Ensimmäiseksi suuntasimme kuitenkin sinne LINNAAN eli Castello di Scaligeroon. Linnassa toimii nykyisellään museo, jossa, kuten Rivankin museossa, oli useita erilaisia näyttelyitä. Löytyi osasto, joka kuvasi mm. Garda-järven eläimistöä sekä järven syntyä, oli modernia taidetta patsaiden muodossa, 1400-luvulla Gardaan uponneen venetsialaisaluksen pelastusta, valokuvia ja sali Goethen matkasta Gardan alueella (josta muuten viereinen lainauskin on)... Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin itse linna ja ne näkymät! Aurinko paistoi kauniisti, joten seudut todella näyttivät parastaan. Linnan muureilta oli hienot näkymät moneen suuntaan, kuvattavaa riitti. Myös linnan torniin pääsi kipuamaan ja mehän kiivettiin. Tornin huipulla oli 500 vuotta vanha kello ja kuinka ollakkaan, juuri kun tutkailimme kelloa tarkemmin, se löi tasatunnin merkiksi. Olipa kova ääni, säikähdin todella!
Linna-seikkailun jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa, olihan kello jo pitkällä iltapäivässä. Paikan löytäminen vain osoittautui hankalaksi, sillä paikallisilla ravintoloilla on meikäläisittäin hiukan mielenkiintoiset aukioloajat. Ravintola saattaa olla auki klo 12-14, sulkea sitten ovensa ja avata uudelleen klo 18 tienoilla. Olisi kiva tietää kuinka systeemi toimii työntekijöiden kannalta, äkkiseltään minusta tuntuisi hankalalta pitää neljän tunnin tauko keskellä päivää, mutta kenties siinä on puolensakin. Nälkäiselle turistille ratkaisu kuitenkin on hankala ja hämmennystä lisää se, että ruokapaikka saattaa olla auki, mutta keittiö on suljettu. Onneksi non-stopina pitsaa ja pastaa tarjoava paikka kuitenkin löytyi ja nälkäiset saivat sapuskansa. En ollutkaan ennen nähnyt peruna-pitsaa listalla, joten kokeilin. Maistui pitsalta jossa oli perunaa, yllätys, yllätys.Sitten kauppoja kiertelemään. Suurin osa kaupoista myi matkamuistotavaraa, joka oli meille tuttua jo Rivan tarjonnastakin. Erilaiset pastat ja suloiset, värikkäät kulhot olivat kyllä kivoja, mutta hinnat olivat Rivan luokkaa, joten emme tehneet ostoksia. Kunnes Mies löysi itsensä autourheilun lisenssituoteita myyvästä liikkeestä, oli Porschea, Ducatia ja tietysti Ferraria. Muutama lippis lähtikin sieltä mukaan.
Lopulta väsyneet matkailijat kipusvat lauttaan ja matkustivat takaisin Rivaan lepäilemään.
Et voi edes arvata millaisen tunneryöpyn nämä Rivan kuvat saivat aikaiseksi, olimme siellä viime kesänä ja ihastuin paikkaan ihan viimeistä korvannipukkaa myöten, ihanat pienet kujat, täyteläiset värit, oliivilehdot, gelato, sininen meri ja se vuoristo, voi vitsi mikä paikka. Tänä kesänä ei ollut mahdollisuutta lähteä, kun tehty keväällä keittiöremonttia, mutta jos ensi kesänä, meitä kun on perhessä 5, niin ei ole ihan halpaa tuo matkustaminen, mutta niin kivaa. Me kiersimme koko Gardan, osittain maitse ja osittain vesitse ja teimme päivän reissun Venetsiaan, ihana paikka. Kiitos näistä kuvista ♥.
VastaaPoistaSanoppas muuta Sarppu... Ihan mieletön paikka! Veden ja vuorten yhdistelmä on niin kaunis, luonto vehreä ja ... gelato on ihanaa. Meinasin kyllä joskus kokeilla itse gelaton tekoa kun reseptejäkin löytyi netistä, mutta onkohan se ihan sama kuitenkaan...
VastaaPoistaMeiltä jäi koko järven etelä-osa näkemättä, ehkä siis ensi kerralla. Ja Venetsiaan olisi ihana päästä, ja Bolognaan... Huoh.
Tein heti viime kesänä Italian matkan innoittamana sorbettia ja tuli kyllä hyvää, ei tietenkään gelatoon verrattavaa mutta ihanaa ja laktoositonta. Ohjekin kolmeen lajiin blogissani, mangoa, banaania ja mansikkaa. Tuli tuosta uusimmasta postauksesta mieleeni, että meillä on edelleen yhtä mausteseosta, mitä viime kesänä ostimme, hyvää. Laitetaan tomaattien ja mozarellajuuston päälle, nam. Ja jotain kauniita makarooneja, joita ei ole malttanut käyttää.
VastaaPoistaHienoa, käynkin kurkkimassa ohjeita siis blogistasi kun jätskihammasta alkaa oikein kolottaa!
VastaaPoistaMekin sorruimme ostamaan kauniita makaroneja ja niitä mausteita... Mies tekaisikin jo meille Italian-pastat niistä, oli hyvää!