Tuhat ja yksi tarinaa uimahallista

En ole mikään zen-ihminen vaikka monesti haluaisinkin. Vesijuostessa olisi hienoa keskittyä liikkeeseen tai vedentunteeseen mutta eihän se minulta onnistu. Minun mietteeni huitelevat missä milloinkin, usein kanssauimareissa joiden katselemiseen en toistaiseksi kyllästynyt. (Voisi ehkä ajatella vesijuoksu on vähän samanlaista kuin kahvilassa istuskelu. Mutta ilman kahvia ja istukelua - ja vedessä.)

Viime viikolla pongasin esimerkiksi viereiseltä radalta pojan joka oli tatuoinut napansa auringon ja tuon tatuoinnin taustoja pohtiessa aika hurahtikin kivasti. Kaipaako poika lämpimiin maihin joissa aurinko lämmittää kivasti vatsaa vai ajatteleeko hän olevansa maailman napa? Vai haluaako hän viestittää olevansa lämmin ihminen? Tai suorastaan kuuma? Kysymyksiä, kysymyksiä...

Tänään hallissa oli ulkomainen isoisä joka näytti varanneen radan lapsenlapsensa treenaamiseen. Ukki oli iso ja karhumainen ja näytti ottavan tehtävänsä vakavasti, eläytyen hienosti eri uimaliikkeisiin. Molemmilla näytti olevan oikein kivaa ja minä pohdiskelin mistä maasta he mahtoivat olla kotoisin (olin kuulevani englantia aksentilla) ja mikä polku oli tuonut heidät tänne. Totta puhuen, kehittelin jo taustalle kaikenlaista tarinaakin, joku tuossa parissa vain hymyilytti ja kutitti mielikuvitusta.

Oma lukunsa ovat sitten uimakoululaiset joita on myöskin kiva katsella. Ensimmäisiä haparoivia uimahyppyjä, lapsia joista toisia pitää melkein hillitä hyppäämään ja toisia, joita selvästi vähän pelottaa. Ja iso hymy hypyn jälkeen on myöskin kiva nähdä. Osasin!

Että kyllä. Olisi kivaa olla zen ja tyhjentää mieli mutta käyhän se näinkin, maailma on avara ja kiinnostava!

Litsläts

Voi jukra että Suomen talvi näyttää taas kauneimman puolensa. Loskaa. Litsläts. Uuh. Joten loogista kyllä, lähdin uimahallille kokeilemaan vesijuoksun alkeiskurssia. Olen joskus uteliaisuuttani kokeillut juoksuvyötä mutta touhu meni silloin jokseenkin määrättömäksi pomppimiseksi joten jonkin sortin info tulee kyllä tarpeeseen.

Ja olipas muuten hauskaa! Ja tehokasta! Kokeilimme aitajuoksua, pikajuoksua ja vielä hiihtoakin eli erilaisia juoksutekniikoilla joilla treeniin saa vähän vaihtelua ja tehoa (ihastuin etenkin pikajuoksuun, tätä olisi kiva kokeilla joskus pitkällä uimaradalla intervallina!)

Kiva treeni ja parasta kaikessa on se, että se jälkeen ei ole hikinen vaan olo on oikeastaan aika freesi. Ja kaiken kruunaa höyrysauna. Mutta onkohan vesijuoksusta innostuminen keski-ikäisyyden merkki?! Pitäisikö huolestua?!

Läähätän ja läkähdyn - ihanaa!!!

Uuden vuoden vierähdettyä minä - kuten ilmeisesti muutama muukin - aloitin ryhdikkäämmän ja terveellisemmän elämän. Olen yrittänyt vastustaa luontaista kaikki-mulle-heti -mentaliteettiani ja mennä eteenpäin järkevästi ja pienin askelin.  Ihan ensin halusin saada liikuntarytmini kuntoon joten eikun jumppakorttiin aikaa lataamaan!

Tammikuun pimeinä iltoina siis kokeilin kaikenlaista ja vaikka välillä hirvittikin, olen löytänyt itselleni aika kivoja uusia lajeja. Yksi tällainen on kahvakuula, tunti jolle aina tassuttelen pikkuisen peläten sitä millaista kidusta tänään onkaan luvassa ja jolta lähden lihakset vapisten ja hymy huulilla. Tunti on aika rankka varsin tämmöiselle rapakuntoiselle vasta-alkajalle mutta pohjalta onkin ihan hyvä aloittaa.

