Tammikuun aloitimme jännittävissä tunnelmissa, tiesimme että vanhasta kodista pitää muuttaa helmikuun loppuun mennessä, mutta uutta osoitetta ei vielä ollut. Seurasi hektinen etsikkoaika joka onneksi päättyi siihen että jonkinlainen väliaikainen koti löytyi. Aloin pitää lukupäiväkirjaa Nenä kirjassa -blogin muodossa ja siitähän seurasikin kaikkea hauskaa ja uutta sitten loppuvuodelle!
Helmikuussa oli muutto. Karmeaa hommaa. Asiaa eivät yhtään auttaneet juuri sopivasti päälle pukannut flunssa tai helmikuun paukkupakkaset (-26 astetta). Kaikista kukista mm. putosivat lehdet vaikka kuinka koitin niitä varjella. Vanha koti jäi taakse ja olo oli vähän haikeakin - sinne jäi muistoja monen vuoden ajalta, hyviä ja kipeitäkin.
Maaliskuun alku meni uuteen kotiin asettuessa ja henkeä vetäessä. Uusi koti oli väliaikainen eikä siksi oikein koskaan tuntunut kodilta. Vähän kotiuttamista hankaloitti myös huoltoyhtiö - olohuoneen ikkunasta veti aika reilusti. (Ja sääthän eivät edelleenkään olleet siitä lämpimämmästä päästä!) Huoltomies kävi toteamassa asian ja lupasi korjata, mutta mitään ei tapahtunut. Kun kysyin milloin saataisiin meidän nimi postilaatikkoon, oli vastaus "tehdään kuin ehditään". Jepjep.Kävin Jaakko Halmetojan vetämän raakasuklaa-kurssin ja opin valmistamaan niitä samoja palluraisia, jota olen sittemmin täälläkin esitellyt.
Ehdin myös käydä Sysmän maisemissa tyttöporukalla mökkiviikonloppua viettämässä. Siltäkään reissulta ei käänteitä puuttunut - mökin lämmitys ei ollut käynnistynyt joten perjantai-iltana saapuessamme mökissä oli lämpötila herttaiset +5. Seuraavana päivänä onnistuimme lukitsemaan itsemme mökin terassille sukkasiltaan - onneksi yksi sankareista loikki villasukissaan sankarillisesti lumikinosten läpi etuovelle ja päästi meidät takaisin sisään...Olin pilaillut miehelleni että jahka saadaan tavarat paikoilleen tässä asunnossa, löydetään varmasti heti se meidän oikea koti. Niin myös kävi.
Huhtikuussa oltiin odottavalla kannalla. Muutto uuteen kotiin olisi edessä toukokuussa ja sitä ennen suunniteltaisiin vähän keittiön remonttia. Taas vedettiin vähän henkeä, valmistauduttiin tulevaan ja haaveiltiin. Ehdin avaamaan lenkkikauden vain nyrjäyttääkseni nilkkani viikkoa myöhemmin. Harmitti aika tavalla.
Toukokuussa päästiin vihdoin muuttamaan. Kumma juttu, duunia oli aika lailla yhtä hirveästi kuin edellisenkin muuton aikana... Koska edellisten asukkaiden muuttopäivä oli venähtänyt, emme ehtineet tehdä keittiöremonttia ennen muuttoa vaan se jäi muuton jälkeiseksi kivaksi projektiksi... Muutto vei voimia aika tavalla ja remontti eteni hissukseen.
Kesäkuussa siis remontoitiin. Syötiin pitsaa ja einestä niin että ne pursusivat melkein korvista. Totuttiin siihen että astiat ja ruokailuvälineet ovat pahvilaatikoissa ja että keittiöön ei kannattanut mennä ilman tossuja. Löysin itsestäni piileviä laatanpoistajan kykyjä.Sitten, yhtenä päivänä se oli lopulta valmis. Tuntui ihan juhlavalta laittaa tavaroita kaappeihin ja vihdoinkin purkaa loput laatikot. Ja laittaa oikeaa ruokaa.
Juhlittiin ensimmäistä juhannusta meillä kotona, grillattiin ihan makkaraa. Poimittiin juhannuskukat pellolta.
Heinäkuu oli ensimmäinen kuukausi aikoihin kun alkoi olla helppoa. Pahimmat stressit ja paineet alkoivat väistyä ja oli taas pikkuisen helpompi hengittää. Lomat lähestyivät ja säät suosivat. Kävin juoksemassakin, kunnes pelästyin erästä vähän innokkaampaa koiraa ja nuljautin taas SEN nilkan. Nilkutin kotiin ja harmitti.
Haaveilin kesälomasta, tutustuin uuteen ympäristöön ja aloitin tämän blogin. Noin muun muassa.Elokuussa koitti vihdoin loma! Suuntasimme kohti Pohjois-Italiaa, Riva Del Gardan maisemiiin ja vietimme viikon herkutellen. Kolusimme läpi linnoja ja raunioita ja ihmettelimme maisemien upeutta. Kotimaassa ehdimme käydä kesäretkellä Porvoossa ja sitten loma olikin jo ohi - ihan liian nopeasti.
Kesä oli ollut ihana, syötiin villivadelmia ja mustikoita, ulkoiltiin.Syyskuussa vietimme hääpäivää. Nukuttiin pitkään, käytiin syömässä kivasti ja ihan vaan rentouduttiin.
Ilmat olivat ihanat joten yritin ehtiä ulos kuvaamaan niin paljon kuin vain mahdollista.
Lokakuussa lähdettiin tyttöporukalla Berliiniin. Reissu oli kiva, sisälsi paljon shoppailua, Forever Young - rock variete -esityksen, herkuttelua sekä pikkuisen nähtävyyksiäkin. Tällä kertaa taisimme välttyä isommilta kommelluksiltakin.
Marraskuussa alkoi taas kiire. Kuukauden alussa pyörähdin Tukholmassa koulutusseminaarissa ja totesin että lentokenttien kirjakaupat ovat kivoja paikkoja. Sitten juhlittiin isänpäivää, miehen syntymäpäivää, isän syntymäpäivää ja omaanikin. On siinä aikamoinen määrä leivottavaa! Juhlan sävyissä oli tummiakin vivahteita...
Poltettiin kynttilöitä ja laitettiin ulkovaloja. Ihmeteltiin minne talvivaatteet ovat muutossa joutuneet.
Aloitin tehottomasti kuntokuurini, jonka unohdin pian.
Joulukuussa ei oikein tuntunut joululta, oli märkää ja sateista. Lämmintäkin. Muuten en halua valittaa, mutta huomasin kaipaavani kovasti aurinkoa.
Juhlimme itsenäisyyspäivää Kulosaaren Casinolla ystävien kanssa, oli kivaa vähän tälläytyä, herkutella ja jutella mukavia. Ilta oli siinä määrin onnistunut, että toivon voivani tehdä siitä perinteen. Ensi vuonna uusiksi! Ensilumikin satoi sopivasti itsenäisyyspäiväksi, vain kadotakseen pari päivää myöhemmin.
Pikkujoulujakin juhlittiin, niin Tallinnassa kuin keilatenkin. Keilaamisesta tykkäsin kovasti, voisin sitä kokeilla joskus toistekin.
Joulu taas tuli ja meni. Emännöin ensimmäistä kertaa elämässäni jouluillallista ja stressiä oli kyllä melko paljon. Kaikki meni loppujen lopuksi kuitenkin ihan hyvin, tosin muutaman vapaapäivän olisin pyhien jatkoksi kaivannut.
Oikein hyvää uutta vuotta 2012!
