaan sankarillisesti lumikinosten läpi etuovelle ja päästi meidät takaisin sisään...

Olin pilaillut miehelleni että jahka saadaan tavarat paikoilleen tässä asunnossa, löydetään varmasti heti se meidän oikea koti. Niin myös kävi.

 
Huhtikuussa oltiin odottavalla kannalla. Muutto uuteen kotiin olisi edessä toukokuussa ja sitä ennen suunniteltaisiin vähän keittiön remonttia. Taas vedettiin vähän henkeä, valmistauduttiin tulevaan ja haaveiltiin. Ehdin avaamaan lenkkikauden vain nyrjäyttääkseni nilkkani viikkoa myöhemmin. Harmitti aika tavalla.

Toukokuussa päästiin vihdoin muuttamaan. Kumma juttu, duunia oli aika lailla yhtä hirveästi kuin edellisenkin muuton aikana... Koska edellisten asukkaiden muuttopäivä oli venähtänyt, emme ehtineet tehdä keittiöremonttia ennen muuttoa vaan se jäi muuton jälkeiseksi kivaksi projektiksi... Muutto vei voimia aika tavalla ja remontti eteni hissukseen.

Kesäkuussa siis remontoitiin. Syötiin pitsaa ja einestä niin että ne pursusivat melkein korvista. Totuttiin siihen että astiat ja ruokailuvälineet ovat pahvilaatikoissa ja että keittiöön ei kannattanut mennä ilman tossuja. Löysin itsestäni piileviä laatanpoistajan kykyjä.

Sitten, yhtenä päivänä se oli lopulta valmis. Tuntui ihan juhlavalta laittaa tavaroita kaappeihin ja vihdoinkin purkaa loput laatikot. Ja laittaa oikeaa ruokaa.


Juhlittiin ensimmäistä juhannusta meillä kotona, grillattiin ihan makkaraa. Poimittiin juhannuskukat pellolta.

Heinäkuu oli ensimmäinen kuukausi aikoihin kun alkoi olla helppoa. Pahimmat stressit ja paineet alkoivat väistyä ja oli taas pikkuisen helpompi hengittää. Lomat lähestyivät ja säät suosivat. Kävin juoksemassakin, kunnes pelästyin erästä vähän innokkaampaa koiraa ja nuljautin taas SEN nilkan. Nilkutin kotiin ja harmitti.

Haaveilin kesälomasta, tutustuin uuteen ympäristöön ja aloitin tämän blogin. Noin muun muassa.

Elokuussa koitti vihdoin loma! Suuntasimme kohti Pohjois-Italiaa, Riva Del Gardan maisemiiin ja vietimme viikon herkutellen. Kolusimme läpi linnoja ja raunioita ja ihmettelimme maisemien upeutta. Kotimaassa ehdimme käydä kesäretkellä Porvoossa ja sitten loma olikin jo ohi - ihan liian nopeasti.

Kesä oli ollut ihana, syötiin villivadelmia ja mustikoita, ulkoiltiin.

Syyskuussa vietimme hääpäivää. Nukuttiin pitkään, käytiin syömässä kivasti ja ihan vaan rentouduttiin.

Ilmat olivat ihanat joten yritin ehtiä ulos kuvaamaan niin paljon kuin vain mahdollista.

Lokakuussa lähdettiin tyttöporukalla Berliiniin. Reissu oli kiva, sisälsi paljon shoppailua, Forever Young - rock variete -esityksen, herkuttelua sekä pikkuisen nähtävyyksiäkin. Tällä kertaa taisimme välttyä isommilta kommelluksiltakin.


Marraskuussa alkoi taas kiire. Kuukauden alussa pyörähdin Tukholmassa koulutusseminaarissa ja totesin että lentokenttien kirjakaupat ovat kivoja paikkoja. Sitten juhlittiin isänpäivää, miehen syntymäpäivää, isän syntymäpäivää ja omaanikin. On siinä aikamoinen määrä leivottavaa! Juhlan sävyissä oli tummiakin vivahteita...

Poltettiin kynttilöitä ja laitettiin ulkovaloja. Ihmeteltiin minne talvivaatteet ovat muutossa joutuneet.