Parasta tunnissa taitaa olla mainio ohjaaja, joka hauskasti mutta silti päättäväisesti onnistu pusertamaan meistä jumppaajista jokaisen hikipisaran ja vielä vähän naurattamaankin siinä puuskuttamisen lomassa. Tunnelma onkin aika rento - ihmiset juttelevat sekä ohjaajalle että jopa toisilleen mikä minusta tuntuu harvinaiselta ja hauskalta.

Olen yllättynyt ja kiitollinen siitä, että liikunnan ilo on löytynyt - elämä vaan on helpompaa niin.

Aktiivisuusmittari - uhka vai mahdollisuus?

Sain joululahjaksi yhden kauden hittituotteista - aktiivisuusmittarin. Olin etukäteen pohdiskellut mahtaako moinen olla kuitenkin turhake, mutta toisaalta tuumin että uusi elämäni voisi alkaa tehokkaammin askelmittarin avulla ja oman unenlaadun analysointikin kiinnosti. Nyt kun olen joku jokusen päivän uudella lelullani leikkinyt sanoisin ettei aktiivisuusmittari ehkä anna elämääni ihan hurjasti uutta mutta toisaalta en sitä odottanutkaan.

Minun mittarini siis lähettää datansa puhelimeeni jonka appsissa voin tarkkailla tuloksiani. (Tilastonörtti kiittää!) Käyttö on sangen simppeliä, ohjekirjaa en ole juurikaan vilkuillut vaikka sellainenkin mukana oli. Ehkä hankalinta on saada ranneke kiinnitettyä, sillä ainakin toistaiseksi systeemi on varsin napakka.

Rannekkeen pitäisi siis mitata ottamiani askelia, laskea niiden ja mittojeni perusteella kalorinkulutus ja lisäksi tarkkailla uneni laatua. Ajatus askeltavoitteesta miellyttää, minun on helppoa motivoida itseni tekemään asioita juuri tällä tavalla. Olen kuitenkin jo keksinyt kuinka voin huijata mittaria, joka selvästi laskee "tömähdyksiä" joita kävellessäkin tulee. Riittää nimittäin kun heiluttaa kättään - tilastopuritaani minussa murisee!

Yllättäen näppärintä rannekkeessa ovat pienet lisäedut, se nimittäin osaa väristä ranteessani silloin kun kännykkäni soi ja siinä on ns. etsi puhelin -toiminto. Varsinkin ensimmäinen on oikein hyvä juttu, sillä varsinkin ulkona liikkuessa on välillä vaikeaa huomata kun puhelin vienosti piippailee käsilaukussa.

En oikein tiedä aktivoiko aktiivisuusranneke minua, askelmittari sinällään on toki hyödyllinen mutta haluaisin sen olevan myös tarkka voidakseni innostua sen luvuista. Luultavimmin nyt nappaan rannekkeen mukaan vain lenkille lähtiessäni mutta silloin aktiivisuus lähteekin minusta - ei mittarista. Ei tämä nyt ihan turhake ole mutta vähän näyttää siltä että jatkossakin motivaatio kuntoiluun pitää löytää sieltä vanhasta paikasta eli omien korvien välistä.

Vuosi vaihtui - mitä tulikaan tehtyä vuonna 2014

1. Mitä sellaista teit viimeksi kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?
Tuntuu siltä etten viime vuonna tehnyt juurikaan ihan uusia asioita. Suurimmat uudet kokemukseni taitavat olla ampumaradalla käynti ja pihvikarkkien maistaminen. Ampuminen sinällään oli hauskaa mutta vähän pelottavaakin, mutta luulen että voisin kokeilla sitä uudellleenkin jos vain saan tilaisuuden. Pihvikarkit taas - noh, pidän kyllä karkeista ja pihveistä mutta en välttämättä samassa paketissa. Makunystyräni vaativat vähintäänkin harjoitusta ennenkuin palaan näiden namusten pariin.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?
En. Olen yleensä melko kurinalainen lupausteni suhteen mutta tämä vuosi on ollut sellainen ettei siihen ollut mahdollisuuksia. 

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?
Ei.


4. Menetitkö ketään läheistäsi?
En.


5. Missä maissa vierailit?
Reissujen suhteen vuosi oli melko hiljainen vaikka tammikuussa pääsinkin haavematkalleni New Yorkiin. Loppuvuosi kuitenkin hurahti hiljaisesti: takana vain Ruotsin risteily ja pieni matka Tallinnaan.

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et viimeksi kuluneen vuoden aikana saanut?
Unta. Tasaisuutta. Vähemmän stressiä - noilla pääsisin jo mukavasti alkuun. 

