Riva del Garda, päivä 2

Toinen matkapäivä alkoi sumuisena. Päätimme kuitenkin lähteä kiipeämään Bastionille, reilun 300. korkeudessa olevalle linnakkeen rauniolle. Patikkapolku alkoi näppärästi hotellin edestä ja kartta vaikutti selkeältä. Linnuntietä matkaa oli siis vain alle puoli kilometriä, mutta tavallisen tallaajan piti kulkea pidempään, useampia kilometrejä. Nousu oli kohtuullisen jyrkkää, mutta tie oli helppo kulkuinen, joten mikäpä sitä oli tallustaessa ja hikoillessa...

Mitä ylemmäksi kipusimme, sen upeammat maisemat eteemme levittäytyivät. Rivan kaupunkia sai ihastella lintuperspektiivistä ja alhaalla riippuvat tummat pilvet tekivät maisemista todella dramaattisen näköisiä. Matkan varrella oli useampi pieni alttari, joku Jeesukselle tai Neitsyt Marialle omistettuja. Lopulta pääsimme Bastionille, täytyy sanoa että näkymät olivat vaivan arvoisia. Linnake itsessään oli melko pieni, mutta kaunis, vaaleakivinen rakennus.

Ajatuksena oli kiivetä vielä ylemmäksikin, kaukana vuorenrinteellä keikkui mm. pieni valkoinen kirkko, josta maisemat olisivat varmasti olleet huimaavat.  Polku kuitenkin muuttui aika vaikeakulkuiseksi Bastionista eteenpäin, askelmat olivat suuria ja isoja irtokiviä oli paljon. Eihän se ylöspäin meno, mutta se alaspäin tulo hiukan hirvitti. Päätimme siis kääntyä takaisin hotelliamme kohti.

 Sää oli melko ukkostava, joten pilvisyydestä huolimatta taapertamisessa tuli hiki. Olikin ihanaa päästä hotellin altaalle uimaan. Allasalue oli vieläpä aivan tyhjä, pilvet olivat pelottaneet auringonpalvojat pois. Oli ihanaa luksusta saada iso allas kokonaan omaan käyttöön...

Myöhemmin lähdimme taas vanhaan kaupunkiin kiertelemään. Rivan torilla, kellotorni Torre Apponalen juurella, oli iltaisin mukavaa tunnelmaa. Muusikkoja soittamassa, lapsia leikkimässä värikkäitä valoja heijastavilla leluilla... Tällä kertaa näimme myös mustiin pukeutuneen miehen, joka esitti tanssin palavien soihtujen sapelien kera. Vaikuttavaa varsinkin pimenevässä yössä.