Aloitin tehottomasti kuntokuurini, jonka unohdin pian.



Joulukuussa ei oikein tuntunut joululta, oli märkää ja sateista. Lämmintäkin. Muuten en halua valittaa, mutta huomasin kaipaavani kovasti aurinkoa.

Juhlimme itsenäisyyspäivää Kulosaaren Casinolla ystävien kanssa, oli kivaa vähän tälläytyä, herkutella ja jutella mukavia. Ilta oli siinä määrin onnistunut, että toivon voivani tehdä siitä perinteen. Ensi vuonna uusiksi! Ensilumikin satoi sopivasti itsenäisyyspäiväksi, vain kadotakseen pari päivää myöhemmin.

Pikkujoulujakin juhlittiin, niin Tallinnassa kuin keilatenkin. Keilaamisesta tykkäsin kovasti, voisin sitä kokeilla joskus toistekin.

Joulu taas tuli ja meni. Emännöin ensimmäistä kertaa elämässäni jouluillallista ja stressiä oli kyllä melko paljon. Kaikki meni loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvin, tosin muutaman vapaapäivän olisin pyhien jatkoksi kaivannut.


Oikein hyvää uutta vuotta 2012!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Lux Helsinki

Lux Helsinki -tapahtumaan liittyy hauska valokuvauskilpailu, jossa on aika ainutlaatuinen palkinto - mahdollisuus päästä ihailemaan kaupunkia Hanasaaren voimalan piipusta. Aiheena on valo ja osallistua saa maksimissaan kolmella kuvalla. Minäkin päätin kokeilla onneani, osallistun ao. kuvilla.

Jostain syystä keväiset, valoa tulvivat kuvat miellyttivät eniten silmää juuri nyt... Aurinko, kuinka sinua kaipaankaan!



torstai 22. joulukuuta 2011

Varaushauskaa

Kyllä mulla aina sattuukin näiden hotellivarausten kanssa... Berliinin hotellin kanssahan oli vähän säätöä ja sama meno näyttää nyt jatkuvan Lontoon kanssa.

Mehän siis lunastimme tuon matkan kaverilta, joka ei päässytkään matkaan. Ystävämme meilasi hotelliin ja ilmoitti nimenvaihdoksesta ja nämä puolestaan meilasivat takaisin ja ilmoitti asian olevan ok. Kävin viime viikolla kurkkimassa varauksen tietoja netissä ja huomasin että nettivarauksessa on edelleen ystäväni tiedot. Olisihan se kuitenkin kiva että hotellivarauksemme löytyisi vielä tammikuussakin kun olemme paikan päällä...

Meilasin asiasta eikä mitään tapahtunut. Pyysin siis miestä soittamaan hotelliin, koska Berliinistä viisastuneena tiesin että se lienee varmin tapa saada jotain tapahtumaan. Mies siis soitti ja sepusti asian. Ja tänään ystäväni forwardoi meille uuden hotellivarauksemme, joka oli edelleenkin lähetetty hänen sähköpostiosoitteeseensa. Miehen nimen olivat saaneet jo oikein, osoitetiedot olivat edelleen ystäväni ja varaajan sukupuolikin oli edelleen nainen... Mies oli tästä melko harmissaan, koska kuulemma oli tavannut kolmasti sähköpostiosoitteensa kyseiselle henkilölle.

Onneksi meillä kuitenkin on nyt oikea nimi sentään tuossa varauksessa, sen luulisin riittävän. :D


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Vaihteeksi lunta

Tänään satoi tänne eteläänkin lunta, ihan pikkuisen tosin vain. Piti mennä siitäkin ihmeestä ottamaan kuvia. Oikeastaan minulle kyllä sopisi tämmöinen lumettomampi talvi oikein hyvin, epäsuomalaiseen tapaan en oikein jaksa innostua siitä. Olen miettinyt tulisiko talvesta iloisempi jos harrastaisin jotakin talvista urheilua, hiihtoa tms. Toistaiseksi se on jäänyt miettimisen asteelle. Saa nähdä kuinka käy tänä talvena.