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?
En pysty nimeämään mitään erityistä päivää: vuosi on mennyt siinä määrin vauhdikkaissa merkeissä.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?
Olen ollut laittamassa hyviä asioita alulle, aika näyttää kasvaako vuoden 2014 istutetuista siemenistä kaunis puu. Konkreettisemmista asioista mainittakoon kesäinen fillarointihaasteeni jossa sain poljettua kilometrikisassa 1000 km.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?
Loukkasin keväällä jalkani ja lenkkeily jäi.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?
Kts. edellinen kohta

11. Mikä oli paras ostoksesi?
Saappaat, joita olen katsellut sillä silmällä kaupassa lähes koko vuoden. Joulukuun puolivälissä ne tulivat alennukseen ja viimeinen pari kaupassa sattui olemaan minun kokoani. Ne ovat nätit, sirot ja niin mukavat ja olen ansainnut ne!

12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?
Jääköön se tässä mainitsematta. 

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Rahani taisin käyttää arkeen sekä arjen pieneen luksukseen: kynsilakkoihin, kirjoihin ja kenkiin. (Sekä jäätelöön.)


14. Mistä ihan todella, todella innostuit?
Fillaroinnista, se oli kesäinen henkireikäni. Myös sienestys rokkasi vuonna 2014.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?
Frozen -leffasta tuttu Let it go.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko:
i. onnellisempi vai onnettomampi: Ehkä onnettomampi. Tunnelini päästä alkaa kuitenkin nyt näkyä valoa joten toivottavasti ensi vuonna voin vastata jo toisin.
ii. laihempi vai lihavampi: Lihavampi. Stressi ja lenkkeilykielto ei ole hyvä yhdistelmä. Toivottavasti ensi vuonna voin vastata myös tähän toisin. (Uudenvuoden lupaus!!)
iii. Rikkaampi vai köyhempi: Rikkaampi. Kynsilakkaan, kirjoihin ja kenkiin ei ole kulunut mittaamattomia määriä rahaa joten jotain on kertynyt sukankin varteen.

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?
Nukkuneeni. Kuntoilleeni. Matkustellut. Löytänyt uusia, ihania asioita.


18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?
Stressanneeni.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?
Joulua JA juhannusta vietimme kotona perhepiirissä. Molempina päivinä ihmettelimme lumi/raesadetta ja kylmää, tosin juhannuksena se harmitti hiukan enemmän.

20. Rakastuitko kauden aikana?
Vain Lidlin mangosorbettiin.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?
Nashville oli melko kova sana, sarjan tauolle jääminen jätti aukon tv-viikkooni.

22. Vihaatko mitään tai ketään jota et vihannut tähän aikaan viime vuonna?
En.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Tämä on aika vaikea kysymys, mutta luin uudelleen nuoruuteni Tärkeän Kirjan Nancyn ja se ainakin on jäänyt lukukokemuksena voimakkaasti mieleeni.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?
Nashvillen soundtrack :D

25. Mitä halusit ja sait?
Nykin reissu oli haaveeni ja viime vuonna siitä tuli totta! Valitettavasti nälkä kasvaa vain syödessä... Taas tekisi mieli jonnekin maailmaa valloittamaan!

26. Mitä halusit, mutta et saanut?
Kesä meni hiukan plörinäksi pitkän sukulaisvierailun takia. Olihan se mielenkiintoista ja paljon uuttakin opin mutta suoraan sanottuna kolmen kuukauden vierailu on vaan liikaa.

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?
Tähtiin kirjoitettu virhe ainakin itketti eniten.

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?
Täytin 38, tuolloin mieheni järjesti kivan illallisyllätyksen.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selkeästi paremman ja onnellisemman?
Jääköön sekin salaisuudeksi.

30. Kuinka määrittelisit tyylisi kuluneen vuoden aikana?
Tavallinen. (Tosi tylsää, tiedän...)


31. Mikä piti sinut järjissäsi?
Läheiset ihmiset. Fillari. Netflix.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?
Öyh. En muista himoineeni ketään. (Tosi tylsää, tiedän...)

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikautti sinua eniten?
Ukraina ja Venäjän tilanne on varmaan ollut minulle eniten mielessä.

34. Ketä kaipasit?
Miestäni, kun hän oli pitkällä työreissulla.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?
Outo kysymys. Suosikki-ihmiseni on mieheni joten varmaankin hän. Toisaalta kaveritkin ovat kullanarvoisia.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut viime vuonna?
Luulen että tänä vuonna yllätin vähän itsenikin, löysin itsestäni uuden puolia.

