Viikon 24 parhaat hetket

Viime viikolla alkoi vihdoin tuntua kesältä, siis ulkona tarkeni joinain päivinä ihan ilman takkiakin. Jipii! Tällä viikolla iloitsimme ainakin seuraavista:

1. uusia ravintolatuttavuuksia

Kävimme työporukan kanssa illastamassa El Grecossa (Ludviginkatu 3, Helsinki) ja ruoka oli oikein maittavaa. Grillilammas oli maistuvaista ja erikoisesti pidin kreikkalaisesta jugurtista ja hunajasta koostuvasta jälkkäristäni jonka söin oikein hitaasti ja hartaasti.

2. työkaverit, jotka lahjoittavat säkillisen raparperia

Kyllä vain, tämmöinen onnenpotku on osunut kohdalleni ja raahasin töistä kotiin säkillisen raparperia. Parhautta! Ensimmäiset kiisselit on keitelty ja hyvää on.

3 . kesä tulee!

Viikonloppuna alkoi jo tuntua kesältä ja vaikken vielä uskaltautunutkaan uimaan, piti kesävarpaita kuitenkin jo uittaa vähän. (Valitettavasti lämpö loppui heti seuraavana päivänä mutta olihan se kivaa niin kauan kuin kesti. )

3. laiska sunnuntai

Joskus on paikallaan pitää laiska sunnuntai ja vain vetelehtiä ja kiitos luontoäidin järjestämän sadepäivän, tuli rentouduttua. Herra Norkku uppoutui Prison Breakiin, minuun kolahti Outlander. Ei siivoamista tai mitään pakollista tekemistä. Vain sateen ropinan kuuntelua ja viihdettä.

4. Outlander-sarja

Pääsin vihdoinkin tänne asti digiboksin siivousurakassani ja onpa muuten mahtava sarja! Etenkin sarjan tunnusmusiikki on sydämeenkäyvän upea. (Pitäisikin ehkä joskus matkustaa Skotlantiin. Tai ainakin lukea tämä Gabaldonin kirjasarja. Tai molemmat.) Ihana!

Leffassa: Jurassic World (2015)

Perjantaina matkattiin jälleen elokuviin - valinta oli tällä kertaa herra Norkun joka fanittaa Jurassic Park -elokuvia joten käsky kävi varata liput Jurassic Worldiin. Odotukset 3d-dinojen suhteen olivat korkealla ja herra pitikin elokuvasta kovasti, kun taas itse en innostunut niin kovasti. Elokuvan paras juttu ovat tietysti dinosaurukset joiden kanssa ollaankin onnistuttu hienosti ja actionia piisaa muutenkin ihan kiitettävästi - tylsää ei kahdessa tunnissa todellakaan ehtinyt tulla. Jurassic World voisi jopa kiinnostaa ihan matkakohteenakin - olettaen että voisin olla varma ettei Tyrannosaurus tee allekirjoittaneesta Norkkuburgeria!

Mutta itse mussutan seuraavista jutuista:

• elokuvan henkilöt jäävät melkeinpä latteammiksi kuin dinosaurukset, mm. Bryce Dallas Howardin esittämä sankaritar jää kovin tylsäksi ja harmittelin myös ettei loistava Vincent D'Onofrio saanut monipuolisempaa roolia esitettäväkseen.
• lukuunottamatta Chris Prattin sankaria kaikista muista (aikuis)näyttelijöistä on vaikeaa pitää.

Ihmetykset:

• sankaritar juoksentelee koko elokuvan ajan dinoja karkuun korkokengissä mm. metsässä ja allekirjoittanutta kiinnostaisi tietää mistä moisia kenkiä löytää. Itseltäni onnistuu vain pikaspurtti bussille, kyseenalaisella vauhdilla.
• erikoista kyllä, sankarittaren vaatteet repeytyvät ja likaantuvat kovasti elokuvan edetessä, miesnäyttelijöiden vaatetuksen ollessa edelleen loistokunnossa.