Oikeastaan fiilistelin tänään ajatuksella, että voisin mennä jouluaattona, kenties ennen kinkunsyöntiä, pienelle joulujuoksulle. Kylmät juoksukelit ovat normaalisti vähän liian rankkoja meikäläiselle, mutta tänä vuonna saattaa onnistaa...

Ja sitten niitä kuvia...
Meidän jouluvaloja. Olen aika taitava kuvaamaan pimeässä :D
Talvi oli tehnyt timantteja puiden oksille. 




Olivat karsineet puita kävelyreitin varrella, korjattiin talteen vähän havuja. Meille ei tule kuusta mutta  ehkä muutamalla oksalla saa vähän oikeaa tunnelmaa aikaiseksi.


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Raakaa suklaata

Tänä viikonloppuna meillä oli pieni suklaatehdas. Olin maaliskuussa raakasuklaakurssilla ja ihastuin tuotoksiin kovasti. Mies ei ensin lämmennyt, kuulemma raakasuklaa maistui oudolta. Mutta seuraavana päivänä kaikki konvehdit olivat kummasti kadonneet jääkaapista... Sittemmin mies onkin innostunut suklaista siinä määrin että ehdotti että tekisimme tänä jouluna herkkupöytään omia supersuklaita.

Raakasuklaan juttu on se, että se on tarkoitus normaalia kaupan suklaata terveellisempää. Mainospuheissa tietysti luvataan kaikenlaista, itse olen ainakin huomannut sen, että vaikka tavallista suklaata tekisi joskus mieli vetää levyittäin, raakasuklaata en pysty syömään montaa palaa kerralla - sen verran tuhtia tavaraa se on.

Raakasuklaan saa nimensä siitä, että toisin kun normaalia suklaata, sitä ei kuumenneta jolloin kaakaopavuissa olevia ravintoaineita olisi jäljellä suklaassa mahdollisimman paljon. En aio tässä luetella ravintoaineita tms, niistä voivat kiinnostuneet lukea lisää vaikkapa raakasuklaa.comista.

Ihana touhu alkaa sillä että tehdään kaakaovoin palasista pientä silppua, joka sitten sulatetaan vesihauteessa. Pidän tästä vaiheesta paljon, koska kaakaovoi tuoksuu hyvältä ja on nimensä mukaisesti ihanan rasvaista - kädet tykkäävät tästä vaiheesta! Kaakaovoihin sotketaan kookosöljyä ja sitten sekoitellaan taas. (Ja nuuskutellaan kaakaovoita ja kookosöljyä!)

Rouhittua kaakaovoita

Kun rasvat on sekoitettu, lisätään kuivat aineet. Meillä ne ovat kaakao-, Maca-, ja Lucumajauheet. Näitä lisäillään oman maun mukaan. Raakasuklaan teko on muutenkin meillä aika fiilispohjaista, aineksia laitetaan oman maun mukaan, välillä aina pysähdytään maistelemaan ja etsitään sitä hyvää makua ja koostumusta. Makeutusainetta voi laittaa oman maun mukaan, meillä käytetään hunajaa makeutukseen.

Välillä aina sekoitellaan.
Kun suklaa alkaa olla riittävän paksu ja maku on kohdillaan, voidaan lisätä lisäherkut. Raakasuklaa on kyllä hyvää ihan tuollaisenaankin, mutta itse tykkään lisäillä mukaan vähän täytteitä. Tällä kertaa meillä oli pähkinöita, mulperimarjoja (tällä saa muuten yllättävän toffeisen makumaailman aikaiseksi!) ja Goji-marjoja, kaikkia rouhittuna. Täytteet sekoitettiin suklaaseen ja sitten olikin aika kaataa valmis tahna muotteihin.