37. Mitkä viisi asiaa asetat tavoitteiksesi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia, vaan henkilökohtaisia tavoitteita.
1. Haluan nukkua enemmän,
2. stressata vähemmän ja
3. kuntoilla enemmän.
4. Haluan oppia/kokea jotakin uutta
5. ja matkustaa!
  

Exodus: Gods and Kings

Huh. Päätimme tapaninpäivän ratoksi livistää herra Norkun kanssa elokuviin ja juuri ensi-iltansa saanut Exodus kiinnosti. Päällisin puolin paketti näytti oivalta: komeaa menoa, 3D-tehosteita, tarina, jossa olisi luvassa sopivasti vauhtia ja tunnetta, taistelukohtauksia ja kaupan päälliksiksi vielä Christian Bale silmänilona. Kuinkas sitten kävikään...

Exodus kertoo Mooseksen tarinan mutta yllättävän kuivakkaasti. Minulle katsojana jäi hiukan epäselväksi jopa se, mihin Jumala oikeasti Moosesta edes tarvitsi, samoin elokuvan viesti tuntui olevan vaikeasti tavoitettavissa, varsinkin itse tarina on kuitenkin varsin tunnettu.

Elokuvan kiinnostavin hahmo oli Joel Edgertonin esittämä Ramses josta välittyi ristiriitainen ja jopa jossain määrin inhimillinenkin kuva. Tarinan egyptiläispuoli olikin sitä mitä odotimme, näkymät olivat vaikuttavia, puvustuksesta puhumattakaan. Ja vitsaukset - ne vasta hurjia olivatkin!

Kokonaisuus on kuitenkin melko kaksijaksoinen, sillä komeiden kohtauksien ja vauhdin ohella elokuvassa on onnistuu myös turruttamaan. Moosekseen on vaikea uskoa sillä hän ei itsekään usko itseensä ja juutalaiset jäävät sittenkin liian etäisiksi katsojalle. Kysymyksiä jäi mieleeni monta: mitä Mirjamille tapahtui, entä Bithialle? Kuinka Mooses tuli "valituksi" juutalaisten johtajaksi? Mikä merkitys oli juutalaisten taistelukoulutuksella? Lähtivätkö Mooseksen vaimo ja poika mukaan Exodukselle? Miksi Ramseksen äiti halusi tappaa Mooseksen?

Vinkki vielä Ridley Scottille: Christian Bale miellyttäisi naiskatsojan silmää enemmän jos hän ei olisi suurinta osaa ajasta likainen takkutukka... Muutkin heprealaiset näyttivät peseytyneen...

PS. Taidanpa laittaa Sinuhe Egyptiläisen lukulistalleni...

Dracula Untold

Päädyimme sitten herra Norkun kanssa elokuviin. Se ei sinällään ole erikoista mutta elokuvavalinta ei ollut ihan meille tyypillisin. Minä karttelen liian pelottavia elokuvia ja herra taas välillä nyrpistelee nenäänsä fantasialle, jotenkin kuitenkin päädyttiin valitsemaan Dracula Untold. Ja lähdettiin elokuvateatterista hyvillä mielin - eli kaiketi on hyvä joskus kokeilla rajojaan. (Ja oivallinen kannustin siihen ovat pian vanhaksi menevät leffaliput!)

Dracula Untold kertoo kaikille tutun vampyyrin tarinan uudessa kuosissa. Prinssi Vlad on palannut kotimaahansa ja haluaa unohtaa sodassa tekemänsä hirmuteot mutta sehän ei tietysti onnistu sillä Turkin sulttaani haluaa transsilvanialaisilta 1000 poikaa armeijaansa koulutettavaksi, näiden joukossa myös Vladin oma poika. Ja kun pieni heikko kansa joutuu käymään sotaa turkkilaisten massiivisia joukkoja vastaan niin siinähän joudutaan ottamaan avuksi jo pimeätkin voimat.

Leffa oli viihdyttävä ja jälleen kerran tulin todenneeksi että mies, jota ei edes kokonainen armeija pysäytä, on kyllä komeaa katseltavaa. Luke Evansia nimittäin katseli ihan mielellään ja muutenkin leffa oli visuaalisesti ihan onnistunut.

Muutamassa kohdassa toki sarkasmini löi päälle, etenkin kun taistelun tuoksinassa Draculalla on aina aikaa syleillä perhettään vaikka ihmiset ympärillä kuolevatkin. Mies, vähemmän pussailua, enemmän toimintaa!