Sata syytä olla onnellinen

Pongasin Ja kaikkea muuta -blogista kivan haasteen, jota ajattelin alkaa täällä työstämään. Homman nimi on sata syytä olla onnellinen ja se aikalailla kertookin jo mistä on kyse. Tarkoitus on siis vuoden aikana listata sata syytä iloita, ei pöllömpi lista siis. Mukaan saa liittyä, toteutus olkoon jokaisella sellainen kuin mikä hyvältä tuntuu.

Ensimmäinen syyni onnellisuuteni ovat: tulppaanit tammikuussa. Ihania. Rakastan niitä. <3

#satasyytäollaonnellinen

Vaakalentoa

Ihan alkuun toivotan kaikille hyvät uudet vuodet ja esitän pahoitteluni huonosta bloginpidosta. Elämä vei mennessään, tiedätte varmaan... Varsinkin viimeiset pari kuukautta ovat olleet melkoista vaakalentoa, omaa ja perheenjäsenten sairastelua ja arjen pieniä katastrofeja täynnä. Yritän lohduttautua sillä että myrskyn jälkeen on tyyntä ja painaa sitkeästi vastatuuleen.

Tänään tosin mieli oli jo, jos ei nyt suorastaan virkeä, niin ainakin vähän seesteisempi, luulen että auringonvalolla oli tekemistä asian kanssa. Olen yrittänyt sitkeästi painaa lenkeille sateessakin sillä liikunnan jälkeen olo on vain parempi. Ehkä syynä ovat endorfiinit, raitis ilma tai sitten vaan suorittamisen ilo? Tai se, että saa ihan rauhassa ajatella omia juttuja tai olla ajattelematta yhtään mitään. Autuasta.

JS Kashiman kannella

Joskus käy tuuri. 9-vuotias sukulaispoikani oli vierailemassa luonamme Helsingissä ja miettiessämme pikku-
hepulle jotakin hauskaa puuhaa, hoksasimme että juuri tänään oli Helsinkiin saapuneessa japanilaisessa sotalaivassa, JS Kashimassa, avoimet ovet. Tuumasimme että oikea, iso sotalaiva olisi pikkupojalle mielenkiintoinen kokemus, joten sinne siis!

Paikalla hämmästyimme laivaan olevaa jonoa, joka oli noin 300 metriä pitkä. "Pisin jono jossa olen koskaan ollut", ilmoitti pieni vieras. Jono onneksi liikkui mukavan nopeasti eteenpäin, mutta n. 45 minuuttia jouduimme odottelemaan ja siitä sai kyllä täti kuulla kunniansa! Onneksi vieressä oleva iso laiva ja kauppatori touhuineen sentään tarjosivat vähän ajanvietettä odotukseen.

Sisällä laivassa liikuttiin myös jonoissa, mutta kaikki eteni kyllä sujuvasti ja joutuisasti, juuri niinkuin japanilaisilta odottaa saattaa. Koulutusaluksena käytetyn laivan miehistö oli iloista, tervehti ja moikkaili jopa suomeksikin. Vieraat oli otettu mukavasti huomioon, univormuissaan olevan miehistön kanssa sai ottaa ilomielin kuvia ja olipa vieraille varattu mahdollisuus mm. ottaa kuvia laivastoupseerin takissa ja lakissa sekä isoa tykin patruunaa pidellen. Ei varmaan ole yllätys että tykin patruuna ja univormu olivat aika kova sana varsinkin 9-vuotiaan mielessä eikä jonottaminen kuulemma enää harmittanut, päinvastoin, jos vain aikaa olisi riittänyt, olisi pikkuherra mielellään mennyt uudelleenkin.

Roadtripillä Lahdessa

Kesäloman alkua odotellessa päätimme lähteä kyläilemään tuttavien luokse Lahteen ja siellä olikin meille suunniteltu oikein kunnolla ohjelmaa! Meidät nimittäin kiikutettiin kuulumisten vaihdon jälkeen ensin tutustumaan Urajärven hienosti restauroituun kartanoon ja sitten vielä paikalliseen ilmailumuseoon. Ohjelman kruunasi piipahtaminen eväiden kanssa Kalmarinrannalle uimaan. Touhukas ja  mukava päivä - onneksi oli kamera mukana!