Lopuksi herkut laitetaan muottiin kovettumaan
Meillä on yksi suklaamuotti, muina työkaluina käytössä olivat ihan tavalliset jääpalamuotit. Minusta jääpalamuotit ovat oikeastaan vähän helpompia käsitellä, koska suklaamuottimme on pehmeää silikonia ja sen pakastimeen nostamiseen tarvitaan useampi käsipari, kun taas jykevämpää jääpalamuottia on helppo käsitellä yksinkin. Suklaat saavat olla pakkasessa ainakin puoli tuntia. Kun ne näyttävät kovettuneen, ne voidaan poistaa muoteista ja vaikka syödä. Koska suklaata ei ole temperoitu, se pehmenee helposti huoneen lämmössä. Itse siis säilyttäisin näitä konvehteja jääkaapissa.

Ja eikun syömään. (Onpahan muuten harvinaisen huono kuva...) 

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Touhua riittää, kiire on mahdoton

Huh. Eletään jo joulukuun puoliväliä ja mietin että milloinkohan tämä juna oikein alkaisi hidastaa. Vuoden vikat synttärikakut on leivottu, enää pitäisi väkertää herkkuja jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Tälläiseltä rajoittunein taidoin toimivalta se onkin kyllä aikamoinen urakka, jokainen onnistunut tekele on siis maininnan arvoinen. :)

Askartelukaan ei oikein kuulu vahvuuksiini, saas nähdä saadaanko me tänä vuonna valmiiksi se kyltti, jota elokuussa aloitettiin. Luultavasti ei, mutta ehkäpä ensi vuoden elokuuksi sitten. Kuviakin olen ehtinyt räpsiä sieltä sun täältä, mutta enpä ole saanut niitä kamerasta ulos...

Jotain olen ehtinyt kaiken tämän tohinan keskellä saada aikaiseksi, nimittäin matkavarauksen tammikuuksi! Vien komeamman puoliskoni Lontooseen ihan ensimmäistä kertaa, hän olikin siitä jo kovin innoissaan ja olemme miettineet kovasti "brittijuttuja", joita tehdä. Niinkuin jotain tämmöistä:

Kello viiden tee
- Tämä on varmaan nykyisin jo ihan vaan turistijuttu, mutta silti huvittaisi kokeilla. Käsittääkseni teellä tarjoillaan ainakin skonsseja ja sormileipiä (heh, mikä nimi!) ja tietysti sitä teetä. Miestä tämä vähän naurattaa ainakin vielä, mutta aika hyvin se yleensä lähtee näihin hullutuksiini mukaan... Teetä tarjoavia paikkoja löysin ainakin jonkin verran, tosin moniin pitäisi tehdä etukäteisvaraus.

Englantilainen pub
- Tämä on varmaan sitten miehen juttu, jos kerran meikäläinen pääsee teekesteilleen... ;-)

Towerin linna
- Tästä olen tällä hetkellä eniten kiinnostunut, historiahöperönä. Olen lukenut viimeisen vuodenkin aikana aika monta Towerissa liikkuvaa kirjaa ja olisi mahtavaa päästä ihan oikeasti paikan päälle. Niin ja miksei nyt nähdä ne kruununjalokivetkin...

Niin ja saattaa olla että tulee jokunen kauppakin käytyä...




sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Joulukuinen Tallinna

 Teimme eilen pikkujouluretken joulukuiseen Tallinnaan. Ihan parhaimmillaan se ei ollut, sää ei tällä kertaa suosinut. Tuuli oli kova ja suurimman osan aikaa sataa tihkutti. Sään ja pitkään kestäneen lounastamisen jälkeen laskeutuneen pimeän takia kuvia ei ole kauheasti, mutta reissu oli mukava ja seura mitä parhainta.

Tykkään kovasti Tallinnan vanhan kaupungista, se on tunnelmallinen ja kaunis. Kivoja ravintoloita ja kahviloita löytyy vaikka kuinka, täkäläiset paikat vaikuttavat aika kliinisiltä niihin verrattuna.

Lounastimme ravintola Controvertossa (Vene 12), jossa ruoka oli ihan hyvää ja miljöö viehättävä, tosin palvelu oli aika hidasta ja takkuilevaa, osa tilauksesta unohdettiin, ruoan saaminen kesti ja mm. servettejä saatiin pyytämällä pyytää. Kenties meidän tarjoilijalla oli huono päivä...