Viikon 23 parhaat

Viime viikon parhaita hetkiä on vaikea valita - viikko oli paitsi kylmä, myös väsyttävä ja pitkä. Huippuhetket jäivät jotenkin kaiken muun alle. Pahantuulisia ihmisiä tuli viikon aikana
valitettavan paljon vastaan, liekö alustava lomalle jäämisstressi painamassa vai olivatko tähdet kenties huonossa asennossa - mene ja tiedä. Tuittupäitä vain piisasi ja viikon lopulla tunnelmat olivatkin sen mukaiset. Kiitti tyypit.

Niin, niitä huippuhetkiä.

1. Väsyneet kikatushetket kollegan kanssa. On oikeasti hienoa että minulla on mahtavia työkavereita ja arvostan suuresti myös väsyneitä kikatushetkiä. Naurusta saa uutta virtaa.

2. Viikonloppu hurahti aidan ja varaston maalauksen sekä pihan istustuslaatikon parissa. Oli kivaa ja puuhailu tuntui kropassakin. En ole remonttiässä enkä välttämättä omaa viherpeukaloakaan mutta luulen että opin koko ajan uutta. Lisäksi siinä että näkee omien kättensä jäljet on todellakin jotain todella tyydyttävää.

3. Kinuskikissan vaniljaraparperipiirakka. Kokeilin tätä sunnuntaina työkaverin yllytyksestä ja hyvää oli, oivallinen happaman ja makean liitto. Omat raparperini (viime vuonna istutetut) olivat jo niin isoja että niistä sai piirakan verran satoa, tuurilla voin loppukesästä leipoa toisen kerran. Pieni sato, mutta onpahan oma.

4. Ensi viikon on pakko olla parempi - eikö?

Viikon 22 parhaat

Viikko on mennyt hurahtaen, töissä ja kotona on piisannut kiitettävästi vauhtia ja muutamana aamuna on ollut suorastaan zombie-olo kun uni ei ole yöllä maittanut.

1. Uusi tukka

Bye-bye ikuinen ponnari, tervetuloa tuulessa liehuvat kutrit! On jännää huomata kuinka niinkin pieni asia kuin kampaajalla käynti antaa tuntee uudistumisesta ja uutta energiaa. Muutos ei (tälläkään kertaa) ollut radikaali mutta silti huomaan siveleväni uusia lyhyempiä kutreja onnellisena. Saattaapa olla että olen löytänyt itselleni vihdoinkin uuden luottokampaajan!

2. Vanhojen työkavereiden tapaaminen

Tiistaina tapasin reilun viiden vuoden takaisia työkavereita Juttutuvassa. Oli ihanaa ja outoa. Oli kuin ei koskaan olisi oltukaan erossa, mutta silti (luonnollisestikin) kaikenlaista on ehtinyt tapahtua, muutama oli ehtinyt eläkkeellekin. Samalla tajusin myös sen kuinka onnekas olen löydettyäni mahtavia työystäviä sekä entisestä että nykyisestä paikastani. Kiitos tyypit, että olet olemassa!

3.  Pihalaatoitus

Vihdoinkin! Kiitos herra Norkun reippaan työn, etupihan iso mutainen kuoppa on poissa ja tilalla on siisti laatoitus ja piha on yht'äkkiä muuttunut pikkuisen isommaksi.

4.  Sunnuntairetki Nuuksioon

Meillä toimitaan usein sumealla logiikalla. Sunnuntain suunnitelmana oli alunperin "joku kiva brunssi" mutta koska mieleen ei tullut mitään sopivaa paikkaa, päädyimme lähtemään eväsleipien kanssa Nuuksion kansallispuistoon - melkein sama juttu! "Ravintolalla" on hulppeat puitteet, tuulen suhina ja lintujen liverrys olivat mainiota taustamusiikkia. Plussaa annan kuntojumpasta, jyrkissa nousuissa saa tehdä jo ihan mukavasti työtä.

