Riva del Garda,Torbole, päivä 5

Polkuveneitä sai liukumäelläkin.

Keskiviikkona oli Rivassa markkinat. Markkinat järjestetään kahdesti kuussa ja markkinatapahtumat kiertävät järven kaupunkeja, eli jos oman kaupungin markkinapäivä menee jostakin syystä ohi, voi aina reissata vaikkapa Malcesineen ostoksille. Olimme aluksi melko innostuneita markkinoista, kuvittelimme tarjolla olevan paikallisia ruoka-aineksia sun muuta rustiikkista, mutta loppujen lopuksi tilaisuus olikin pienoinen pettymys. Myynnissä olikin lähinnä vaatetavaraa, saman tyyppistä halpakampetta kuin olimme Kiinan marketeissa tottuneet näkemään.

Markkinat siis siivuutettiin aika nopeasti ja kun aikatauluun näin olikin järjestynyt ylimääräistä aikaa, päätimme kokeilla polkuveneilyä. Se olikin hauskaa puuhaa. Järvellä oli pienoinen tuulenvire, joka viilensi mukavasti ja polkeminenkin oli oikeastaan aika kevyttä. Polkuveneitä näkyikin ulapalla roppakaupalla, niitä sai vuokrata satamasta. Tunnin kyyti maksoi 8 euroa ja jos vuokrasi veneen kahdeksi tunniksi, sai kolmannen tunnin kaupan päälle. Kivaa oli, mutta aurinko osoittautui petolliseksi - ensimmäistä kertaa elämässäni poltin polveni auringossa!

Rocca

Reippailun jälkeen oli kulttuurin vuoro, tutustuimme Rivan museoon, joka sijaitsi vanhassa linnoituksessa nimeltä Rocca.  Museossa oli useampikin erilainen näyttely, uutuutena Rivan seuduilta kuvattuja 1900-luvun alkupuolen kuvia. Vanhoissa valokuvissa oli mukavaa tunnelmaa. Yllättävää kyllä, Garda-järven alue ei näyttänyt muuttunut paljoakaan, ihmiset vaatteet ja kampaukset olivat selkein vinkki aikojen kulusta.

Muissa näyttelyissä esiteltiin kirkkotaidetta, näimme sen seitsemän erilaista ristiinnaulittua sekä kenties maailman rumimman kuvan Jeesus-lapsesta... Ja version Viimeisestä ehtoollisesta, joka sai minut taas miettimään da Vinci-koodin teorioita, sillä Jeesukseen nojautuva opetuslapsi oli niin naisellisen ja herkän näköinen. Kivana yksityiskohtana kerrottakoon että museossa oli myös lapsille oma tietopakettinsa ja erilaisia pisteitä joiden kautta tutkia taideteoksia.

Illemmalla päätimme tallustaa läheiseen Torbolen pikkukaupunkiin. Torbole on erityisesti rantakansan suosima paikka ja varsinkin surffarit viihtyvät siellä hyvien tuulien takia. Tienviitan mukaan Torboleen oli vaivaiset kaksi kilometriä, mutta kuinkas ollakkaan perillä matkaa oli kertynyt kymmenisen kilometriä.   Mutta kivahan se on kauniissa maisemissa kävellä, rantabulevardilla sai katsella uimareita ja surffareita ja nautiskella maailmanmenosta.

Torbolen keskustasta löytyi kiva ravintola jossa herra söi miekkakalaa (minäkin maistoin, ei yhtään hullumpaa!) ja meikäläiselle löytyi makoisa pitsa. Ja sitten tallusteltiin kotiin. Aurinko oli jo laskemassa ja rannat olivat muutamassa tunnissa tyhjentyneet tyystin. Autiossa hiekkarannassa on omaa, haikeaa tunnelmaansa siinäkin. Oli muuten kiva huomata että huolimatta rannan ihmispaljoudesta kaikki roskat oli kuitenkin korjattu todella siististi.

Kävelyretkellä tuli huomattua surullisiakin asioita lomaparatiisissa. Teiden varsilla, varsinkin tunnelien suiden lähettyvillä oli monta muistolaattaa onnettomuuksissa henkensä heittäneille, joista monet näyttivät olevan kovin nuoria. Yksi muistopaikoista näytti kovin tuoreelta. Nuoret huolettomat lomalaiset...

Pinocchio hauskuutti torilla

Katson autiota hiekkarantaa...

Polkuveneiden invaasio

Torbole