Jälkkäriä nautimme Josephine -nimisessä suklaakahvilassa, jonka sisustuksessa oli vanhan maailman hohtoa. Kuvia ei valitettavasti ole, koska kahvilassa kuvaaminen oli kuulemma ehdottomasti kielletty. Paikasta sai ostaa herkullisia konvehteja tai suklaisia kakkuja. Minä testasin itävaltalaistyylistä suklaa-kirsikkakakkua, joka oli kyllä herkkua, mutta oli todella makeaa herkkua!

Pieni miinus Tallinnan matkailussa on kyllä itse matka, laivan tungos ahdistaa ja humalaiset turistit lähinnä ärsyttävät.

Nyt voinkin siirtyä haaveilemaan seuraavasta reissusta, johon on enää vajaa kuukausi. Tämä matka tuli vastaan aika yllättäen ja noin minuutti sitten selvisi että pääsemme ukkosen kanssa reissaamaan...


Joulupallot voi ripustella näinkin, kiva idea mielestäni. 








perjantai 9. joulukuuta 2011

Myrskyssä

Tuuli ulvoo ulkona ja sade ropisee kodikkaasti ikkunaan. Oikein mukava joulukuinen sää. Googlettelen tässä parhaillaan uutisia myrskystä joka ulkona kuulemma riehuu, koska huomenaamulla pitäisi lähteä Tallinnaan ja matkaseurani ei oikein välitä merenkäynnistä. Ehkä ihan hyvä ettei varattu paikkaa laivan buffetista...

Suunnitelmana oli vähän kierrellä joulutorilla, ihastella Vanhaa kaupunkia, syödä herkullinen ja pitkä lounas ja ehkä kurkata muutama kauppa jos siltä tuntuu. En tiedä miten ilmat tulevat tätä suunnitelmaa tukemaan, mutta luulisin ainakin herkuttelun onnistuvan...

torstai 8. joulukuuta 2011

Tänään olin kiltti.

Tänään olin kiltti. Tai vielä kiltimpi kuin tavallisesti. Olen purrut kieltäni ja antanut periksi tehdäkseni toiselle hyvän mielen. Pistänyt jonkun toisen onnellisuuden omien pikku juttujeni välille. Kuunnellut vähän rivienkin välistä ja oikeasti miettinyt mitä tuo ihminen tarvitsee. Tarjonnut apua ilman pyytämistäkin. Vaikka pää olikin kipeä ja olo väsynyt.

Minulla on tästä aika hyvä olo. En tiedä onko kyse joulusta vai mistä, mutta tuskinpa joulupukin tontut kirjaavat nimeäni ylös. Mutta silti tänään kaikki on mennyt tosi mukavasti - ehdin juuri täydellisesti bussiin vaikka olinkin myöhässä, vieläpä siihen nopeimpaan, joka vain huristeli tyhjien pysäkkien ohi. En ole törmännyt töissä yhteenkään ongelmaan jota en saisi ratkaistua, eikä päätäkään enää särje. Ehkä keräsinkin itselleni hyvää karmaa?

maanantai 5. joulukuuta 2011

Sinivalkoisissa tunnelmissa

Itsenäisyyspäivän ilta. On kynttilä, vähän herkkuja ja telkussa Linnan juhlat. Oman itsenäisyyspäivän juhlintamme aloitimme eilen, illastamalla vähän juhlavammin hyvien ystävien seurassa. Tänään aikaa onkin riittänyt paitsi kamerakävelylle, myös Linnan juhlille. Tänä vuonna pidin ainakin Jenni Vartiaisen ja Mirella Koulliaksen lookeista, Timo Soinin vaimon puvun juttua en oikein tavoittanut...

Onneksi tässä herkuttelun ja telkun töllöttämisen ohella ehtii vaikka käydä läpi aamuisen kuvasaldon. Sinivalkoisella teemalla mennään täälläkin, sillä tänne eteläänkin saatiin pieni lumipeite...








sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Muodin huipulle

Meillä onkin tänään ollut vuorossa mielenkiintoiset sessiot kun ollaan (tai noh, minä olen) mietitty asua itsenäisyyspäivän juhlia varten. Melkein kateeksi käy miespuolisia kun pääsevät niin helpolla, puku päälle, solmio kaveriksi, parran ajo ja vähän geeliä tukkaan. Valmista! Naispolo taas joutuu läpikäymään vähän monipuolisempia operaatioita...