Urajärven kartano sijaitsi upeissa maisemissa Asikkalassa ja onneksemme ehdimme opastetulle kierroksellekin mukaan. Kierros kattoi lähes kokonaan talon alakerran (vain Hugo von Heidemanin makuuhuone oli suljettuna keskeneräisten restaurointitöiden takia) sekä kurkistuksen sivurakennukseen, jossa tarinan mukaan valkoinen rouva (von Heidemanin sisarusten isän ensimmäinen vaimo) kummittelee. Kummitukset jäivät tällä kertaa näkemättä mutta kartano tarjosi hyvän käsityksen siitä millaista herraskainen elämä on aikoinaan ollut. Itse yllätyin siitä, kuinka pienet kartanon tilat todellisuudessa olivat - rakennuksen yläkerta oli ilmeisesti toiminut lähinnä vinttinä. Täältä ei löytynyt tanssisaleja ja talon väen henkilökohtaiset huoneetkin olivat viehättäviä mutta pienehköjä. Pidin kuitenkin kovasti siitä, että talonväki tuntui olevan läsnä pienten henkilökohtaisten esineiden kautta, esimerkiksi kuvan vieraskirjaa olisin selaillut mielelläni samoin kuin olohuoneen kahvipöydän alla olevia paksuja kirjoja, jotka ainakin näyttivät valokuva-albumeilta.

Kartanon viimeiset omistajat olivat von Heidemanin sisarukset Lilly ja Hugo, jotka testamenttasivat kotinsa kartanomuseoksi. Urajärven mailla kannattaa myös kävellä vähän kartanoa pidemmällekin mikäli säät vain suosivat sillä mm. Hugon rakennuttama näköalapaikka Valhalla on näkemisen arvoinen. Pistäydyimme myös kartanon kahvilassa, josta löytyi makoisaa mansikka-raparperijuustokakkua. (Josta valitettavasti ole kuvaa, koska - öh - se katosi lautasiltamme ennen kuin kuvaaminen edes juolahti mieleen.)

Kartanotunnelmien jälkeen vei tiemme meidät Päijät-Hämeen ilmailumuseoon, jossa saimme mainion yksityiskierroksen museon innostuneelta ylläpitäjältä. Museossa, joka muuten on saksalaisten toisen maailmansodan aikana rakentama hangaari, oli näytillä toistakymmentä käytöstä poistettu konetta sekä pienoismalleja. Erikoisuutena museolla on Blackburn Ripon II F -kone, joita on säilynyt ehjänä vain muutamia kappaleita.

Retken päätimme Kalmarin uimarannalle, mikä kuumana päivän olikin oiva valinta. Vähän viilentävää vettä, piknik-eväät nassuut ja sitten kohti kotia!

Pitäisi mutkun

Olen tehnyt Venetsian matkasta kuvakirjaa melkein kuukauden. Loppu ei ole vieläkään näkyvissä sillä
kirja ei oikeastaan edisty. Miksi? Matkakirjan tekohan pitäisi olla kivaa?

Mutta kun ulkona paistaa aurinko. Ja pihalla on kiva kuoputella. Kun on kaikenlaisia projektia, kuten Siivouspäivän kirppikset, Naisten kymppi, pihatalkoot, oksatalkoot ja leffassakin pitäisi käydä. Kun ei millään jaksaisi istua sisällä koneen ääressä. Ja iltaisin kun on väsynyt, ei enää jaksa.

Mutta kuvakirjan alennuskuponki menee heinäkuun lopussa vanhaksi. Ehkä siihen mennessä onnistun.

Mutta juuri nyt haluan kulkea ahon laitaa, poimia luonnonkukkia maljakkoon, syödä uusi perunoita ja haistella ja maistella kesää!

Nollasta viiteen, viikot 3 & 4

Viime viikot ovat menneet kuin siivillä, jäi siksi kolmannen treeniviikon postauskin rästiin... Vappu sotki pään ja aikataulutkin. Piti leipoa mm. elämäni rumin kakku, josta en taida kehdata tänne edes laittaa kuviakaan.

