lauantai 12. toukokuuta 2012

Kaaosta keittiössä


Tänään Norkun keittiössä päätettiin leipoa sitruunapiiras. Touhuun lähdettiin tyypillisellä itseluottamuksella ja innolla, ohjeet sentään luin...

Ensimmäisen kerran homma meni pieleen jo aineksia kaapista latoessani. Reseptiin kuuluu kondensoitu maito ja olin aikaisemmin viikolla ostanut purkin sitä, valmiiksi keitettynä jotta säästäisin aikaa ja vaivaa. Mutta kas, purkki ei olekaan enää kaapissa sillä eräs herra oli keksinyt saavansa siitä kinuskikastiketta jäätelöönsä. Muutama lusikallinen olisi ollut vielä jäljellä mutta... Kaapista löytyi onneksi purkki keittämätöntä maitoa, johon suhtauduin kuitenkin vähän epäluuloisesti sillä "kinuskoiminen" oli mennyt tällä laadulla viimeksikin pieleen.


Siispä ryhdyin keittämään kinuskia piirasta varten. Se vie kolmisen tuntia eli aikatauluun tuli pienoinen muutos. Kolmen tunnin jälkeen otin keitokseni liedeltä todetakseni purkin kannen olevan vähän pyöristynyt. Ravistaessa purkista kuului lotinaa. Fiksuna likkana osasin siis varautua siihen että purkissa olisi paineita ja kikkailin näyttävästi tiskirätin ja patakintaan kanssa.

Kinuskin keittely siis epäonnistui, mutta päätin kuitenkin yrittää keittää litkua vielä kattilassa. Sillä seurauksella että litku paloi pohjaan. Seuraavana etappina olikin siis kattilan pohjan jynssääminen, sepä olikin mukavaa touhua!

Annoin periksi kinuskin kanssa ja sävelsin jonkinlaisen "jutun" jääkaapissa olevista aineksista. "Juttu" ei hirmuisesti vakuuttanut joten heitin soppaan kaakaota. Nyt se maistui "jutulta" jossa oli kaakaota. Rock'n'Roll. Sitten tuli idea - palaisin takaisin alkuperäiseen reseptiini - tarvittiin sitruunamehua! Mehu osoittautuikin mielestäni aika hyväksi ajatukseksi, taikina maistui nyt raikkaalta ja pehmeältä. Huh!


Taikinaan tarvittiin kananmunia, joten nappasin kaapista kaksi munaa. Ja reippaasti yritin särkeä ne kunnes tajusin niiden olevan keitettyjä. Kokkaava mies voi olla myös hyvin mielenkiintoinen... Löysin lopulta myös raakoja munia ja homma edistyi.

Onnellisesti uunissa,

Pian uuni oli jo lämpenemässä ja siivoilin keittiötä. Fiilis oli hyvä kunnes tartuin sokeripurkkiin kannesta, jota en ollut sulkenutkaan ihan kunnolla. Kansi jäi käteen ja sokerit pitkin lattiaa. Sitten vähän imuroitiin.

Nyt piiras on onnellisesti uunissa ja leipuri hermolevon tarpeessa. Odotan kokoajan sitä milloin uunimme räjähtää...


Ps. Onnistui se sittenkin. Torttu ei ole mikään kaunotar mutta hyvän makuinen kuitenkin...

2 kommenttia:

  1. Vaikeuksien kautta voittoon =)! Ihana piiras, tuon kaiken jälkeen sen on myös parasta olla hyvä. Minulla on samanlainen piirasvuoka, mutta väriltään viininpunainen, tsih.

    VastaaPoista
  2. Sanoppas muuta Roz! Se vielä olisi puuttunut että lopputulos olisi maistunut märiltä sukilta tms.. Sitäkin kyllä pelkäsin. Tämä kuului ehdottomasti sarjaan "kun ovat mennääkseen pieleen, ne myös menevät".

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!