Tajusin tällä viikolla kuinka usein elämässä jää auringonlaskujen ihaileminen kaiken muun jalkoihin. Aina on kiire jonnekin, pitää olla tekemässä jotakin eikä ole aikaa vain seistä ihailemassa taivasta. Tällä viikolla olen kai ollut liikkeellä auringonlasku-aikaan ja kerrankin malttanut pysähtyä. Oikeastaan aika nöyräksi tekevä fiilis, sellaisella hyvällä tavalla.
Äitini rakasti auringonlaskujen valokuvaamista, eilen tajusin miksi. Ja tajusin senkin, että samat kaiut minussakin soivat. :)
 |
| Tänä iltan oli sadetta ilmassa, taivaanrannan peitti iso , matalalla oleva pilvi. Tunnelma taivaalla oli jotenkin epätodellinen. |
 |
| Pilvenhattara sitä suurempaa pilveä vasten. |
 |
| Rakastan näitä siniharmaan sävyjä. |
 |
| Myöhemmin horisontti hehkui vaaleanpunaisena. |
 |
| Ja sitä unelman sinistä... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!