Viikon 21 parhaat

Ihan parhaita juttuja viikolla 21 olivat:

1. Piha

Liekö keski-ikäisyys kiusaamassa mutta huomaan pihan ja puutarhassa mylläämisen olevan tosi kivaa! Erityisen mahtavaa se on juuri tähän aikaan vuodesta kun mullan alta alkaa kun luonto alkaa näyttää parastaan.  Sain viime syksynä ison nipun erilaisia kukkasipuleita ja on ollut jännittävää nähdä mitä mullan alta oikein kuoriutuu. Toistaiseksi kaikki on oikein lupaavaa: tulppaaneita sekä perunanarssisseja - lemppareitani! Myös väriloisto tekee pitkän harmaan kauden jälkeen oikein hyvää silmille. Ainoat keksimäni miinuspuolet tälle ihanuudelle ovat se, että Instagram-tilini on täynnä kukkakuvia jotka luultavasti ovat tylsiä kaikista muista paitsi minusta ja se, että naapurit ihmettelevät kun rouva Norkku kyyristelee jatkuvasti kukkapenkissään kameran kanssa.

2. Työpaikan virkistyspäivä

Työpaikkani joka keväinen virkistyspäivä oli oikein kiva ja sää suosi meitä paremmin kuin osasimme arvatakaan: aamun pilvisyys nimittäin muuttui huikeaksi auringonpaisteeksi! Suuntasimme tällä kertaa saaristoristeilylle ja aikaa vietettiin merellisistä maisemista, hyvästä ruoasta ja kivasta seurasta nauttien. Westendin rantahuvilat herättivät vain mietoa kateutta: totesimme yksissä tuumin että niissä oli liikaa ikkunoita pestäviksi ja ruohoa leikattavaksi. Oma kompakti koti kullan kallis!

3. Fillarointi ja Helsinki Fly-In

Tiedän että hehkutin fillarointia viime viikollakin mutta kun se on edelleenkin niin kivaa! Kilometrit karttuvat ja toivoakseni myös kunto kasvaa. Viikonlopun lenkkeihin toi pikantin lisänsä myös Malmin lentokentän Helsinki Fly-In -tapahtuma jossa taitolentäjät ja komea vanha DC-3 sulostuttivat taivasta. Poljin yhden ylimääräisen lenkin ihan vain uteliaisuudesta! Samalla tulin ponganneeksi että Finland Airshow järjestetään ko. kentällä myös tämänkin vuoden elokuussa. Viime vuonna meno oli sangen komeaa, odotan siis innolla uusia esityksiä.

4. Pionit

Valitan, vielä yksi kukkajuttu. Olen nimittäin tällä viikolla havahtunut siihen että pionit ovat upeita. Ostin kotiin muutamia maljakkoon ja olen kuluttanut reiluhkosti aikaa vain niiden ihailemiseen ja nuuhkimiseen. Kukkiin laitettu raha ei todellakaan mennyt siis hukkaan, niin paljon kivempaa on nyt istua keittiönpöydän ääressä.

Välimerellä

Sain vihdoinkin aikaiseksi kirjoittaa matkastamme Välimerelle.  Yksi ns. bucket list -haaveistani on ollut päästä joskus oikealle risteilylle, siis sellaiselle joita lapsena tuijottelin Lemmenlaivasta. Tammikuisilta Matkamessuilta tulin hetken mielijohteesta kantaneeksi kotiin ison nipun risteilyesitteitä ja siitä se sitten lähti.

Päätimme että ensimmäinen risteilymme olisi lyhyt (3 yötä) koska herra Norkku ei ollut varma kyllästyisikö kuoliaaksi laivalla. Myös talvilomaviikko asetti rajoituksia matkan kestolle ja suunnalle joten päädyimme lopulta varaamaan Norweigan Epicin Barcelona - Palma - Marseille - Barcelona -risteilyn. Toisena vaihtoehtona olisi ollut Venetsiasta lähtevä risteily mutta tiesimme että sesongin ulkopuolelle Venetsiaan saattaa olla vaikea saada edullisia, saatikka sitten vielä suoria lentoja joten vaaka kallistui Barcelonan puolelle. Kaveripiirimme on hehkuttanut kaupunkia kovasti joten valinta tuntui oikein hyvältä.

