Berlin, day 4

Viimeinen päivä Berliinissä toi taas mukanaan yllätyksiä. Hotellipakettiimme kuului myöhäinen check-out ja olimme edellisenä iltana kysyneet respasta milloin meidän pitäisi luovuttaa huoneet, sillä hotellikirjaa ei huoneissa ollut. Vastaanoton nuori mies kertoi myöhäisen check-outin olevan klo 18, josta yllätyimme. Pyysimme miestä katsomaan vielä meidän varauksemme tiedot, kuuluiko tämä check-out todelle meidän pakettiimme. Kuulemme kuului.

 Klo 12 maissa olimme juuri lähdössä katselemaan nähtävyyksiä kun huomasimme että huoneidemme avaimet eivät enää toimineet. Vastaanotossa oleva yrmeän oloinen nainen selvitti meille että meidän olisi kuulunut luovuttaa huoneet klo 12. Yritimme selittää että edellisiltana meille oli annettu toisenlainen tieto, sama nuorimies oli työssä tänäänkin. Kun sanoimme näin, oli naisen vastaus: "Hän on töissä vasta toista päiväänsä. Hän ei tiedä mitään." Virheitä voi varmasti tapahtua, kaikkein kurjimmalta tuntui naisen asenne - hän ei pyytänyt anteeksi eikä tehdä oloamme sotkun takia mukavaksi vaan pikemminkin antoi ymmärtää että virhe oli meidän ja kohteli töykeästi. Vaikka hotellissa oloaika kokonaisuutena olikin ollut mukava, tämä asiakaspalvelukokemus jätti siihen hyvin negatiivisen leiman.

Luovutimme siis huoneet ja lähdimme katselemaan nähtävyyksiä, tällä kertaa kohteena oli Charlottenburgin palatsi. Palatsin sisäänkäynti olikin aika erikoisen näköinen, ilmeisesti Berliinissä oli tuolloin juoksutapahtuma, joka finaali oli juuri palatsin portilla. Paikka oli siis pullollaan juoksuasuisia ihmisiä, Bajamajoja ja oluttelttoja.

Museossa pidin hivenen yllättävänä sitä, että kaikki teksitit olivat ainoastaan saksaksi. Olisin kuvitellut paikasta löytyisi englanninkielisiäkin tekstejä. Me kuitenkin saimme käyttöömme englanninkieliset audio guidet, mikä ei tosin minusta ole ihan se kaikkein sosiaalisin tapa kierrellä museossa. Olisi ollut kiva katsella ja jutella näkemästämme yhdessä eikä kierrellä laput korvilla.

Palatsi itsessään oli ihan mielenkiintoinen nähtävyys, vaikkakin monen huoneen kohdalla kuulimme ettei alkuperäisiä huonekaluja ollutkaan jäljellä. Posliinihuone sekä näkymät puutarhaan olivat kauniit, tosin minun suosikkini olivat kruununjalokivet ja linnan posliinien ja hopeoiden näyttely - kaunista, kaunista... Jostain syystä ne antoivat minulle parhaiten kuvan siitä loistosta jonka keskellä tuolloin oli eletty. Ja mukava kuulla että noihinkin aikoihin oli kuninkaallisiakin rakkausavioliittoja - kerrotaan Fredrik I:n rakastaneen puolisoaan Sophia Charlottea niin paljon että tämän kuoltua 36-vuotiaana keuhkokuumeeseen, tämä nimesi uudelleen ko. palatsin ja Charlottenburgin kaupunginosan edesmenneen vaimonsa muistoksi.

Tarte Flambée

Museokäynnin jälkeen päätimme nauttia viimeisen ateriamme Berliinissä. Hotellimme vierestä löytyi mukava elokuva-aiheinen ruokapaikka, jossa allekirjoittanut pääsi kokeilemaan Tarte Flambéeta - ei hullumpaa. Kovista yrityksistämme huolimatta emme olleet saaneet syötyä muuta saksalaista ruokaa kuin aamiaismakkarat, mutta googletus kotona paljasti Tarte Flambéen olevan nimestään huolimatta saksalainen ruokalaji. Hyvää se ainakin oli, tätä voisin kokeilla kotonakin.

Lento kotiinpäin sujuikin sutjakasti ja pehmeästi (kuten kotimatka yleensäkin)...