Juoksumielessä viikot ovat olleet vaihtelevia. Mukaan on mahtanut pettymyksen tunteita ja hammas irvessä väkisin vetämistä mutta myös ilon ja onnistumisen elämyksiä. Luulen että minulle sopii ohjelma-muodossa tekeminen, sillä pidän listoista yleensäkin ja koen tärkeäksi sen, että saan suoritettua kaiken listalla olevan. Listan tavoitteet ovat selkeät ja konkreettiset, en siis voi haihatella tai "kuvitella" toimineeni oikein, lepsuilulle ei ole sijaa sillä lista ei tunne armoa. Ainakaan minun mielessäni.

Viikko 3
Maanantai 40 min. 4 x 5 minuutin juoksuvetoja
Keskiviikko 40 min. 2 x 8 minuuttia ja 2 x 4 minuuttia juoksuvetoja
Torstai lihaskunto
Lauantai 40 minuuttia 2 x 10 minuuttia ja 1 x 5 minuuttia juoksuvetoja

Viikko 4
Maanantai 45 minuuttia "pyramidiharjoitus", jossa parin minuutin kävelyllä tauotettuna juostaan ensin 15 min, sitten 5 minuuttia ja lopuksi 5 minuuttia.
Keskiviikko lihaskunto
Perjantai 3 x 10 minuutin juoksuvedot
Lauantai 45 minuuttia "pyramidiharjoitus", jossa parin minuutin kävelyllä tauotettuna juostaan ensin 20 min, sitten 10 minuuttia ja lopuksi 5 minuuttia.

Ensi viikolla pitäisi siis käydä kokeilemassa pystynkö kintullani lönkyttelemään jo viisi kilometriä. Lönkytteleminen nimittäin lienee rehellisin termi vauhdilleni, mutta tällä hetkellä olen iloinen siitä, että jalkani kestää jo sen. Kuntoutumisprojektissani on ollut monia hetkiä, joissa on ollut pakko nöyrtyä, kun yht´äkkiä ei vaan pysty. Mutta sitkeästi ja omaa kroppaa kuunnellen tästä selvitään ja varsinkin viimeisen harjoituksen onnistuminen sai aikaan loistavat fiilikset. I can do it!

Nollasta viiteen, viikko 2

Vihdoinkin kauan odotettu kevät on täällä! Viikonloppu hurahti ulkona ollessa, pihaa kuoputellessa ja risuja noukkiessa. Taannoiselta reissultani toin paketin tulppaanin sipuleita Hollannista ja ne pääsivät nyt sunnuntaina kotimaan multiin. En ole kummoinenkaan viherpeukalo, joten on jännittävää nähdä saanko mitään kasvamaan!

Keväästä nauttimisen ohella olen yrittänyt lönkyttää juoksuohjelmaani eteenpäin. Alkuviikon olin synkeällä mielellä lenkkien ollessa edelleen pohkeiden takia suorastaan tuskallisia, mutta ilokseni lauantain harjoitus olikin jo toista maata! Olen jatkanut kylmä-kuuma -hoitoa ja hierontaa  ja vaikka tunnen vieläkin ettei jalka ole täysin kunnossa, mutta nyt alan jo toivoa että ollaan vihdoinkin menossa oikeaan suuntaan.

Yritän myös säästää pohje-poloisiani ja tästä syystä päädyin suloisena sunnuntaina vuoden ensimmäiselle pyörälenkilleni. Sain houkuteltua pyöräilyhullun miehenikin mukaan ja tässä hieno suunnitelmani karahtikin karille. Mies nimittäin polki kevyesti ja nopeasti eteenpäin siinä missä minä puhisin ja rullasin hitaasti perässä. Samalla tuli myös valittua se kaikkein mäkisin reitti, mikä näyttääkin varmistaneen sen että huomenna ei ole kiva kävellä...

Näin siis tuli treenattua:

Maanantai  40 min. lenkki, 5 x 3 minuutin juoksuvedot
Tiistai 40 min. ns. pyramidi-lenkki, jossa seuraavat juoksuvedot: 2 min, 3 min, 1 min, 3 min, 2 min
Torstai lihaskuntotreeni
Lauantai 40 min. lenkki, 4 x 4 min juoksuvedot
Sunnuntai 1, 5 tunnin pyöräily