Lentojen sommittelu osoittautui kuitenkin haastavaksi, mutta lopulta edullisin yhdistelmä oli lentää Barcelonaan maanantai-iltana töiden jälkeen ja palata sunnuntai-iltana yö-lennolla. Risteilyn oli määrä startata keskiviikko-iltapäivänä mikä jättäisi meille muutaman päivän kaupunkiin tutustumiselle. Palaisimme satamaan sunnuntai-aamuna eli laskeskelimme meillä olevan vielä melkein kokonainen päivä shoppailulle. (Tässä tosin unohdimme huomioida sen, että Barcelonassa tosiaan monet kaupat ovat kiinni sunnuntaisin...) Onneksi kuitenkin ravintolat ja turisteille suunnatut nähtävyydet ja pikkukaupat olivat auki, ihan suljetussa kaupungissa ei tarvinnut silloinkaan tallustella. Tämä olikin hyvä muistutus itselleni: tarkista aina kohdemaan käytännöt sunnuntain ja arkipyhien suhteen!

Kokonaisuutena matka oli mitä mainioin, vain paluu sateiseen ja koleaan kotimaahan hieman masensi. Yritän palata seuraavissa postauksissa tarkemmin Barcelonaan, Palmaan, Marseilleen ja risteilyn tunnelmiin.

Viikon parhaat

Näin maanantaina on kiva muistella menneen viikon iloja ja touhuja, siispä vuorossa pieni katsaus kohokohtiin.

Kilometrikisan startti!

Lonkan limapussin tulehdus ajoi minut lenkkeilyn sijasta fillaroimaan viime kesänä ja yllätin itseni rakastumalla tähän lajiin. Työpaikan kilometrikisa oli kaltaiselleni listafriikille oiva kannustin, ylitin oman tavoitteeni - 1000 km 11 kilometrillä. Lämpötilan noustua alkoi asfaltti taas kutsua ja viime viikolla karautimme Nopsan kanssa taas matkaan ja kyllä vaan - oli se ihanaa!

Tämän vuoden tavoite pysyy tonnissa, mikä tarkoittaa sitä että joka viikko tulisi polkea 56 km. Se tuntuu tällä hetkellä paljolta mutta ryhtiä hommaan tuo se, että tiedän saavuttaneeni tavoitteen aiemminkin. Ensimmäisen viikon polkusaldo on 58 kilometriä eikä se ihan helpolla tullut mutta se kunto taas lähtee nousemaan.

Nopsan selässä tulee muuten nähtyä paljon kaunista, sääli että innokas polkija harvoin malttaa pysähtyä.


Kaverit

Helatorstaina pääsimme ensivisiitille kaverin uuteen kotiin. Tarjoilut hoidettiin rennosti Kotipizzan avulla ja viihteenä toimi mm. Aikuiset ystäväni -kirja jonne olimme 11 vuotta sitten kirjoitelleet. Seurasi silmien muljauttelua ja kikatusta, olemme aikanamme olleet aika kirkasotsaisia esim. työkuvioiden ja miesihanteiden suhteen. You live, you learn...

Oli kiva päivä ja ihmettelen sitä, kuinka olenkin löytänyt elämääni nämä ihmiset joiden kanssa on helppo puhua kaikesta.




Viikon päänsärky
 
Viikon päänsärkyä edustaa edellisen viikon talkoissa kaiveltu etupiha. Vanhoja pensaita siirreltiin tulevan laatoituksen tieltä ja sehän oli aika rankka jumppa. Lihakset kyllä toipuivat mutta se pihalla oleva epämääräinen multainen kuoppa kyllä vaivaa mieltä - haluaisin saada sen kuntoon mahd. pian.

Piha on kyllä muuten ollut ihastuksen aihe - tulppaanini ovat alkaneet kukkia ja huomaan hiippailevani kuvaamaan niitä jatkuvalla syötöllä!