Pidin miehelle oikein muotinäytöksen jossa esittelin kehittelemäni asuvaihtoehdot (samalla kun hän laittoi kalakeittoa).  Ensimmäiset kaksi asua saivat aika tylyn kohtalon - "mustaa. Eiks se oo aika tylsää? Vähän väriä elämään." Kiitos vinkistä, kultaseni, olet varmasti oikeassa, mutta sano se mun vaatekaapille, joka tursuaa iloisen mustia, turvallisia ja helppoja vaatekappaleita. Romanttista vanhaa roosaa varten kaivoin esiin oikein spessusukkisetkin, jotka tosin eivät saaneet hyvää palautetta. Sukkiin taidettiin viitata sanoilla: "Oletko tosissasi?" Yritä siinä nyt selitellä että "sukat tuovat kontrastia muuten niin herkkään kokonaisuuteen.. Ei upponnut sekään, mutta onneksi hihassani oli vielä yksi ässä ja sepäs kelpasi. Asusteitakin kehuttiin hyviksi. Huhhuh.

Juhlavimpia saappaitani olen etsinyt jokusen tovin, johonkin nekin ovat muutossa joutuneet. Onneksi niillekin löytyi kelvollinen korvike. Kynnet on lakattu. Meikki mietititty. Iltalaukun kun vielä jostain löytäisin...


sunnuntai 27. marraskuuta 2011

1. Adventti

Se olisi sitten ensimmäinen adventti. Aika kuluu tosi nopeasti, meillä on juhlittu viikon sisään kolmet synttärit ja yhdet olisi vielä tulossa. Ja ens viikolla korkataan pikkujoulukausikin...

Tämä adventtisunnuntai ollaankin sitten otettu rennosti, kuunneltu kuinka sade rummuttaa ikkunoita. Syöty hyvää ruokaa, saunottu, katsottu komedioita ja ihan vaan kerättu voimia alkavaa viikkoa varten. Lueskeltu, pelleilty kuvankäsittelyohjelman kanssa. Lenkkipolullekin kerkesin juuri ennen myrskyn alkua, jostain syystä viime päivinä olen löytänyt taas juoksemisen innon. Pimeässä eteenpäin puskemisessa on ihan oma fiiliksensä ja vaikka lenkit tauon jälkeen tuntuvatkin raskailta, mutta olo niin jälkeen on ollut mahtava! Taidan yrittää lenkkeilyä lumellakin, ainakin kerran, jollei muuten niin kokemuksen vuoksi.

Mies osti mulle kukkia. Juuri mun lemppareita, oikean värisiäkin.  <3

Vähän juhlittiinkin.


tiistai 22. marraskuuta 2011

Jag ska baka en liten kaka

Tänään meillä on leivottu kakkua, ihan sellaista pientä hemmottelukakkusta töihin vain. Mikään kokkikolmonen en ole, joten tässäkin oli tekemistä.

Tämä oli ensimmäinen marmorointikokeiluni eikä se mennyt ihan putkeen. Vika ei (tietenkään!) ollut kokissa vaan kinuskikastikepurkissa, sieltä kun purskahti ensimmäiseksi vähän liikaakin koristelumatkua kerralla.

Toivottavasti maistuu huomenna!

Namnamanam
Salainen ainesosa...
Valmista tuotetta. 

maanantai 21. marraskuuta 2011

Huurteessa

Kyllä se vaan niin on, että kauniista kohteesta on helppo ottaa hyvä kuva. Sunnuntaina meitä hemmoteltiin ihanalla ja kirpeällä ilmalla. Kuura oli tehnyt taikojaan luonnossa ja kaikki sädehti auringonvalossa. Sanomattakin oli selvää, että oli pakko painella ulos kuvaamaan.

Näiden kuvien värimaailma muuten miellyttää kovasti minun silmääni, minun sävyjäni...