tiistai 17. tammikuuta 2012

Nuhanenän mietteitä eli tukka hyvin, kaikki hyvin?


Aamulla peilistä tuijotti punanenäinen takkutukka, ulkonäkö oli suoraan sanottuna yhtä hehkeä kuin fyysinenkin olo. Päätin yrittää tehdä oloni paremmaksi kuumalla suihkulla ja hyvän tuoksuisilla tuotteilla. Nenälle en oikein mitään voi tehdä, mutta kynnet sentään jaksoin laittaa nättiin kuntoon. Tuli parempi olo, niin kuin olisin taas vähän enemmän ihmisten kirjoissa.

Jäin miettimään ulkonäön merkitystä ihmiselle vähän enemmänkin. Muistan että mummilleni oli vanhanakin vielä tärkeää päästä kampaajalle. Vaikka jalat eivät enää kantaneetkaan, hän halusi silti nauttia pienestä hemmottelusta ja olla naisen näköinen. Samaa olen kuullut muualtakin, painoipa ihmistä vanhuus, sairaus tai vaikka köyhyys, taitaa moni haluta silti näyttää ihmiseltä. Paremmalta. Sellaiselta, joka on muutakin kuin vain sairas, vanha tai muuten ongelmainen. Sellaiselta, joka on samanlainen kuin muutkin.

Muistan lukeneeni jostain kampaajasta joka hyväntekeväisyytenä tarjosi palvelujaan vähäosaisille. Ajatus saattaa ensin tuntua hölmöltä, kai vähäosaisilla on isompiakin pulmia kuin se mitä hiusten leikkuu ratkaisee. Mutta minä luulen, että tämä apu oli näille ihmisille tärkeä, koska kukapa ei haluaisi näyttää siistiltä, yhteiskuntakelpoiselta, kauniimmalta? En sano että kampaaja voi ratkaista niitä isoja ongelmia, mutta kenties sekin auttaa jos aamulla peilistä katsookin ihan kivan näköinen tyyppi.

Atshiu.


2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen aihe. Muistan omasta nuoruudesta ajan, jolloin en olisi suurin surminkaan lähtenyt r-kioskille ilman meikkiä. Tai yhtään mihinkään ihmisten ilmoille. Nykyään tavoittelen tilannetta, että ei tarvitsisi meikata töihin, mutta en ole vielä uskaltanut ilman ripsaria ja kulmaväriä lähteä =). Haluaisin siis olla vapaa ulkonäköpaineista. Ja aika pitkälle olenkin. On jotenkin vapauttavaa kun ei "tarvitse" laittautua. Silti ei kauppaan kehtaa kauheissa resuvaatteissa tietenkään mennä, onhan se kohteliasta muitakin kohtaan olla edes jotakuinkin siisti.
    Kampaajalla käyntihän tuntuu aivan ihanalta! Voi sitä rentouttavaa fiilistä, kun hiuspohjaa hellitään. Mahtaa se sellainen intialainen päähieronta olla sitten ihan taivas?

    VastaaPoista
  2. Minäkin olen huomannut iän myötä laittautumisen vähenevän. Mutta sitten joskus peilistä vain katsoo takaisin sellainen peikko että sitä ihan säikähtää! Jollain lailla tulee halu näyttää taas ihmiseltä, jos ei nyt kauniilta, niin ainakin paremmalta...

    Kampaajalla käynti on ihanaa hemmottelua. Muutama tunti ihan vaan itselle, hierontaa, lehtiä ja lopuksi vähän freesimpi olemus. Olen muuten käynyt kerran intialaisella päähieronnassa ja se oli kyllä ihanaa!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!