Riva del Garda ja Arco, päivä 3

Arcon vanhakaupunki.

Meillehän kävi sitten niin että kameran laturi unohtui kotiin, paha juttu! Maanantaina kun kaupat olivat taas auki, päätimme suunnata Arcoon, jossa kuulemma oli isohko ostari ja hommata sieltä uuden laturin. Olisi muuten loppunut lomakuvaus lyhyeen...

Bussit kulkivat Rivan ja Arcon väliä kiitettävän usein ja lipun hintakaan ei päätä huimannut, tiketti maksoi yhden euron ja oli voimassa 70 minuuttia. Pientä sekaannusta tuli toki bussiasemalla, kun kuljettaja neuvoi meitä ottamaan "orangen" bussin, vaikka tarkoittikin ilmeisesti liilaa. Noh, sattuuhan näitä.

Kielitaidosta muuten sen verran, että vaikka Riva elääkin paljolti turismilla, englantia puhutaan yllättävän huonosti, saksan kielellä sen sijaan sai monikin turisti palvelua, luultiinpa meitäkin moneen otteeseen saksalaisiksi. Hyvin silti pärjättin, hyödynsin ahkerasti ne pari sanaa italiaa, jotka tiesin sekä elekieltä jos englannilla ei päästy eteenpäin.

Matka linnaan vei oliivilehtojen halki.

Arcossa ajoimme tietysti sen ostarin ohi, koska bussinkuljettajamme ei ymmärtänyt termiä shopping mall, vaan tipautti meidät kyydistä päättärillä. Eipä siinä mitään, olimmekin siis lähes vanhan kaupungin kauniissa keskustassa ja kun näimme Arcon komean linnavuoren, tiesimme että sinne pitää päästä. Linna on sijainnut paikallaan jo vuodesta 1000 ja se sijaitsee n. 1 kilometrin korkeudessa. Sotilaallisesta näkökulmasta se on varmaankin ollut mainio paikka rakentaa linnoitus, vuoren seinistä kaksi oli lähes pystysuoria.

Löysimme tiemme aika nopeasti vuorelle vievälle patikkapolulle, pienessä paikassa suunnistaminen on helppoa, sen kun vain seuraa muita turisteja. Matka huipulle oli ihana! Mitä korkeamalle kivuttiin sen upeammin maisemat levittäytyivät eteemme, vuoren rinteelle oli istutettu oliivipuita ja niiden välissä kulki kaunis valkokivinen, kiemurteleva tie. Matkan varrella oli useita taukopaikka ja juomalähteitä, jotka tulivatkin tarpeeseen sillä sää oli todella kuuma. Lähteiden vesi oli viileää ja hyvänmakuista, kuulemma se tuli suoraan vuorilta.

Ylhäällä vuorilla sijaitseva linna oli kyllä kipuamisen arvoinen, varsinaiselle raunio-alueelle oli pääsymaksu, muistaakseni muutaman euron luokkaa. Linnassa kävellessäni mietin mitä kaikkea nämä seinät ovatkaan nähneet, melkoisen määrän ihmiskohtaloita ainakin. Hurjaa ajatellakin kuinka linna on saatu rakennettua noinkin vahvaksi noin korkealla ja sen aikaisilla työkaluilla!

Eräässä linnan saleista oli vielä osia alkuperäisistä freskoista jäljellä. (Niitä ei tietystikään saanut kuvata!) Freskot kuvasivat ritareita tappamassa erilaisia hirviöitä, linnanneitoja, piispan tai paavinkin olin sieltä löytävinäni. Kuvissa vilahti useampikin shakkilauta, ilmeisesti shakki oli noihin aikoihin suosittu ajanviete linnassa?

Linnan korkeimmilla kohdilla kävi jo kova tuuli, sellainen että oli pakko napata hattu pois päästä, muuten se olisi lennähtänyt ties minne. Mutta ne maisemat...

Alaspäin tultuamme oli pakko tankata... gelatoa.. Sitten etsimme sen ostoskeskuksen joka loppujen lopuksi oli aika pieni mutta sisälsi kuitenkin muutaman vaate- ja kenkäkaupan ja sen tärkeimmän - eli elektroniikkaliikkeen.