Riva del Garda, Tenno, Limone, päivä 4

Näkymiä Tennolta.

 Neljäntenä lomapäivänä oli jälleen tarkoitus kiivetä, joten siitä oli päässyt tulemaan meidän lomamme "SE" juttu. Tällä kertaa oltiin suunniteltu matkaa Tennon keskiaikaiseen kylään, joka kartan perusteella olisi vaivaisen kymmenen kilometrin päässä Rivasta. Olimme ennen lomaa miettineet pyörien vuokraamista, kymmenen kilometriähän ei olisi fillarilla paljon mitään... Fillari-ajatus kuitenkin jäi, koska Gardan seutu oli... aika mäkistä, ehkä vähän liiankin tälläiselle sunnuntaipyöräilijälle. Hyvä niin koska Tennoon kulkemamme n. 10 kilometriä oli melko lailla koko ajan ylämäkeä, välillä loivempaa, välillä julmetun jyrkkää. Siinä ei olisi kyllä kunto kestänyt.

Näkymiä Tennolta.

Yksi päivän opetuksista oli siis se, että kymmenen kilometriä kartalla ja kymmenen kilometriä ylämäkeä eivät ole sama asia... Kaiken kruunasi se, että mitä ilmeisimmin eksyimme kiemuraisilla italialaisilla pikkuteillä. Jossain vaiheessa oli vain myönnettävä että olemme luultavasti menneet jossakin kohdin väärään suuntaan. Tennon kaupungin kylttejä ei näkynyt missään ja suoraan sanottuna aurinko ja kiipeäminen uuvuttivat. Joskus pitää vain tietää milloin antaa periksi...


Muutama kilometri matkasta oli pelkkää ajoradan laitaa kävelemistä, mikä tuntui aika pelottavalta. Autot kun ajoivat aika lujaa ohi ja varsinkin mutkaisilla teillä, kun isompi ajoneuvo pyyhkäisi ohi, pikkuisen hirvitti. Silti tuntui siltä että käveleminen oli ehdottomasti turvallisempi vaihtoehto meille. (Vaikka 10 km alamäkeä olisikin ollut houkuttelevaa...)
Illalla halusimme hiukan vaihtelua Rivan keskustaan ja päätimme ottaa lautan Limoneen. Lauttalippu maksoi muutaman euron ja kyyti kesti reilun puoli tuntia. Pidin kovasti lautalla matkustamisesta, se oli pitkän tarpomisen jälkeen rento ja raikas tapa taittaa matkaa. Ja järvimaisemathan olivat mitä upeimmat!

Limone on pieni kaupunki, joka tunnetaan parhaimmin sitruunalehdoistaan. Ihan hirveästi nähtävää siellä ei ole, mutta tällaiselle puolikkaalle päivälle kuitenkin riittävästi. Kaupunki on rakentunut kerroskakun oloisesti, tavallaan itsensä päälle. Alimmassa kerroksessa on ranta uimapaikkoineen ja satamineen, suuri osa vanhan kaupungin kaupoista, ravintoloista sun muista. Väliin mahtuu hotellia, asumuksia ja sitruunalehtoja. Ylimpänä, kuin kirsikkana kakussa, on autotie, kaiverrettuna kallioon.

Me tutustuimme tähän asiaan miettiessämme bussikyytiä. Ongelmaksi nousi aika yllättävä juttu, kuinka kivuta ylimpään kerrokseen. Se ei nimittäin ollut ihan yksiselitteinen asia... Tarpomisen jälkeen löysimme hotellin, jonka läpikulkemalla pääsi tien laitaan. En tiedä oliko jossain yleinenkin tie, siihen emme koskaan löytäneet viittoja.

Limonen kaupat pursusivat, yllättäen, kaikkea sitruuna-aiheista. Oman kylän sitruunoitakin näimme, huikean kokoisia! Oli sitruunasuklaata, pastaa, asioita, saippuaa - you name it. Tuotteet olivat kyllä suloisia ja varsinkin sitruunasuklaata olisi ollut kiva maistaa. Sitruuna- ja pippuripastaa toimme paketin kotiin, saapa nähdä miltä se maistuu.
Sään suhteen meillä oli hyvä tuuri matkallamme, niin tänäkin päivänä. Rivassa alkoi sadella juuri kun lauttamme lähti laiturista ja juuri kun olimme lähdössä Limonesta, oli sadevyöhyke siirtynyt Limoneen. Sekin hyvä puoli tummissa pilvissä on, että niiden kanssa saa otettua dramaattisia kuvia noista maisemista.

Limonen omia sitruunoita.

Limone

Monte Brione

Myrsky saapuu Limoneen