tiistai 24. tammikuuta 2012

Esteet on tehty ylitettäviksi eli mitä opin joogassa

Avasin tänään liikuntaputkea joogassa. Minä en ole luonnostani kovinkaan taipuisa ihminen ja kaikenmoiset venyttelytunnit käyvät siksi tunnolleni. Jotenkin kuitenkin päädyin Hot Yoga -tunnille, tavanomaiseen nöyryytykseeni. En taivu, asennot tuntuvat hankalilta ja lähinnä ne helpoimmat versiot harjoituksista onnistuvat. Surkeaa!

Tunti eteni siis normaaliin tapaansa ja yht'äkkiä huomasin soimaavani itseäni ja miettiväni "en ikinä enää tule tälle tunnille". Mutta hei hei hei - tämähän on ihan väärä asenne! Asioiden aloittaminen ja se, että on niissä huono, ei ole kivaa. Mutta jos tästä pääsisin yli, saattaisin ehkä päästä vaiheeseen, jossa kaikki ei ole enää ihan niin vaikeaa? Realistisesti ottaen, en tule varmasti ikinä pääsemään lähellekään ällistyttävän notkean opettajamme tasoa, mutta entä jos voisinkin olla vain notkeampi versio Norkusta?

Tämän oivallettuani päätin sinnikkäästi jatkaa tunneilla ainakin helmikuun loppuun saakka. Sen jälkeen osaan ehkä paremmin arvioida inhoanko oikeasti joogaa vaiko epäonnistumista.


6 kommenttia:

  1. Tärkeä tärkeä oivallus! Tsempiä ja ilon kokemuksia toivon sinulle joogan parissa! Hetkestä ilo irti vain, niin kuin aina ;)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Katja, tänään lihakset tuntuvatkin siltä että niitä on rääkätty - hyvä juttu. Täytyy vissiinkin opetella ilon lisäksi myös kärsivällisyyttä...

    VastaaPoista
  3. Mun on pitänyt kokeilla uudelleen tuota Hot-Yogaa. Kerran kävin viime vuonna siskon kanssa ja se oli tajunnanräjäyttävä kokemus. Ei siis silleen, että olisin heti siitä tykännyt! No ei todellakaan. Olen aikaisemmin käynyt joogassa silloin tällöin ja ne kerrat ovat oleet jokseenkin mitäänsanomattomia. Tuo hot jooga oli heti sellaista, että sen kuumuuden kanssa olin oman itseni äärirajoilla varmaan viidessä minuutissa tunnin alettua. Mietin ensin, että miten kehtaisin luikkia ulos vähin äänin, mutta en sitten kehdannut. Pikku hiljaa, kun jouduin keskittymään vaan siihen, että jaksan tunnin loppuun, kaikki muu häipyi päästä. Ehkä meditatiivisin kokemus ikinä. Heti kun elämäni antaa myöten, kokeilen uudelleen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla meidän tunnilla ei minusta ollut ihan hiki-kuuma, vain lämpöisempi. En tiedä millaisissa lämpötiloissa sitten ihan oikeasti pitäisi liikkua. En oikeastaan päässyt sellaiseen flow-tilaan, jonka kuvittelen joogassa tulevan, ennemmin ähelsin ja puhersin ja yritin kovasti venyä ja tein asanoita väärin ja ...

      Jooga olisi sellainen laji, johon olisi kiva päästä "sisälle". Venyminen tekisi hyvää ja voisin tietysti olla seesteisempikin, mutta kyllä se työn takana on...

      Poista
    2. Muistaakseni (en nyt jaksa tarkistaa) sellainen "kevyt hotjooga" (jossa siis itse olin) tehdään noin 34 asteessa ja "oikea hotjooga" noin 37-38 asteessa, joka on sama kuin ruumiin lämpö. Voi vaan kuvitella, miltä tuntuu jumpata puolitoista tuntia etelän helteessä. Siksi se olikin niin meditatiivista, kun mihinkään muuhun en voinut keskittyä, kuin siihen olosuhteiden sietämiseen ja hengittämiseen ja pärjäämiseen. En sano, että olisi siis tuntunut mitenkään hyvältä ainakaan yhdellä kerralla, mutta mitään muuta en kyllä pystynyt ajattelemaan.

      Poista
    3. Luulen että mun täytyy vaan jatkaa yrittämistä ja antaa joogalle mahdollisuus. Kyllä mä vielä venyn!

      Poista

Kiitos kommentistasi!